Mamin mussukat: Viikko 15, väsy tätskä

Oi voi tätä valon määrää. Tättärää on menettänyt välimatkojen tajun lisäksi myös ajantajun. Useampana viikkona on jo viiletetty ympäri laitumia korjaamassa lankoja ja tokottamassa sulaneita tolppia syvemmälle. Ihanainen mieheni vaihtoi mun koputtimeen varrenkin, tokotin vanhan poikki =)

Ilmoitin Ompun mätsäriin toukokuun alkupuolella. Tarkoitus oli laittaa Pate, mutta käsky kävi laittaa poni myös. Ongelmana on, että olen töissä perjantai-illalla myöhään ja myös lauantaina. Kahden hevosen peseminen lauantai-illalla voi olla mahdoton tehtävä... Varsinkin kun Paten hännän selvitykseen menee yks päivä... Katotaan, Patenkin tykkäis varmasti päästä mukaan. Jos keksin jotain ja pesen Paten aikaisemmin. Lisäksi sille tekisi hyvää päästä katsomaan vilinää, ennen kuin menen sen kanssa mihinkään kisoihin. Ettei kisakerta olisi ensimmäinen, pyörtyy vielä maalaispolle. Eikä mätsärissä tarvitse suorittaa mitään, riittää kun ei kiikuta mamia ympäri kehää ihan holtittomasti. En kuitenkaan halua viedä rupusta pollea mihinkään, jos kerran lähdetään johonkin, mennään hienona. Eihän Pate mätsärissä pärjää, pullukka puskapolle. Likat lupas jo lähteä mukaan, miehen kun vielä saa ylipuhutuksi, voidaan ottaa kaks hummaa :)
Omppu menossa myös rotunäyttelyyn kesäkuussa, kunhan ilmoitan sen.

Tää viikko olin ihan väsymysviikko. Mä olin siis ihan puhki, hyvä kun silmät liikku...

Tiistaina taaperrettiin Paten kanssa kentälle harjoittelemaan helppoa C:tä. Ainut mikä mua tässä (ja kaikissa muissakin meidän tason) ohjelmissa arvelutti on pysähdys. No, se on nyt onnistunut joka kerta, kun olen sen ottanut. Ei ehkä hieno ja tasapainoinen, mutta se pysähtyy kuitenkin. Ilman mitään taistelua. Moni muu juttu sitten ei onnistukkaan *huoh*...
En ratsasta koko ohjelmaa läpi, vaan pätkiä siitä. Välillä on hyvä ratsastaa jonkun tietyn kaavan mukaan, eikä vaan fiiliksen mukaan ilman päämäärää (kuten yleensä...). Varmasti olisi hyvä olla tavoitteittakin... Multa vaan karisi loputkin suunnittelemiset Paten onnettomuuden myötä, huomisesta kun ei ikinä tiedä...

Verkkaan nyt aika tutun kaavan mukaan: kiemurauraa, hiukan väistöä, avoa, pysähdyksiä ja voltteja. Kiemuralla käännänkin välillä toiseen suuntaan, ihan vaan siksi, että heppa alkaa ennakoimaan. Koitan olla tarkka asetuksissa ja vällittömässä apujen perille menossa. Joku, kun vielä olisi kiljumassa minulle: nenä ylös, ratsasta koko hevosta!

Paten ravi oli taas niin ilmavaa ja suurta, etten meinannut väsyneenä pysyä kyysissä edes kevyessä ravissa. Siis kamalaa... Hiki valui ja lihakset maitohapoilla. Jätin laukat väliin, Pate kun innostuu niistä niin. Hyvä tehdä treeni välillä ilman laukkaa. Ei ala tarjoamaan sitä niin helposti joka paikassa. Ehkä.

9.4 Aamuaurinko, pollet ja aamuheinät.

9.4 Sieltä se nousee, aurinko

Torstaina mentiin Paten kanssa jatkamaan näitä C-treenejä. Muuten meni tosi hienosti, kiemurauratkin ravissa, mutta ravissa temmon lisäys ei onnistunut lainkaan. Ei olla harjoiteltu varsinaisesti mitään lisäyksiä, polle on lähtenyt kun nato-ohjus, hiukan kun ohjaa antanut... No, nyt käänsi korvia, että mitä siellä touhuat? Kunnolla kun pohkeilla pamautin, loikkas kauheen pompun, niiku "whaat!", mietti hetken, ja lähti kiltisti laukkaamaan =) No me pidettin hauskaa ja laukkailtiin, jatketaan lisäyksiä toinen kertaa. Ravikin kun muuttui jossain kohtaa hiukan vähemmän pomppuseksi tällä kertaa. Mun täytyy noita ravin säätöjä alkaa hiomaan taas pikku hiljaa, nyt kun sinne on saanut sitä ilmaa. Välillä liiankin kanssa. Kotiin päin laukattin vielä peltojen poikki, kauheen hauskaa oli!
Kuvat 13.3.14 väännetystä treenistä.

13.3.14 Harjotellaan paikallaan seisomista

13.3.14 Tapu tapu

Perjantaina Omppu pääsi viimein juoksemaan ravipuomeja, tällä kertaa liinassa. Ja toinen takakenkäkin puuttui... Poni oli varsin reipas. Tein vielä maasta käsin väistöjä ja käännöksiä, hiukan jumppaa.

