Puuhastelua

 Koskaan ei ärsytä kun kello soi aamulla: talliin-töihin-kauppaan-kotiin, ruokaa, pyykkiä, lapsia, koiria ja heposia tietysti. Hiukan liian lyhkäsillä yöunilla jatkuvasti ja pieni kiire koko ajan. Aina jotain tekemättä ja aina jotain suunnitteilla. Sellanen sopii mulle. Toki nukun välillä kellon ympäri, sitten jaksaa taas viipeltää, ja pidän päiviä jolloin hoidan vaan pakolliset hommat. Mut tää lojuminen ei sovi mulle, musta tulee niin kiukkunen. Ja paksu. Eikä mitään rytmiä päivässä. Ihan perusasiatkin unohtuu.

 Torstaina hyppisin siis jo seinille. Pinna oli kuin nalli. Illalla satuloin Paten, niinku ihan sama mihin sattuu ja kuin paljon. Mentiin pellolle tunniksi. Siitä pystyy vaikka konttaamaan kotiin. Satulassa selkä oli yllättävän hyvä, ratsastuksesta se on aina tykännyt. Istumaan en ole voinut, luulin satulassa olon olevan tukalampaa. Otin kuitenkin satulanpehmusteen ja tehtiin töitä vain käynnissä ja kevyessä ravissa.
 Tehtiin käynnissä kiemuraa, mikä meni ihan tosi hyvin, asetuksia ja suoristuksia myöden. Väistöjä, avoa, voltteja suunnanvaihtoineen ja pysähdyksiä, kaikkea vähän. Siirtymiä paikaltaan raviin, siitä seis tai käyntiin ja raviin. Ravissa ympyröitä suunnan välillä vaihtuessa ja avoa. Kaikki muu sujui kuin vettä vaan, vasemmalle taivutuksetkin, mutta vasemmalle asetuksessa Pate massutti kuolainta oudosti välillä ja kerätessäni ohjat viskeli välillä päätään. Hyvä, että tulee hampaat katsottua ensi viikolla.

 Mieheni tuli perässä juoksuttamaan aika vetelän Ompun. Nostivat kuitenkin laukat molempiin suuntiin ja Omppu ravata jolkotti kiltisti. Se on rauhallisempi mieheni, kuin minun kanssani.
Vietiin pollet suoraan pikkulaitsalle hetkeksi. Hakiessani heppoja vastassa olikin myös naapurin pikkuoripoika ja ruuna... Onneksi aidan toisella puolella, meillä oli sähköt onneksi päällä. Sulassa sovussa nää siellä mussutti, aita välissä. Voi olla vaarallista vaan pienille poneille tää kevään ensimäinen sokeriruoho suurina määrinä. Vein omat sisälle ja mieheni tuli pyydytämään pikkuset sisälle kotiin mun kanssa, naapurit kun eivät olleet kotona. En ehtinyt kylmäämään Paten jalkoja, kun piti lähteä sälliä kuskaamaan ponien pyydystyksen jälkeen :(

 Tästä tulikin mieleeni, vaikuttaako liikutus sokerinsietokykyyn, niin kuin ylipäätään? Perusaineenvaihduntahan muuttuu, eli säännöllisesti liikkuva poni kestää periaatteessa enemmän sokeria kuin seisova toverinsa, mutta tässä tulee vastaan geneettiset erot. No juu.

Patelle on ihan sama missä satula otetaan pois

Sit sais mennä...

Lyhyttä on ruoho, onneksi...

 Perjantai-aamulla Omppu viiletti tarhan päähän tutkimaan langat, ja otti tällin. Ei ollut tie auki laitumelle. Pikku poni piehtaroi antaumuksella ja tuli pukkilaukkaa katokseen aamuheinille. Pate mussutti heiniä ja huokaili: luuleeko se tosiaan et sinne nyt jo pääsee...
 Kastelin katoksen pohjan, josko hiukan kosteutta imeytyis heppojen kavioihinkin, ne on ihan koppurat kun on niin kuivaa. Juu, ikinä ei oo hyvä.

