Puuhastelua

 Koskaan ei ärsytä kun kello soi aamulla: talliin-töihin-kauppaan-kotiin, ruokaa, pyykkiä, lapsia, koiria ja heposia tietysti. Hiukan liian lyhkäsillä yöunilla jatkuvasti ja pieni kiire koko ajan. Aina jotain tekemättä ja aina jotain suunnitteilla. Sellanen sopii mulle. Toki nukun välillä kellon ympäri, sitten jaksaa taas viipeltää, ja pidän päiviä jolloin hoidan vaan pakolliset hommat. Mut tää lojuminen ei sovi mulle, musta tulee niin kiukkunen. Ja paksu. Eikä mitään rytmiä päivässä. Ihan perusasiatkin unohtuu.

 Torstaina hyppisin siis jo seinille. Pinna oli kuin nalli. Illalla satuloin Paten, niinku ihan sama mihin sattuu ja kuin paljon. Mentiin pellolle tunniksi. Siitä pystyy vaikka konttaamaan kotiin. Satulassa selkä oli yllättävän hyvä, ratsastuksesta se on aina tykännyt. Istumaan en ole voinut, luulin satulassa olon olevan tukalampaa. Otin kuitenkin satulanpehmusteen ja tehtiin töitä vain käynnissä ja kevyessä ravissa.
 Tehtiin käynnissä kiemuraa, mikä meni ihan tosi hyvin, asetuksia ja suoristuksia myöden. Väistöjä, avoa, voltteja suunnanvaihtoineen ja pysähdyksiä, kaikkea vähän. Siirtymiä paikaltaan raviin, siitä seis tai käyntiin ja raviin. Ravissa ympyröitä suunnan välillä vaihtuessa ja avoa. Kaikki muu sujui kuin vettä vaan, vasemmalle taivutuksetkin, mutta vasemmalle asetuksessa Pate massutti kuolainta oudosti välillä ja kerätessäni ohjat viskeli välillä päätään. Hyvä, että tulee hampaat katsottua ensi viikolla.

 Mieheni tuli perässä juoksuttamaan aika vetelän Ompun. Nostivat kuitenkin laukat molempiin suuntiin ja Omppu ravata jolkotti kiltisti. Se on rauhallisempi mieheni, kuin minun kanssani.
Vietiin pollet suoraan pikkulaitsalle hetkeksi. Hakiessani heppoja vastassa olikin myös naapurin pikkuoripoika ja ruuna... Onneksi aidan toisella puolella, meillä oli sähköt onneksi päällä. Sulassa sovussa nää siellä mussutti, aita välissä. Voi olla vaarallista vaan pienille poneille tää kevään ensimäinen sokeriruoho suurina määrinä. Vein omat sisälle ja mieheni tuli pyydytämään pikkuset sisälle kotiin mun kanssa, naapurit kun eivät olleet kotona. En ehtinyt kylmäämään Paten jalkoja, kun piti lähteä sälliä kuskaamaan ponien pyydystyksen jälkeen :(

 Tästä tulikin mieleeni, vaikuttaako liikutus sokerinsietokykyyn, niin kuin ylipäätään? Perusaineenvaihduntahan muuttuu, eli säännöllisesti liikkuva poni kestää periaatteessa enemmän sokeria kuin seisova toverinsa, mutta tässä tulee vastaan geneettiset erot. No juu.

Patelle on ihan sama missä satula otetaan pois

Sit sais mennä...

Lyhyttä on ruoho, onneksi...

 Perjantai-aamulla Omppu viiletti tarhan päähän tutkimaan langat, ja otti tällin. Ei ollut tie auki laitumelle. Pikku poni piehtaroi antaumuksella ja tuli pukkilaukkaa katokseen aamuheinille. Pate mussutti heiniä ja huokaili: luuleeko se tosiaan et sinne nyt jo pääsee...
 Kastelin katoksen pohjan, josko hiukan kosteutta imeytyis heppojen kavioihinkin, ne on ihan koppurat kun on niin kuivaa. Juu, ikinä ei oo hyvä.

