Vihdoin valmennukseen

 Voi onnen päivää, päästiin vihdoin tiistaina Paten kanssa valmennukseen, niin hartaasti kun sitä elokuussa odotin... Ja ennen kaikkea polle oli ihan puhdas, rento ja käyttäytyi hyvin. Hiukan siltä loppui paukut, vaikka tehtiin paljon töitä käynnissä. Eikä me olla ihan niin vinoja kun kuvittelin, tosi huono siellä on vielä istua, joten kupua pitäisi saada vielä kapenemaan. Valkku oli tuttu viime kesästä ja totesi, että takaa on vielä voimat hukassa. Mä sain heti kolme ahaa-elämystä, mitä käyttää ratsastuksessani ja monta muistutusta. Ihan eri kun joku on kattomassa päältä meijän puuhastelua. Ystävällinen katsoja räppäsi muutaman kuvankin alkutreenistä :)

 Tehtiin pitkältä sivulta väistöä puoleen kenttään, siitä vasemmassa kierroksessa voltti oikealle samassa asetuksessa, suoristus, asetuksen vaihto, lyhyelle sivulle ja sama uudelleen. Ja tietty toiseen suuntaan. Pikku tarkkaa nysväämistä, joka alkoi sujumaan, kun tajusin miten ahteriani käyttää. Pate oli aluksi kankea, mutta alkoi ne koivet liikkumaan ja se parani koko ajan (Kuvasarjasta näkee aika hyvin). Lisäksi se oli mukava ratsastaa, se ei koheltanut ja keskittyi suurimmaksi osaksi.

 Ravissa tehtiin sama homma, me tehtiin ilman väistöä. Olisi mennyt liian raskaaksi Patelle. Ihan hyvin meni sekin, paitsi etten pysy satulassa, vaan pompin =) Vaikka nyt selkäkään ei oo kipee. No me treenataan ja polle samalla laihtuu.

 Mun oli tietty pakko ottaa pikku pätkät laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin, sehän kuuluu asiaan. Vasen oli taas ihan kuuraa. Uskon että kyllä se siitä paranee, kunhan saadaan takaroipeloihin lisää voimaa ja liikettä. Lisäksi se kaatoi taas sisälle minkä ehti, mokoma. Oikea oli taas hyvää ja sitä pystyy hyvin säätelemään. Ja mä tiedän, että vasenkin sujuu, välillä on ollut tosi hyvä. Harjoittelen vaan sitkeesti sitä aina pikku pätkän kerrallaan. Ei se muuten sitä opi, eikä oikeat lihakset vahvistu. Tosin pitäisi saada se myös liikkumaan oikein. No kaikkea ei voi saada heti, se on kyllä huomattu. Ja meillä on vielä pitkä matka takaisin viime kesäiselle tasolle.

 Viimeistään kolmen viikon päästä mennään uudetaan, katotaan  onko "pakko" päästä jo ennen.

Alkuverkkaa

Alkuverkkaa toiseen suuntaan

Väistö menossa, myös tädillä

Väistää väistää ja tätikin suoristuu

Samaa edelleen, heppa väistää, täti ei niinkään enää

 Keskiviikkona olisi ollut hyvä kävelyttää hiukan Patea, mutta priorisoin kuitenkin Ompun liikutuksen. Poni oli viime viikon aika vähällä liikunnalla ja on seissyt sisällä Paten ja mun reissatessa. Lisäksi en halua, että tulee parina päivänä kamalasti liikuntaa ja sitten monen päivän tauko. Olisin voinut juoksuttaakin tietysti ponin, mutta ilta-aurinko oli niin kutsuva, että valjastin ponin kärrien eteen. Kovasti teki mieli kyllä ratsimaan. Ja olisi pitänyt mennäkkin, torstaikin meni vapaaksi, ihan mun terveydellisistä syistä.

 Ompun kaviot on niin pitkät, ettei mitään vauhtiennätyksiä tehty, hölköteltiin hiukan ja pieni vauhdikkaampi pätkä otettiin. Ponski on tosiaan nykyään ihan lapanen, ei se sätkyile mitään enää.

 Molemmista elikoista lähtee karva niin, ettei mikään harjaaminen riitä.

Karvapallo ja valoilmiö

Oi ihana ilta-aurinko!

 Perjantai-illalla, eli tänään, tuuppasin ruuan uuniin, pyykkikoneen päälle, ja lähdin Paten kanssa maastoilemaan heti töitten jälkeen, että ehtis jonnekkin ennen pimeää. Voi että mä odotan ens viikkoa, valoa riittää iltamyöhään! Juhlitaan tää muutama kuukausi, sitten tuleekin jo syksy, pimeä, kylmä ja lumi. Ja ens alkuun on aamulla ihan silmät ristissä =)
 Paten kans mentiin reilu tunnin lenkki, pääasiassa kävellen. Mä kestin hyvin (eli "leikkaushaava" ei ruvennu solkenaan vuotamaan), huomenna meinasin pidempää maastoa, on luvannut törkeen hienoa keliä!
 Pate oli reipas ja hyväntuulinen. Ja mulla oli satulanpehmuste...Ottalampun laiton päälle vasta pari kilometriä ennen kotia. Heppahan näkee hyvin hämärässäkin, sen näkö vaan ei totu nopeesti pimeeseen. Tällänen suomen hiipivä pimeys pitäisi olla oikein optimaalinen.
Tänä vuonna aion muistaa maastoilla myös, ettei ihan kentällä treenaamiseen mee koko kesä. Vähintään kaks kertaa viikossa ;)

Maastolenkillä. Ei ihan pimeää vielä. Yksi ihana tienomistaja oli pitänyt meidän puolta: tielle ei ajettu soraa vaan hiekkaa. Ihan uutta, pehmeää hiekkaa =) Mun tätikuljetin <3

 Pate on monena aamuna yskässy kerran aamupöperön jälkeen, yhtenä aamuna monta kertaa. Tänään ei enää yskässy, olen vaihtanut sen heinätkin varmuuden vuoksi. Nyt sit koitan selvitellä oliko vilustunut, vai onko herkkä pölylle. Voihan niissä heinissäkin jotain olla, vaikken minä sitä huomaakkaan :( Tosin Omppu ei oo yskiny.