Lauantaina mätkin ponille takakengän kiinni ja lähdettiin ajelulle kovaan tuleen ja hienoon auringon paisteeseen. Poni oli reipas ja lutunen, eikä sätkyillyt yhtään mitään.

Pate pääsi hirveen pitkälle maastolenkille. Siis paljon pitemmälle, mitä mä luulin lenkin olevan. Mullahan ei noista matkoista oo mitään käsitystä... Äkkiseltään kun retkikartalla mittasin, näytti 23,5km. Hiukan se huijaa, en jaksa joka mutkaa siihen laittaa. Noin 25 kilsaa siis. Olis tietty voinut mitata matkan myös etukäteen...

Pate meni tosi nätisti ja oli ihan lapanen, vaikka tosiaan tuuli ihan hirveesti. Mua rupes kyllä ärsyttämään jossain kohtaa sen mutkalla kulkeminen. Tarkoittaa siis, että yritän ratsastaa ihan tien reunassa, jossa on pehmeämpää ja Pate kyttää sinne ojaan, siellä kun vilisee mörköjä, ja kulkee siis vinossa. Otettiin sitten avoa toiseen suuntaan. Aikamoisen marmatuksen kera.
Matkalla poikettiin kaverin luona, mä sain vettä ennen kuin kuolin janoon. Piti näyttää Paten hieno laukka, mutta ei se jaksanut laukata kunnolla. Lämpes kuitenkin niin, että viimiset kuus kilometriä tuli reippaasti kotiin =). Kyllä siitä laukasta pitää kierroksia ottaa edelleen. Mukava lenkki: keväinen keli ja kivat maastot.
On se kumma, jollei polle laihdu ja kunto kohene näillä lenkeillä ;) Luulen kyllä, että jatketaan noilla 15 kilsan pyrähdyksillä enimmäkseen. Näihin menee niin paljon aikaakin. Tosin, kun Pate pääsee takaisin normi kuntoon, voidaan mennä pohjien salliessa vauhdikkaamminkin. Nyt vielä kävellään paljon. Siunattu pyllynpehmuste...
Pate oli aamulla reipas ja notkea, eli ei ollut turhan rankka lenkki. Jokin aika sitten se vaikutti pidempien lenkkien/ treenien jälkeen vielä aamulla hiukan jämähtäneeltä.

Sunnuntaina sateen tauottua lähdin Ompun kanssa kävelylle. Yhteen aikaan kävelin sen kanssa paljonkin iltaisin, totuttelin sitä autoihin. Nyt on ollut taukoa ja neidillä kesti hetken tajuta, että ei me lähetä hölkkäämään, taaperretaan vaan. Sitten se lampsikin kiltisti ja tyytyväsenä mukana. Tehtiin vielä jumppaa miniympyrällä ja väistöjä. Sain se viimein tajuamaan väistää narun paineesta kaulalla suoraan sivulle. Meni sitten kyllä hienosti!

Paten kanssa lähdettiin kentälle. Ja matkalla alkoi sataa. Tulipahan testattua pöksyt. Ostin softshell-housut jokin aika sitten, mä kun aina palelen, ja siinä luvattiin, että ne pitää vettä ja tuulta. No, tuuli on testattu moneen otteeseen, ja näköjään ne pitää myös vettä. Ja on lämpimät, sekä joustavat. Takki on samaa ainetta, joten ainoastaan heppa kastui. Pitäis varmaan treenata huonollakin kelillä enemmän, Pate oli ihme sätky kun satoi, eikä ainakaan johtunut liikunnan puutteesta.

Tehtiin ensin käynnissä hiukan pysähdyksiä, voltteja, väistöä ja avoa ja alettiin ravaamaan. Ravi muuttui heti parin kierroksen jälkeen hyväksi. Sain tehtyä siihen muutoksia kaavalla huippuiso-normaali. Sain myös muutamia todella lennokkaita askelia, mikä tarkoittanee takapään aktiivisuuden löytymistä taas. Vau. Päästäis treenaamaan niitä oikeita kouluratsastusliikkeitä =)
Lainasin kaverilta suuremmat polvituet koekäyttöön, voi olla että ne hiukan auttaa. Tehtiin avoa, vasta-avoa ja hiukan väistöä. Polle oli notkea kun mikä. Taitaa noi pitkät lenkit tehdä vaan hyvää. Suunnanvaihdot oli ihan jes, samoin siirtymiset käyntiin.

Pysähdyksissä ja käyntiin siirtymisissä on tapahtunut tosi paljon edistystä. Ohjista kiskominen on vähentynyt, ja vaikka huomaa, miten se seisominen/siirtyminen ottaa päähän, se nöyrtyy kuitenkin, eikä tappele kauheesti vastaan. Palkkaan sitä edelleen tosi paljon näistä. Mun ei ole tarvinnut pitkään aikaan ottaa mitään vetoleikkiä, ihan kiva, koska sen leikin mä häviän 10-0.
Ravaan Paten aina kentällä hetken alas rennoksi ja kävelytän muutaman kierroksen, jotta sinne jää rento fiilis, eikä pelkkä suorittaminen. Vaikka meille tulee 2,6 kilometrin loppukäynnit yleensä kuitenkin.
Tehtiin kolmen vartin tehokas treeni, enempää en viitsinyt hinkata eilisen maratonin jälkeen. Huominen on vapaa, koska mulla on iltavuoro ja tiistaina pitäisi taas päästä valmennukseen.