Rallia

 Mitä hevoset oppivat

 Vaikka mitä, eikö? Otsikoissahan juuri on pyörinyt, miten paljon luultua viisampia hevoset ovatkaan. Ei varmaan tule yllätyksenä hevosten kanssa tekemisissä oleville.

 Peruskäskyjen ei, hyvä, nosta, seis, käynti, ravi ja laukka ynnä muut, käyvät esimerkiksi myös väistäpäs, odotappas, mentäskös, hölkättäskös, siirräs pyllyäs, tänne, tonne, älä, käänny, lopeta, sisälle ja ennen kaikkea sanat ruoka, nami, heinät ja kaurat. Ne tietää nimensä ja kaikki mahdolliset lempinimet. Ja ne tietää tasan, koska mami kuulostaa siltä, että seistään kuin tatit sädekehä pään päällä, lutuselta näyttäen. Ne kävelee talliin vieressä ilman narujakin ja seisoo irti käytävällä kun loimi riisutaan

 Aikaisemmassa postauksessa surin, että Pate astuisi kalliimmat ohjat poikki, jos sellaiset hankkisin. Täti on välillä vähän reppana, millon on ohjat poskihihnojen alla tai kuolaimet turparemmiin köytettynä. Monta kertaa olen tarhassa mennyt puun toiselta puolelta ja naru tietysti Paten koivissa. Vielä useammin olen kaivellut ohjia Paten jaloista, kun se on kiskassut ne sinne hieroessaan nenäänsä. No polle on jotain oppinut. Se töröttää aina ihan paikallaan, välillä nenu maassa kaivellessani ohjia tai narua ja nostellessani jalkoja vapauttaakseni pollen, samalla tietysti selittäen, ettei nyt saa liikkua ollenkaan.

 No kentällä paskoja kerätessäni oli yleensä aidan vieressä odottava Pate lähtenyt metsästämään ruohonkorsia. Katselin sitten, että nyt meni ohjat poikki kun se astui niiden päälle. No vielä mitä. Pate siirsi tyynesti koipeaan ja jatkoi matkaansa, eikä ihan yhden kerran... Näytti raasu vaan hämmästyneeltä, kun kikkareet vietyäni kipitin marmattamaan, että käskin odottaa. Unohdinkohan sanoa odota? Se siis astuu ohjien päälle, mutta ei se niitä kyllä katkaise.

 Eläimet siis oppivat kaiken aikaa, halusimme tai emme. Ärsyttävää onkin jonkin asian uudellen opettaminen, vaikka ihan kerrasta opitun, varsinkin jos kyseessä on pelkoreaktio. Sen uudelleen opettaminen hipoo mahdottomuutta, mutta hyvällä tuurilla ja oikealla koulutuksella saadaan reaktio vaimenemaan.
 Ihmisen on kaikessa loogisuudessaan vaikea pilkkoa opetettavaa asiaa tarpeeksi pieniin osasiin ja palkata aluksi jo pienestä yrityksestä. Hevonen ei kykene päättelevaan ongelman ratkaisuun, mutta oppii saaliseläimenä nopeasti syy-seuraussuhteita. Hevosen oppimis- ja vahvistehistoria vaikuttavat sen käyttäytymiseen ja hankimme hepan sen historian kanssa. Saaliseläimenä hevonen yleensä muistaa asiat helposti, vielä vuosienkin päästä, varsinkin jos tilanne on aiheuttanut kipua tai pelkoa ja huono kokemus voi tulla esiin tilanteessa, kun vähiten sitä odotamme.
 Hyvä juttu on, että hevonen oppii oppimaan. Tästä aiheesta on kirjoja vaikka kuinka paljon ja netistäkin löytyy varmasti vaikka mitä, joten eipä tästä nyt sen enempää...

Omppu "ravipuomeilla" 30.3.14

Palataanpa viikon 42 loppuun. Lauantaina Omppu pääsi vihdoin lenkille. Verkattiin ensin rauhallisesti metsälenkki ja sitten otettiin hiukan vauhteja pellolla, sekä harjoiteltiin laukan nostoja. Nyt otettiin jo ihan laukkapätkiä, laukka kun nousi jo ihan hyvin. On mulla ihana poni.

