Pompsis

Pate, päävehkeitä vailla

Tiistaina päästiin valmennukseen. On ne valmennukset sitten ihania, saa uutta intoa ja huomaa miten vähän sitä osaakaan, kumpikaan.

 Patella oli aika virtapäivä ja tuuli taas ihan hirveesti. Ravi oli heti alkuverkassa tosi hyvää ja polle notkea. Vasenta puolta sai kyllä taas ratsastaa ihan tosissaan.

 Harjoiteltiin ensin neliöllä käynnistä seis kulmissa istunnalla, ohjalla reilusti auttaen. Siitä kulma aina istunnalla pyytäen askel kerrallaan, aina välissä taas pysähtyen. Tuotti Patelle kyllä tuskaa. Hänellä oli ihan selvät visiot laukan nostamisesta tässä harjoituksessa, ja aina vaan pydähdyttiin =) Kasas käytiä niin että valmentaja sanoi takajalkojen ottavan kohta etujalkoihin kiinni =) Koitin ensin ratsastaa pidemmällä ohjalla, josko olisi pysynyt rauhallisempana, mutta eihän se mitään auttanut. Pysyi kuitenkin pehmeenä kädelle, mitä nyt ohjista kiskoi välillä. Piti oikein komentaa, että se loppui. Saatiin kuitenkin muutama ihan kelvollinen kulma.

 Siirryttin raviin, niin että tehtiin käynnissä kulmat ja sen jälkeen vaan lyhennettiin kulmiin ravi ja pidennettiin välit. Täähän meiltä ei vähän aikaa sitten onnistunut lainkaan, mutta nyt Pate sai juonesta jossain vaiheessa kiinni, sitten kun lakkasi tarjoomasta laukkaa. Tuli jonkun näköistä yritystä ja pääsin kehumaan. Aika hyvin olen saanut nyt opetettua, ettei tahti muutu, vaikka ohjaa saisikin. Nyt pitäisi olla tarkkana istunnassa kun lähdetään pidentämään askelta... Mä en edellenkään pysty istumaan siellä kunnolla. Tarttis varmaan jotain liimaa peppuun...

 Laukassa vielä saman tapaista yritystä. Me lähinnä keskityttiin laukan laatuun. Sain käskyn ottaa laukan alas ja nostaa uudelleen, heti kun laatu huononee. Ja ratsastaa sisäohjalla vasemmalle hevosta oikein päin, suurentaen ympyrää tarvittaessa suoraan. Tätä treenaataan sitten kotona. Pate väsyi laukkaamaan kierrostolkulla ja sain pyytää sitä reilusti, ihanaa ainaisen jarruttelemisen sijaan! Oikea oli ihan jes, vasemmassa saatiin hyvää yritystä. Vielä kun itse muistais kaiken ja katsois mihin on menossa. Hetken jo kokeilin, ja kappas, ei ne hepan korvat mihinkään pudonnu, vaikken niitä herkeämättä tuijottanutkaan. Ja saan jo istua satulaankin reilusti, eikä polle karkaa mihinkään.
 Julia otti pari kuvaa...

Pollella jalat käy, ei hemmetti, taas seis!

Nassutan sit näitä kuolaimia ku joudun seisomaan...

Kävelee, kävelee..

Kotiin lähdössä

Keskiviikkona mentiin Paten kanssa hiukan verkkaamaan toistoa valmennuksesta pellolle, se kun nyt oli kuiva. Toistettiin kulmissa-pysähtymis-harjoitusta ja kyllä se nyt sujui. Ravikin oli oikein hyvä, lyheni, ja saatiin taas jonkun näköistä lisäystäkin parin yrityksen jälkeen. Laukkakin oli ihan jes, vasemmalle sitä sai kyllä tuupata oikein kunnolla.