 Mun tassut syyhys jo aamulla päästä väkertämään jotain. Aurinko loimotti taas täydeltä terältä. Jotain kivaa ja kevyttä, mitä ruoto kestää. Löysin tarvikkeet pariin estetolppaan. Hiukan piti käyttää mielikuvitusta, kukkapenkistä lähti aita... No, muualta ei kyllästettyä lautaa löytynyt =) Ja se aita oliki ihan romu. Ja turha. Koirat hyppäs siitä yli anyway. Ja kaivo ylös mun kukat. Ja söi kanankakat, millä niitä lannotin.
 Tämän takia mun tolpat on mitä on. Meillä ei oo mitään tavarakasaa mun inspiraatioita varten, vaan väkerrän kaiken siitä, mitä nyt nurkista sattuu löytymään. Ja kun kerran oon homman jo tehny, ei sitä varten enää mitään haeta.
 Porasin reijätkin niin, että metrin esteen saa. Hmmm, hyppääkö mun agilityponi metrin esteen ylipäätään, varsinkaan läntillä missä on 70 sentin aidat... =) Saattaapi olla, että ottaa suunnan pois läntiltä... Mut kaiken varalta, kai sinne korkeemmat aidat, enemmän tilaa ja parempi pohja joskus saadaan. Jos vaikka joku ihan heppakokonen hyppää. Mut en mä. Puomitkin on vähän ponikokosia, mut kaupassa ei ollut pidempiä. Menee ne maapuomeina ja ristikkoina kuitenkin. Leveemmällä hepalla voi kuskin jalat kaataa tolpan helpommin.

Ihan käyttökelpoiset tolpat niistä tuli. Ja iloiset :)

 Lähdin taas Paten kans pellolle taapertamaan. Se oli ihmeen vetelän oloinen, reipastui kyllä kun ravattiin sänkkäri"tietä" ees taas. Kuolainta ei nyt mussutettu siten kun viimeksi, oli eri kuolain.
 Nyt mä kyllä istuin miten sattui, selkä on edelleen jäykkä ja kipeä. Koitin pitää lähinnä satulan suorassa, sekään ei onnistunut ja jalatkin oli jossain edessä missä lie. Pate oli kuitenkin heti tikkana ja alla, kun otin ohjat ja aloin ratsastamaan. Ja lakkasin matkustamasta.
 Tehtiin käynnissä ja kevyessä ravissa siirtymiä, taivuteltiin ja suunnanvaihtoja. Ei mitään hienosäätö piiperrystä, vaan reilua perusratsastusta. Pate oli heti aika notkea, jarrut löytyi ja ravi hyvää. Ei jaksanut oikein laukata. Koitin kuitenkin käynnistä vielä oikeaa laukkaa ja siitä pysähdystä suoraan. Pate nostaa käynnistä mielellään oikealle väärän laukan, eikä pysähdy.. Se onnistui heti, joten jätin laukkatreenit seuraavaan kertaan.

 Poikani otti taas muutaman kuvan. Piti ottaa tuoreempi profiilikuva talvisen tilalle, meillä oli ihan hauskaa... Pate ei oikein tajunnut, mitä taukoa keskellä peltoa pidettiin.

<3

On se niin kaunis... Mun luppakorva <3

Pitää seistä...

Nukkuuko se?

Me lähettii käveleen ny, heippa!

 Lauantaina piti lähteä poikaa kyytiin ja yhdistin siihen kauppareissun. Estekannattamia tarvitsi lisää. Tarvitsin myös uudet kesäkengät, yhet on sivusta jo vähän rikki ja toisissa on liian ohut pohja. Mulle tulee niissä jalanpohjat kipeeks. Satulavyö, mitä Patelle hain, oli tietysti loppu mustana. Se nyt ei ole kiirreellinen kuitenkaan. Ompun juoksutusvyössä oli vaan yhdet lenkit, sekin jäi harkintaan, ostaakko kalliimpi/ parempi. Siinä se päivä menikin, lopun aikaa maalasin ja tehtiin vielä illalla heppojen tarhaan uus "portti". Selkäkin oli ihan kuollut autossa istumisesta.
 Pollet kävi taas hetken laitumella ja poni kiskoi miestäni hirmu vauhtia sinne, kauhee kiire, herkkusokeriruohoa! Ihme kyllä ne antoi heti kiinni, kun hain ne pois.