 Se oli ihana myös parin suomenhevosen mielestä. Lenkille lähtiessämme sekä Pate, että Nuppu karasivat tarhassa ja huusivat Ompun perään. Niinku:et kai sä jätä mua ton tollon ukon/eukon kanssa kahdestaan! Niillä vaikutti olevan erimielisyyksiä ainakin ruuasta, siitä huolimatta, että niiden heinäkasojen välissä oli viiskyt metriä ja sähkölangat.... Omppu sai hörisevän vastaanooton lenkiltä tullessaan, pelastaja!

 Illemmalla lähdettiin sitten punaisten voimin liikkeelle. Olin varautunut jonkun näköiseen härdelliin, mutta polletpa yllättivät käyttäytymällä hienosti. Niillä oli tosiaan jonkun sortin sota tarhassa, vaikka langat olivatkin välissä.

 Pate oli tosi hyvä ja rento taas ratsastaa. Tein siirtymiä laukka-käynti-laukka. Ihan sujuikin, samoin raviinkin siirtyminen laukasta.

 Harjoiteltiin myös vastalaukkaa koko pikku peltoa käyttäen. Pelto kapenee yhdessä kohtaa kymmenisen metriä, joten reunaa ratsastaen saa aina pätkän vastalaukkaa. Viiletin hiukan koottua laukkaa peltoa ympäri, niin että Pate laukkasi ylämäkeen hyvin alleen polkien. Vasempaan vastalaukka-kaarre sujui ihan hyvin. Oikeaan kierrokseen Pate vaihtoi sujuvasti ja tasapainoisesti hetkeksi vasemman laukan mutkassa. Koitin sitten oikeassa laukassa diagonaalia ja siitä uralle. Tämä sujui, joten lopetin ravailemalla ympyröillä alas, jonka jälkeen lähdettiin tassuttelemaan vielä neljän kilsan maastopätkä nurkissa.

 Julia ja Linda tulivat räppäämään muutaman kuvan alkuverkasta, niinku siis tädeistä pellolla. Näissä Nuppu vasta ihmettelee mihin on joutunut, mutta rentouduttuaan ja vauhtiin päästyään oli hyvän näköistä menoa.

18.10.14

18.10.14

 Sunnuntaina lähdettiin sateen loputtua kunnon maastolenkille Paten ja  Nupun kanssa. Oltiin kaks ja puol tuntia reissussa, hetki juoruttiin matkalla ja Pate jumitti kauempana moneen otteeseen. Periksi ei annettu ja etummaisena joutui kipittämään. Hepat kuitenkin käyttäytyivät edelleen hyvin ja satuloitiinkin ne nenät vastatusten ilman mitään ongelmia. Rentouttava reissu ja ottalamput oli ihan tarpeeseen takaisin tullessa, pimeähän sitä tuli.

 Viikolla 43 tulikin väliaikainen talvi. Kiva viima suoraan Siperiasta siis. Mentiin urheasti tiistai-illalla Julian kanssa ajamaan Omppu. Tehtiin laukan nostojankin pellolla tosi reippaalla ponilla. Muutenkin tehtiin reippaampi hölkkälenkki.

 Keskiviikkona lähdettiin illalla pimeälle, mutta hyväkuntoiselle pellolle Nupun, Katriinan ja Paten kanssa. Oli niin kylmä, ettei oikein treeniä tullut tehtyä. Heposet sai liikuntaa kuitenkin, kun ravattiin peltoa ympäri, Nuppu Paten hännässä kiinni, ottalamppujen valossa.

 Perjantai-illalla vaaputettiin taas Paten ja Nupun kanssa pimeälle pellolle. Tein käyntitreeniä ja jotain siirtymiä. Pelto oli ihme pehmeä joistain kohdista, joten en oikein uskaltanut juoksuttaa. Nuppu oli rento ku mikä ja pärski tyytyväisenä menemään, vaikka tuulikin ihan hirveästi. Keskiviikkona se käyttäytyi ei niin hyvin, hyvällä kelillä. Sama kuin Pate, mitä huonompi keli, sitä parempi polle. Käytiin vielä pikku lenkki maastosa lopuksi.

 Sitten tuupattiin pollet vielä kuivaan tarhaan ja avattiin välilangat, hui. Hetken mentiin ympäriinsä ja se oli siinä. Omppu oli selkeästi iloinen uudesta lauman jäsenestä, Pate taas ei mahdu "samaan" tarhaan... Nuppu sitten väisteli kiltisti.