 Koitin taas vaihteeksi erilaista kuolainta. Alunperin ostin Patelle siis olympiat, koska se oli niin raskas kädelle tavallisella nivelellä, ettei vanhan tassut ei enää kestä. Sitä ei ollut ratsastettu tavallisella kuolaimella, sen mitä sitä sitä oli ratsastettu. Nyt se alkaa olemaan olympialla niin kevyt, ettei ole mitään tuntumaa. Nappasin tällä kertaa full cheek-kuolaimet ja niissä oli meksikolaiet suitset kiinni. Näitä on aikaisemmin käytetty muutaman kerran hypätessä, lähinnä kääntämiseen, ei vauhdin hiljentämiseen. No se on nyt kevyt näilläkin, vaikkakin vastusteli kuolainta aluksi, omppukuolain on ilmeisesti parempi =) Kokeilen seuraavaksi niitä oliivikuolaimia uudelleen, viimeksi se mun mielestä oli hieman raskas niillä vielä (Mun tassut siis ei kestä yhtään vetoa).

 Mut on se niin hienoa, että se ei lähde mihinkään tavallisellakaan kuolaimella, kun tovi sitten kiikutti mua olympia-kuolainten kans miten tahtoi. Pysyy alla koko ajan ja on säädeltävissä pepulla. Laukassa onkin huomattavasti mukavampi istua. Satojen tuntien työ... Nautitaan nyt <3

 Otin myös lampaankarvan pois satulan alta, koska Pate keikauttaa satulan aina vasemmalle (ässävyöstä huolimatta), enkä saa sitä enää suoraan. Vaikeuttaa mun istumista entisestään, niin kuin hevosen suoristamistakin. Nyt satula ei keikkunut mihinkään. Käyn ostamassa uuden satulavyön, jos sitten saisin lampaankarvan takaisin. En tykkää niistä valkoisista karvoistakaan ja niitä tulee nopeasti mun pyllyn paikalle selkään ilman tätä pehmustetta.

Kuvat alkutreenistä by Rony Mettälä (poikani rakkaani). Tämän jälkeen sain ravin vasta pyöreeksi ja kauniiksi. Tehtiin suunnanvaihtoja, voltteja ja avoa, niin että polle oli pehmeä ja kuuliainen. mentiin vielä kävelemään loppukäynnit maastoon

Sit saa kävellä

Kulma askel kerrallaan

Ihan reppana

Saa mennä, hopi hopi(Täh?)

Koska lähetään laukkaan...??

Odota ja polje (Täh taas?) Okei sit

Vieläkö mennään??

 Torstaina tinttasin terasilla, mitähän sitä sitä keksis? Mies käski lähteä koiran kanssa lenkille ja antaa Paten levätä, lähetti päivällä kuvan töihin, kun Pate nukkui tarhassa ketarat oikosenaan. Kiskoin siis juoksutossut kinttuihin ja lähdin juoksuttamaan mua ja koiraa, ihan hyvä, ei oikein tahdo lenkille ehtiäkkään. Poni olisi kyllä myös tarvinnut liikuntaa.

 Perjantaina lähdin ajamaan taas vaihteeksi yhtä kenkää vailla olevan Ompun. Onneksi kenkä oli nyt lähtenyt kauniisti pois, ettei lähtenyt lisää palasia. Kengittäjä saa kyllä nyt tulla laittamaan sen. Mulla ei oo enää noin pientä kenkää.
 Mentiin mettätietä ja juostiin sänkkärillä, ettei kavio kulu. Siitä on kyllä tullut ihan tossukka. Saatiin matkalla pari lasta kyytiin ja vietiin ne kotiin. Muksut oli iloisia kun pääsivät kärryttelemään, ja Omppu, sosiaalinen pieni poni kun on, olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa seurustelemaan sinne. =)

 Paten kanssa lähdettiin Marrulle, sitten kun oli saatu se koppiin. Mies tuli auttamaan ja Pate astui miehen jalan päälle kun kiipesi koppiin. Ei se onneks tainnu mennä pahasti...