 Mun tassut syyhys jo aamulla päästä väkertämään jotain. Aurinko loimotti taas täydeltä terältä. Jotain kivaa ja kevyttä, mitä ruoto kestää. Löysin tarvikkeet pariin estetolppaan. Hiukan piti käyttää mielikuvitusta, kukkapenkistä lähti aita... No, muualta ei kyllästettyä lautaa löytynyt =) Ja se aita oliki ihan romu. Ja turha. Koirat hyppäs siitä yli anyway. Ja kaivo ylös mun kukat. Ja söi kanankakat, millä niitä lannotin.
 Tämän takia mun tolpat on mitä on. Meillä ei oo mitään tavarakasaa mun inspiraatioita varten, vaan väkerrän kaiken siitä, mitä nyt nurkista sattuu löytymään. Ja kun kerran oon homman jo tehny, ei sitä varten enää mitään haeta.
 Porasin reijätkin niin, että metrin esteen saa. Hmmm, hyppääkö mun agilityponi metrin esteen ylipäätään, varsinkaan läntillä missä on 70 sentin aidat... =) Saattaapi olla, että ottaa suunnan pois läntiltä... Mut kaiken varalta, kai sinne korkeemmat aidat, enemmän tilaa ja parempi pohja joskus saadaan. Jos vaikka joku ihan heppakokonen hyppää. Mut en mä. Puomitkin on vähän ponikokosia, mut kaupassa ei ollut pidempiä. Menee ne maapuomeina ja ristikkoina kuitenkin. Leveemmällä hepalla voi kuskin jalat kaataa tolpan helpommin.

Ihan käyttökelpoiset tolpat niistä tuli. Ja iloiset :)

 Lähdin taas Paten kans pellolle taapertamaan. Se oli ihmeen vetelän oloinen, reipastui kyllä kun ravattiin sänkkäri"tietä" ees taas. Kuolainta ei nyt mussutettu siten kun viimeksi, oli eri kuolain.
 Nyt mä kyllä istuin miten sattui, selkä on edelleen jäykkä ja kipeä. Koitin pitää lähinnä satulan suorassa, sekään ei onnistunut ja jalatkin oli jossain edessä missä lie. Pate oli kuitenkin heti tikkana ja alla, kun otin ohjat ja aloin ratsastamaan. Ja lakkasin matkustamasta.
 Tehtiin käynnissä ja kevyessä ravissa siirtymiä, taivuteltiin ja suunnanvaihtoja. Ei mitään hienosäätö piiperrystä, vaan reilua perusratsastusta. Pate oli heti aika notkea, jarrut löytyi ja ravi hyvää. Ei jaksanut oikein laukata. Koitin kuitenkin käynnistä vielä oikeaa laukkaa ja siitä pysähdystä suoraan. Pate nostaa käynnistä mielellään oikealle väärän laukan, eikä pysähdy.. Se onnistui heti, joten jätin laukkatreenit seuraavaan kertaan.

 Poikani otti taas muutaman kuvan. Piti ottaa tuoreempi profiilikuva talvisen tilalle, meillä oli ihan hauskaa... Pate ei oikein tajunnut, mitä taukoa keskellä peltoa pidettiin.

<3

On se niin kaunis... Mun luppakorva <3

Pitää seistä...

Nukkuuko se?

Me lähettii käveleen ny, heippa!

 Lauantaina piti lähteä poikaa kyytiin ja yhdistin siihen kauppareissun. Estekannattamia tarvitsi lisää. Tarvitsin myös uudet kesäkengät, yhet on sivusta jo vähän rikki ja toisissa on liian ohut pohja. Mulle tulee niissä jalanpohjat kipeeks. Satulavyö, mitä Patelle hain, oli tietysti loppu mustana. Se nyt ei ole kiirreellinen kuitenkaan. Ompun juoksutusvyössä oli vaan yhdet lenkit, sekin jäi harkintaan, ostaakko kalliimpi/ parempi. Siinä se päivä menikin, lopun aikaa maalasin ja tehtiin vielä illalla heppojen tarhaan uus "portti". Selkäkin oli ihan kuollut autossa istumisesta.
 Pollet kävi taas hetken laitumella ja poni kiskoi miestäni hirmu vauhtia sinne, kauhee kiire, herkkusokeriruohoa! Ihme kyllä ne antoi heti kiinni, kun hain ne pois.

Kesäpiha. Ja kaikki sateenkaaren värit.

Vanha haravakin sai uuden elämän uutukaisen varren ja rallivärin myötä. Kyllä sillä nyt haravoi nopsaan!

Uudet tarjouspopot turvakärjellä ja paksuilla pohjilla

Pate=raivaussaha. Löyty paju mihin ennen ei oo päässy käsiksi. Polleitten uus kulkuaukko. Lankojen laitto jäi vielä kesken. Tehdään siihen portti kuitenkin, että tarvittaessa saa kiinni. Pollet oli nenät pyllyssä kiinni, kun siinä puuhailtiin ja poikkeuksellisesti Pate meni heti tutkimaan, kun otettiin viimeinen lanka pois.Yleensä se ei mee mistään, missä joskus on ollut lanka...