Kesäpiha. Ja kaikki sateenkaaren värit.

Vanha haravakin sai uuden elämän uutukaisen varren ja rallivärin myötä. Kyllä sillä nyt haravoi nopsaan!

Uudet tarjouspopot turvakärjellä ja paksuilla pohjilla

Pate=raivaussaha. Löyty paju mihin ennen ei oo päässy käsiksi. Polleitten uus kulkuaukko. Lankojen laitto jäi vielä kesken. Tehdään siihen portti kuitenkin, että tarvittaessa saa kiinni. Pollet oli nenät pyllyssä kiinni, kun siinä puuhailtiin ja poikkeuksellisesti Pate meni heti tutkimaan, kun otettiin viimeinen lanka pois.Yleensä se ei mee mistään, missä joskus on ollut lanka...

Ensimmäiset vihreät

 Niin siinä sitten kävi, että mun selkä on ollut kipee jo monta päivää. Hevosen selkään ei ole ollut mitään asiaa ja sunnuntaiksi suunniteltu pitkä maasto, samoin kuin maanantantain kenttähommelit vaihtui vapaaksi.

 Eläinlääkäri on tulossa ensi viikolla raspaamaan ja rokottamaan. Patekin ilmoitettu mätsäriin. Katotaan pitääkö vielä perua...

 Jätin hepat yöksi ulos maanantain ja tiistain väliseksi yöksi, selkääni ja aikaa säästääkseni, koska olin lähdössä aamulla töihin. Ja oli niin lämmin. No en lähtenyt töihin, en saanut sukkia jalkaan... Enkä ollut kyllä paljon saanut nukutuksikaan.
 Tiistai-aamulla vastassa siis oli närkästyneet hepat, hylätään nyt yöksi ulos, ei saa rauhassa nukkuakkaan! Kukaan ei oo aamulla harjannu edes. Ruokaa tulee joskus ja jouluna... Ötököitä, peikkoja  ja pimeä (mies oli käynyt laittamassa niille valot päälle katokseen, oli kuulemma niin pimeä). Kyllä ne osaa "mököttää". Niillä on oma säännöllinen rytminsä, eikä siihen nyt kuulu yöt ulkona. Laidunkausi on asia erikseen

Kuka sä oot? Hei sä unohdit meidät tänne tollo....

Saa edes pöperöö sentään

 Kaveri tuli tiistaina ystävällisesti ratsastamaan Paten, jolla riitti taas virtaa parin päivän seisomisen jälkeen. Mentiin kentälle ja tehtiin paljon ravissa hommia, käynti kun Paten mielestä oli taas niiiiin tylsää... Ujutettiin pätkiä käyntitöitä ravin väliin, niin sujui joten kuten. Paten kanssa on parempi välillä improvisoida, eikä noudattaa ennalta suunniteltua pilkun tarkkaan. Jos sillä on virtapäivä, se hermostuu helposti ja kuumenee vielä helpommin. Itse jaksan piipertää sen kanssa, mutta ei viitsi laittaa muita kärsimään.

 Väisteltiin hiukan ravissa ja käynnissä. Ravissa tehtiin kahdeksikkoa, niin että keskelle tuli selkeä suoristus, jonka jälkeen asetuksen ja suunnanvaihto. Käynnissä väännettiin neliötä tehden kulmiin lyhennykset ja väleihin pidennettiin käynti. Ja kyllähän ne sujuivat mallikkasti. Se näyttää maasta paljon helpommalta :)

 Laukat otettiin pääty-ympyrällä. Oikea laukka oli taas hyvää keinuhopolaukkaa, vasempaan sai tehdä töitä. Siitäkin tulee aina sillon tällön ne hyvät askeleet :) Nostot ovat täsmällisiä, vauhti ei muutu ja säilyttää tahdin. Olin taas jättänyt vasemman kuolainrenkaan turparemmin alle *huoh*. Se ei helpota vasemman puolen ratsastamista... Pitäiskö tädin ihan ruveta tarkastamaan noi jutut ennen lähtöä.
 Painelivat vielä ees taas laukkaa sänkkärillä ja mä sotkin fillarilla perässä. Teki muuten selälle yllättäen ihan hyvää.