 Mä ajattelin, että tehtäis jotain pikku puomitehtäviä, niin kuin jumppamielessä. Marru oli suunnitellut meille tehtävät ja kasasi rataa kun me verkattiin. Mä meinasin pyörtyä siinä kohtaa, kun se nosti kolmenkymmenen sentin ristikot ylös... Pate kun hyppää välillä ihan kunnolla, jollei oo ihan maahan kaivettu este. Ja mä tunsin oloni taas niin huteraksi lippanasatulassa. Otin toisen satulan, että Pate sais tehdä vapaammin töitä.

 Eka tehtävä oli kaksi ristikkoa pääty-ympyrällä. Ja mun olis pitänyt säädellä laukkaa siinä välissä, hah. Täti on niin helpottunut ylitettyään jonkun pikku puomin, ettei se ratsasta sen jälkeen mitään. Sen lisäksi ettei se halua mennä muuta kuin köpötilaukkaa.
 Kyl me sitä tehtävää mentiin, joku kierros ihan hyvinkin. Ku Marru kiljui pehvasta asti: Kato seuraavaa estettä! (Eikä niitä korvia)
 Itse huomasin, että aidan puoleinen este mun on ehdottomasti ratsastettava suoraan, katse vastaantulevassa aidassa, muuten Pate alkaa kääntymään jo ennen estettä. Näin kun tein, meni hyvin ja katsoin vasta esteen päällä seuraavaa estettä. (Saatto mulla olla silmät kiinnikkin...) Tosin aluksi Pate saattoi luulla, että mennään heti oikeella oleva este, se kuului seuraavaan tehtävään.
 Toinen tehtävä oli kaksi miniestettä 18 metrin välillä. Marru paineli välin ruunallaan, ihan kunnon esteillä, neljällä laukalla, me Paten kans viidellä, ja mun mielestä me jo hurjasteltiin. Mun mielestä toi meni ihan hyvin, kääntyminen päässä hiukan tökki, koska mä en oikein kääntänyt, jarrutin vaan.

 Pate innostui ihan hirveesti ja meni aika vauhdilla ensin. Se ei aluksi mulle tullessaan tykännyt hypätä, vaikea uskoa nyt. Se kuitenkin väsyi tosi nopeesti, ettei kovin kauan hinkattu. Se antaa kyllä ihan kaikkensa ja hyppää kunnolla vaikka kintut painaakin. Mä pysyin kuin pysyinkin kyydissä ja kyllä me jotain pientä tehdään jatkossakin. Vaikka mä pelkäänkin ihan hirveesti. Toi tekee molemmille ihan hyvää. Paten laukka paranee ja mä opin ratsastamaan tehtäviä peräkkäin ja tekemään oikeita ratkaisuja eri tilanteissa. Ja olen sentään jo oppinut ratsastamaan hevosen keskelle estettä, eikä hiukan sinne päin ja sit silmät kii. Pate tarvitsee kuitenkin tukea hyppäämiseen.
 Pate oli tosi tahmea vasemmalle alkuverkassa, joku jumi sieltä aukes pompuissa, koska lopuksi taipui miten vaan. Ihanaa, kun sitä nykyään saa ratsastaa eteen, eikä aina vaan jarruttaa.

 Marru nappasi kuvat viimeiseltä kierrokselta, aika hyytyneet polle ja täti. Miten toi näyttää noin helpolta ja vauhtikin hiljaselta...

Kunnon mummoravi ensin

Apua, sit mentiin. Ja taas satula on vinossa.

Hengissä yli. Ja tässä kohtaa olisi pitänyt ratsastaa eteen

Toinenkin selvitty, jee

Me puurtajat

 Huomenna pitäis ottaa pikku verkka illalla töitten jälkeen. Ettei ihan jumitu. Sunnuntaiksi suunnittelin pidempää maastoa ja maanantaina jotain kenttä piiperrystä. Katotaan kuin käy.