 Lauantaina tuuppasin pollet siis aamulla samaan tarhaan. Ensin syötiin kaikessa rauhassa ja sitten mentiin tarhaa ympäri niin, että kipinät sinkoili. Hirvee ralli, suomenheppojen kiihdytyskisat tai jotain, Nuppu edellä ja Pate perässä. Omppu syödä mutusti kaikessa rauhassa ja huokaili, se on tarhannut entisessä elämässään suuressa laumassa ja on yltiösosiaalinen. Pate ja Nuppu laukkasivat ympäri tarhaa molemmat hikeen. Kunnon puuskutus ja höyry vaan nousi... Kyllä mua pelotti. Pysyi ne langoissa ja pystyssä, vaikka välillä huonolta näytti.

25.10.14 Näin nätisti syödään aamulla. Pate ja Omppu katoksessa, Nuppu männyn juurella.

 Pollet hiukan rauhoittui, mies jäi niitä vahtimaan ja me porhallettiin Katriinan kanssa heti aamulla kaupoille. Haettiin koko poppoolle psylliumia, Pate tarvitsi uudet heijastisuojat ja kuolaimet, vaihteeksi. Nuppu tarvitsikin vaikka mitä. Löydettiin suitset, Bucasin talviloimi, heijastimia yms. ja vielä heinämössöä mihin sekoittaa psyllium. Tarvitsisin uuden välikausitakin, mutta sellaista en löytänyt.

 Sitten kotiin ja satulat selkään. Ja tässä kohtaa todetaan miksi tallin kovapohjainen tasainen käytävä on tärkeä.  Laitoin Paten karsinassa kuntoon ja huomasin sitten sata metriä taaperrettuamme, että toinen takakenkä puuttui. Käytävällä tälläiset huomaa aina heti, vaikka olisi miten kurassa kaviot. Pate pääsi siiten sisälle odottamaan aamua ja ihanaa kegittäjäämme, joka lupasi tulla laittamaan kengän sunnuntaiaamuna... On se niin ihana kengittäjä. Pate oli niin uudessa kengässä, että kengän mukana oli lähtenyt myös kivat kappaleet. Onneksi vaihteeksi toisesta kaviosta. En itse ruvennut sitä sitten tuunaamaan, kun ei ihan pakko ollut ja luultavasti olisin tuhonnut sitä lisää.

 Nuppu ei ollut moksiskaan, vaikka Pate hävisi. Vettä satoi ja tuuli, silti Nuppu suoritti ihan tosissaan. Ravikavaletit piti kyllä hypätä, ihan varmuuden vuoksi. Hassu humma, tykkää siis hypätä.

 Lauantain riekkumisen saldona siis Patella yksi pudonnut kenkä, takasessa vekki ja Nupulla kaksi vekkiä takapäässä. Just...

 Sunnuntai-aamulla siis kurvasi pelastajamme Marru pihaan. Pate sai takakenkänsä ja samalla Nuppu kengitettiin ympäri. Sekin tietysti vielä kesäpopoihin, juurihan olivat pollet laitettu samaan tarhaan ja kesäkelit vielä jatkuvat.

Valmennus lapasella

 Satulat selkään ja kentälle. Meillä oli treffit Siirin kanssa 11.00. Nuppu ei vielä osallistunut valmennukseen, vaan tuli katsomoon hengailemaan, jotta tottuu paikkaan ja tilanteeseen.

 Edellisen päivän riekkuminen tuntui kyllä Patessa. Se ei ole ollut tuollainen lapanen varmaan ikinä, aivan potkittava malli =)

 Tehtiin ensi kuviota millä oli joku vaakuna nimi, unohdin sen siis jo ;) Neljä tötteröä oli neliön muodossa ja niiden ulkopuolella ratsastettiin. Piti suoristaa niiden väli ja tehdä päihin aina kahdeksan neliön voltti. Käynnissä vielä meni, mutta harjoitusravi oli aika vaikea, kuskille lähinnä. Tehtävät tuli niin nopeasti. Ravi kuitenkin pyöri, vaikkei ollutkaan niin hyvää kuin yleensä. Käynti olikin ihan etana vauhtia.

 Sitten käynnissä isolle suorakulmiolle, pysähdys tötteröiden väliin ja peruutus välillä oikeaan, välillä vasempaan ja lopuksi suoraan. Aluksi meni hyvin, mutta suoraan peruuttaessa Pate rupesi taas kanittamaan vasempaan. Korjaantui kun Siiri tuli auttamaan sivulta. Lisättiin tähän vielä siirtyminen raviin ja käyntiin. Ja kulmat piti ratsastaa koko ajan huolellisesti.