 Täytyy nostaa hattua ratsastuksen opettajille. Tosi vaikea katsoa maasta käsin huomioiden kaikki, mitä ratsukko tekee ja samalla kertoa muutamalla sanalla nopeasti, mitä haluat ratsastajan tekevän, niin että hän ymmärtää mitä tarkoitat, samalla taas huomioiden hevosen reaktiot tehtyyn muutokseen. En ole tässä hyvä, mutta en ole harjoitellutkaan.

Mun uus pää. Nyt se on tosiaan punainen =) Sisältö on sama vanha.

 Pollet pääsi taas sitten sisälle nukkumaan. Oltiin taas aamulla aurinkoisia ja höristiin äipälle :)

 Keskiviikkona päästettiin hepat maistelemaan jo hiukan vihreää. Lupailee niin hienoja ja lämpimiä kelejä, että saadaan ne laitumeen pian =)

Sain sentään enimmät siivottua valjashuoneesta talven jäljiltä ja muutaman loimen sekä satulahuovan pestyä. On tää tylsää olla vaan. Koht oon ihan lihapulla.

Vähän puhtaampi ja puhdas matto :)

Laitumien tolpat on suoristettu, sen verran oon taapertanu...

Pääsiäinen ja selkä poks

 Lauantai-illalla lähdettiin Paten kanssa hiukan verkkaamaan pellolle, suunnitelman mukaisesti. Voi suomen suvi <3 Aurinko paistaa ja lämmittää yömyöhään asti antaen virtaa, vaikka miten lyhkäsillä yöunilla olis menny. Nää päivät on nyt esimakua kesästä, mitä se vois olla, jollei sada koko kesää, taas...

 Pate oli aamulla takakintuistaan hiukan jäykän oloinen, verkka tuli varmaan tarpeeseen. Vaikkei hypätty kuin  vähän mini esteitä, oli se taas erilaista.
 Otin taas oliivi-kolmipala-kuolaimen koekäyttöön ja Pate pysyi sillä ihan hyvin käsissä. Tuntuma tuo myös tukea...
 Pellolla tehtiin ensin käynnissä voltteja, pysähdyksiä, muutama lyhennys-pidennys ja neliötä. Pate vaikutti tyytyväiseltä ja kun lähdettiin ravaamaan, oli ravi heti hyvää. Mentiin pitkin peltoa kohtuu vapaassa muodossa ja reippaassa tahdissa ympyröitä ja neliötä. Väliin otin "kulmiin" jokusen lyhennyksen raviin ja ne meni ihan ok. Käveltiin vielä pitkänä selkää auki peltoa ympäri lopuksi.

Pysyykö ne korvat vai putooko ne? Aurinko <3

<3 Mul on taas mun "kesäpussi " mukana. Kesätamineissa on niin huonot taskut.

Milla-hau

 Sunnuntaina painelin aamulla reeraamaan laitumia, ja katkasin taas lekasta varren. Ne hommat jäi lyhyeen, löysin kuitenkin Ompun pudonneen kengän.

Aamupala

Poni <3

Meidän pihalla on tosi paljon sinivuokkoja. Heppoja ne mättäät taas aluksi pelotti :)

Vihertää vihertää...

Tälläisiäkin laitumelle eksynyt

 Laitoin vastaan hangoittelevalle Ompulle takakengän kiinni, ja loukkasin samalla muutenkin reistailevan selkäni oikein kunnolla. Poni tarvitsi kuitenkin kenkänsä, tiedossa oli muutama ratsastaja =)

 Oona kumppaneineen tuli liikuttamaan ponia. Poni oli oma itsensä, ravata jolkotti kun käskettin, kaikki muukin kyllä kiinnosti, kuin työnteko.

 Oikea laukka nousi heti hyvin, mutta vasemman kanssa joutui tekemään töitä. Saatttoi johtua mun huonosta kengityksestäkin.

 Oona on taitava ja kun hän rentoutui, ratsasti eteen reilusti ja Omppukin lämpeni, näytti ratsukko oikein hyvältä. Molemmille tuli kyllä kuuma, aurinko porotti ja Omppu oli ihan hiessä talviturkissaan. Mut Omppu oli niin tyytyväinen, pärski niin tyytyväisenä lopuksi talutusratsuna =)

Omppu ja Oona, alkuverkkaa

Omppu ja Oona, alkuverkkaa

Laukka alkaa jo nousemaan vasemmallekkin

Oona ja Omppu laukkaa

Hienon näköistä laukkaa ratsukolla <3

Vielä loppuravit- ja käynnit toisen ratsastajan kanssa

 Mun pitkä maastolenkki jäi sitten haaveeksi, hyvä että pystyi kävelemään. Pate sai siis vapaapäivän. Hain sitten heiniä, kun oli sekä lastaus- että purkuapua. Ja hieno kuorma...

Yhtään ei pudonnu =)

 Toivottavasti mun selkä kokee ihmeparantumisen, muuten vaan kävellään. Jos pääsen selkään...

Pompsis

Pate, päävehkeitä vailla

Tiistaina päästiin valmennukseen. On ne valmennukset sitten ihania, saa uutta intoa ja huomaa miten vähän sitä osaakaan, kumpikaan.

 Patella oli aika virtapäivä ja tuuli taas ihan hirveesti. Ravi oli heti alkuverkassa tosi hyvää ja polle notkea. Vasenta puolta sai kyllä taas ratsastaa ihan tosissaan.

 Harjoiteltiin ensin neliöllä käynnistä seis kulmissa istunnalla, ohjalla reilusti auttaen. Siitä kulma aina istunnalla pyytäen askel kerrallaan, aina välissä taas pysähtyen. Tuotti Patelle kyllä tuskaa. Hänellä oli ihan selvät visiot laukan nostamisesta tässä harjoituksessa, ja aina vaan pydähdyttiin =) Kasas käytiä niin että valmentaja sanoi takajalkojen ottavan kohta etujalkoihin kiinni =) Koitin ensin ratsastaa pidemmällä ohjalla, josko olisi pysynyt rauhallisempana, mutta eihän se mitään auttanut. Pysyi kuitenkin pehmeenä kädelle, mitä nyt ohjista kiskoi välillä. Piti oikein komentaa, että se loppui. Saatiin kuitenkin muutama ihan kelvollinen kulma.

 Siirryttin raviin, niin että tehtiin käynnissä kulmat ja sen jälkeen vaan lyhennettiin kulmiin ravi ja pidennettiin välit. Täähän meiltä ei vähän aikaa sitten onnistunut lainkaan, mutta nyt Pate sai juonesta jossain vaiheessa kiinni, sitten kun lakkasi tarjoomasta laukkaa. Tuli jonkun näköistä yritystä ja pääsin kehumaan. Aika hyvin olen saanut nyt opetettua, ettei tahti muutu, vaikka ohjaa saisikin. Nyt pitäisi olla tarkkana istunnassa kun lähdetään pidentämään askelta... Mä en edellenkään pysty istumaan siellä kunnolla. Tarttis varmaan jotain liimaa peppuun...

 Laukassa vielä saman tapaista yritystä. Me lähinnä keskityttiin laukan laatuun. Sain käskyn ottaa laukan alas ja nostaa uudelleen, heti kun laatu huononee. Ja ratsastaa sisäohjalla vasemmalle hevosta oikein päin, suurentaen ympyrää tarvittaessa suoraan. Tätä treenaataan sitten kotona. Pate väsyi laukkaamaan kierrostolkulla ja sain pyytää sitä reilusti, ihanaa ainaisen jarruttelemisen sijaan! Oikea oli ihan jes, vasemmassa saatiin hyvää yritystä. Vielä kun itse muistais kaiken ja katsois mihin on menossa. Hetken jo kokeilin, ja kappas, ei ne hepan korvat mihinkään pudonnu, vaikken niitä herkeämättä tuijottanutkaan. Ja saan jo istua satulaankin reilusti, eikä polle karkaa mihinkään.
 Julia otti pari kuvaa...

Pollella jalat käy, ei hemmetti, taas seis!

Nassutan sit näitä kuolaimia ku joudun seisomaan...

Kävelee, kävelee..