 Sitten laukan nosto ravista tötteröiden välissä, kulma laukassa, suoralla siirtyminen raviin, huolelliset kulmat ja suoralla hevosella laukan nosto uudelleen tötteröillä. Vasen meni ihan hyvin, täsmälliset nostot ja ihan hyvät siirtymät alaskin päin. Oikeaankin sujui nosto, mutta kulmaa ei meinannut saada ratsastettua millään ja putosi ravillekkin ennen aikojaan. Laukka oli siis ihan vetelää, kun yleensä saa pidellä.

 Koitettiin vielä vauhtia laukkaan suurella pääty-ympyrällä, mutta Pate ei jaksanut viilettää lainkaan.

 Mentiin vielä maastoon kävelyttämään uupunutta kaksikkoa.

 Kotona pollet tarhaan, jännitystä elämään. Meno olikin varsin rauhallista, onneksi. Pääasiassa Nuppu nökötti katoksessa, jossa Omppu kävi välillä sopuisasti pyörähtämässä, kun taas Pate ja Omppu taapersivat isomalla puolella. Aikansa huokailtuaan ja käytyään kurkkimassa kaksikon puuhia, valui Nuppu vaivihkaa seuraan. Pate sai nuuskia rauhassa ja illalla nökötettiin katoksessa jo nenät vastakkain, kun Ompun kanssa kotiuduttiin lenkiltä.

 Käytiin siis illalla pimeydessä Julian kanssa ajamassa reipas Omppu. Pimeä ja tuuli tekevät ponista mukavan reippaan ajettavan, se menee kiltisti eteen päin, vaikka kaverit jäivätkin taas huutamaan perään.

26.10.14 Omppu meinaa, mun heinät! Taustalla Pate päikkäripaikallaan.

Pate päikkäreillä

26.10.14 Nuppu

26.10.14 "Pikku kolli" Vinkis

26.10.14

26.10.14 Nuppu valuu pikku hiljaa Paten ja Ompun seuraan.

Nuppu muutti taloon

 Patella oli viikko 41 tosi löysä. Tiistain valkun jälkeen se piti kolme vapaata mamin väkertäessä tallissa flunssaisen oloisena.

 Lauantaina käytiin tassuttelemassa tunti rauhallisesti maastossa ja sunnuntaina taaperrettiin vihdoin edelleen aika märälle ja pehmeälle kentälle. Sitten Patella olikin virtaa vaikka mulle jakaa. Käynti-ravi-piiperrykset sujuivat mallikkaasti aluksi, mutta sitten laukattiin. Oli ihan turha yrittää saada polle pysymään ravissa ennen kuin oli viiletetty kenttää ristiin rastiin vartti laukassa. Laukat pyöri hyvin molempiin suuntiin, eikä mitään kiikutusmeininkiä ollut. Pate halusi vaan päästellä ylimääräiset höyryt pihalle. Sitten harjoittelin sitä mitä oli ajatellut. Eli Siirin valkusta tuttua päädyssä laukka, ympyrä, päädyssä raviin, josta diagonaali ravissa ja toiselle ympyrälle sama homma.

 Ompun kanssa kävin viilettämässä kunnon juoksulenkin kilisevillä etukengillä. Jos meinaan sen joskus johonkin valjakkokisoihin viedä, täytyy saada lisää kuntoa.

12.10.14

12.10.14 Tutustumassa uuteen karsinaan

12.10.14 Ulos näkee, missä ruoka?

 Vko 42 alkoi kengityksellä. Maanantaina kengittäjä tuli laittamaan uudet tossut alle. Edelleen laitettin kesäkengät. Patella oli 8 viikon välillä edelleen kelvolliset monot, kiitos nastojen. Laitettiin edelleen samanlaiset taakse. Luultavasti ei enää koskaan jätetä nastoja pois. Ilman nastoja menee kengät vain nelisen viikkoa. Ja meidänhän olisi tarkoitus hiukan ruveta treenaamaan sitä matkaratsastusta varten, kyllä siinä kengät kuluu.
 Omppu sai eteen uudet kengät. Kaviot meni tosi lyhkäsiksi, koska siellä oli merkit kesän kaviokuumeesta. Nyt en uskalla juoksuttaa kovalla yhtään, kun kaviot on niin töpöt. Sillä on nyt eri tahdissa etu- ja takapään kengitys kyseisestä kaviokuumeesta johtuen, mutta hokkikenkään laitettaessa menee sitten taas samassa tahdissa.
 Laitetaan sitten hokkikenkää, jos talvi yllättää, nyt siis porskutellaan kesävermeissä.