Kotiin lähdössä

Keskiviikkona mentiin Paten kanssa hiukan verkkaamaan toistoa valmennuksesta pellolle, se kun nyt oli kuiva. Toistettiin kulmissa-pysähtymis-harjoitusta ja kyllä se nyt sujui. Ravikin oli oikein hyvä, lyheni, ja saatiin taas jonkun näköistä lisäystäkin parin yrityksen jälkeen. Laukkakin oli ihan jes, vasemmalle sitä sai kyllä tuupata oikein kunnolla.

 Koitin taas vaihteeksi erilaista kuolainta. Alunperin ostin Patelle siis olympiat, koska se oli niin raskas kädelle tavallisella nivelellä, ettei vanhan tassut ei enää kestä. Sitä ei ollut ratsastettu tavallisella kuolaimella, sen mitä sitä sitä oli ratsastettu. Nyt se alkaa olemaan olympialla niin kevyt, ettei ole mitään tuntumaa. Nappasin tällä kertaa full cheek-kuolaimet ja niissä oli meksikolaiet suitset kiinni. Näitä on aikaisemmin käytetty muutaman kerran hypätessä, lähinnä kääntämiseen, ei vauhdin hiljentämiseen. No se on nyt kevyt näilläkin, vaikkakin vastusteli kuolainta aluksi, omppukuolain on ilmeisesti parempi =) Kokeilen seuraavaksi niitä oliivikuolaimia uudelleen, viimeksi se mun mielestä oli hieman raskas niillä vielä (Mun tassut siis ei kestä yhtään vetoa).

 Mut on se niin hienoa, että se ei lähde mihinkään tavallisellakaan kuolaimella, kun tovi sitten kiikutti mua olympia-kuolainten kans miten tahtoi. Pysyy alla koko ajan ja on säädeltävissä pepulla. Laukassa onkin huomattavasti mukavampi istua. Satojen tuntien työ... Nautitaan nyt <3

 Otin myös lampaankarvan pois satulan alta, koska Pate keikauttaa satulan aina vasemmalle (ässävyöstä huolimatta), enkä saa sitä enää suoraan. Vaikeuttaa mun istumista entisestään, niin kuin hevosen suoristamistakin. Nyt satula ei keikkunut mihinkään. Käyn ostamassa uuden satulavyön, jos sitten saisin lampaankarvan takaisin. En tykkää niistä valkoisista karvoistakaan ja niitä tulee nopeasti mun pyllyn paikalle selkään ilman tätä pehmustetta.

Kuvat alkutreenistä by Rony Mettälä (poikani rakkaani). Tämän jälkeen sain ravin vasta pyöreeksi ja kauniiksi. Tehtiin suunnanvaihtoja, voltteja ja avoa, niin että polle oli pehmeä ja kuuliainen. mentiin vielä kävelemään loppukäynnit maastoon

Sit saa kävellä

Kulma askel kerrallaan

Ihan reppana

Saa mennä, hopi hopi(Täh?)

Koska lähetään laukkaan...??

Odota ja polje (Täh taas?) Okei sit

Vieläkö mennään??

 Torstaina tinttasin terasilla, mitähän sitä sitä keksis? Mies käski lähteä koiran kanssa lenkille ja antaa Paten levätä, lähetti päivällä kuvan töihin, kun Pate nukkui tarhassa ketarat oikosenaan. Kiskoin siis juoksutossut kinttuihin ja lähdin juoksuttamaan mua ja koiraa, ihan hyvä, ei oikein tahdo lenkille ehtiäkkään. Poni olisi kyllä myös tarvinnut liikuntaa.

 Perjantaina lähdin ajamaan taas vaihteeksi yhtä kenkää vailla olevan Ompun. Onneksi kenkä oli nyt lähtenyt kauniisti pois, ettei lähtenyt lisää palasia. Kengittäjä saa kyllä nyt tulla laittamaan sen. Mulla ei oo enää noin pientä kenkää.
 Mentiin mettätietä ja juostiin sänkkärillä, ettei kavio kulu. Siitä on kyllä tullut ihan tossukka. Saatiin matkalla pari lasta kyytiin ja vietiin ne kotiin. Muksut oli iloisia kun pääsivät kärryttelemään, ja Omppu, sosiaalinen pieni poni kun on, olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa seurustelemaan sinne. =)

 Paten kanssa lähdettiin Marrulle, sitten kun oli saatu se koppiin. Mies tuli auttamaan ja Pate astui miehen jalan päälle kun kiipesi koppiin. Ei se onneks tainnu mennä pahasti...

 Mä ajattelin, että tehtäis jotain pikku puomitehtäviä, niin kuin jumppamielessä. Marru oli suunnitellut meille tehtävät ja kasasi rataa kun me verkattiin. Mä meinasin pyörtyä siinä kohtaa, kun se nosti kolmenkymmenen sentin ristikot ylös... Pate kun hyppää välillä ihan kunnolla, jollei oo ihan maahan kaivettu este. Ja mä tunsin oloni taas niin huteraksi lippanasatulassa. Otin toisen satulan, että Pate sais tehdä vapaammin töitä.

 Eka tehtävä oli kaksi ristikkoa pääty-ympyrällä. Ja mun olis pitänyt säädellä laukkaa siinä välissä, hah. Täti on niin helpottunut ylitettyään jonkun pikku puomin, ettei se ratsasta sen jälkeen mitään. Sen lisäksi ettei se halua mennä muuta kuin köpötilaukkaa.
 Kyl me sitä tehtävää mentiin, joku kierros ihan hyvinkin. Ku Marru kiljui pehvasta asti: Kato seuraavaa estettä! (Eikä niitä korvia)
 Itse huomasin, että aidan puoleinen este mun on ehdottomasti ratsastettava suoraan, katse vastaantulevassa aidassa, muuten Pate alkaa kääntymään jo ennen estettä. Näin kun tein, meni hyvin ja katsoin vasta esteen päällä seuraavaa estettä. (Saatto mulla olla silmät kiinnikkin...) Tosin aluksi Pate saattoi luulla, että mennään heti oikeella oleva este, se kuului seuraavaan tehtävään.
 Toinen tehtävä oli kaksi miniestettä 18 metrin välillä. Marru paineli välin ruunallaan, ihan kunnon esteillä, neljällä laukalla, me Paten kans viidellä, ja mun mielestä me jo hurjasteltiin. Mun mielestä toi meni ihan hyvin, kääntyminen päässä hiukan tökki, koska mä en oikein kääntänyt, jarrutin vaan.

 Pate innostui ihan hirveesti ja meni aika vauhdilla ensin. Se ei aluksi mulle tullessaan tykännyt hypätä, vaikea uskoa nyt. Se kuitenkin väsyi tosi nopeesti, ettei kovin kauan hinkattu. Se antaa kyllä ihan kaikkensa ja hyppää kunnolla vaikka kintut painaakin. Mä pysyin kuin pysyinkin kyydissä ja kyllä me jotain pientä tehdään jatkossakin. Vaikka mä pelkäänkin ihan hirveesti. Toi tekee molemmille ihan hyvää. Paten laukka paranee ja mä opin ratsastamaan tehtäviä peräkkäin ja tekemään oikeita ratkaisuja eri tilanteissa. Ja olen sentään jo oppinut ratsastamaan hevosen keskelle estettä, eikä hiukan sinne päin ja sit silmät kii. Pate tarvitsee kuitenkin tukea hyppäämiseen.
 Pate oli tosi tahmea vasemmalle alkuverkassa, joku jumi sieltä aukes pompuissa, koska lopuksi taipui miten vaan. Ihanaa, kun sitä nykyään saa ratsastaa eteen, eikä aina vaan jarruttaa.

 Marru nappasi kuvat viimeiseltä kierrokselta, aika hyytyneet polle ja täti. Miten toi näyttää noin helpolta ja vauhtikin hiljaselta...

Kunnon mummoravi ensin

Apua, sit mentiin. Ja taas satula on vinossa.

Hengissä yli. Ja tässä kohtaa olisi pitänyt ratsastaa eteen

Toinenkin selvitty, jee

Me puurtajat

 Huomenna pitäis ottaa pikku verkka illalla töitten jälkeen. Ettei ihan jumitu. Sunnuntaiksi suunnittelin pidempää maastoa ja maanantaina jotain kenttä piiperrystä. Katotaan kuin käy.