Paten nastapopot

Ompun etukavio ja levahtanut valkoviiva.

 Illalla lähdin pitkästä aikaa ulkoiluttamaan traikkua eli lastasin Paten koppiin ja mentiin Marrulle. Tein ensin kolmen vartin käyntitreenin ja Pate oli kivasti hiessä. Se tekee niin hyvin töitä käynnissä. Käynti on tahdikas, ei hyydy ja siten tosi kiva ratsastaa.
 Hiukan ravia ja sitten vielä laukkaa. Puhti ei oikein riittänyt edellisen päivän viiletyksen jälkeen. Vaikka laukka pyöri hyvin kenttää ympäri, putosi Pate diagonaalilla ratsastaessani raville oikeaan mentäessä, kun ei aitaa ollut tukena. Suoruutta tarvitaan siis edelleen lisää. Treeniä...

Milla ja Sisuriiwiökatti. Aletaan pikku hiljaa tulla juttuun.

 Tiistaina vaihdettiin Julian kanssa Ompun lenkitys koiran lenkitykseen. Ihan hyvä, että poni sai rauhassa totutella töpökavioihinsa, eikä me tarjettu lähteä kärryille istumaan. Keskiviikkona hain taas heiniä. Nyt niitä saa hakea jatkuvasti, kun heinillä on ensi kesään asti tosi pieni säilytystila. Ja kulutuskin nousee....
 Ehdin sitten Paten kanssa lenkkeilemään vasta torstaina. Viiletettiin pimeällä pellolla ihan liikkumisen ilosta. Polle ilmeisesti näki jotain, koska pysyttiin pystyssä.

 Perjaintaina heräsin varmuuden vuoksi ekan kerran jo kolmelta. Niin moni asia voi mennä pieleen.... Töitten jälkeen vaatteiden ja auton vaihto ja hakemaan Nuppua. Tammuska kipusi traikkuun hetken suostuttelun ja yhden liinan avulla. Ja perillä peruutteli tosi rauhallisesti pois. Nuppu tutki innoissaan tarhaansa, se siis laitettiin ensin pienempään talvitarhaan yksinään. Aidan takana tohkeissaan roikkuvat Pate ja Omppukaan eivät olleet mitenkään ihmeelliset. Talliin päästyään kiinnostikin lähinnä heinä. Nuppu oli heti kuin kotonaan.
 Oli kyllä jännä päivä. Meille muutti siis Katriinan heppa Nuppu-tamma. Mua ei ole jännittänyt näin paljon omien elukoitten tulo lainkaan. Viikonlopulle on suunniteltu ratsastusta pellolla ja maastossa, saas nähdä miten akkojen käy.

17.10.14 Nuppu, Pate ja Pete. Kivan näköisen, hyvän ja toimivan puolen tallia mieheni hätäseen rakensi =)

17.10.14 Nuppu <3

17.10.14 Pate meinaa, et kun mäkin oon täällä.... 

17.10.14 Julia, Linda, Nuppu ja Pate

Vapis ja valkku

 Sunnuntaina Pate intoili crossin perässä perässä, pehmeillä kuolaimilla ja kangasohjilla, jotka ikävästi liukuivat kädestä pollen tahtoessa mennä. Ei vanhan olkapäätkään kestä moista nykimistä mutta tästä tuli mieleen ohjat.
 Minkälaiset ovat hyvät ohjat? Ei ole nykyään minulle enää yhdentekevää millaisilla naruilla sitä ratsastaa. Pentuna ratsastelin vanhoilla ravureilla riimunarut ohjina. Toimi ihan hyvin, tarkoituksena oli kääntää ja saada vauhti hiljenemään, puolipidätteistä tai asetuksista ei ollut tietoakaan. Kenelläkään...  Kaikenlaisista ohjista minulla ei ole kokemusta, eikä varsinkaan kalliimmista merkeistä. Ja jos ostan jotkut kalliit härpäkkeet, onnistuisin varmasti itse astumaan ne poikki, jollei polle astuisi.

 Hyvät ohjat ovat tietysti helppohoitoiset, oikean mittaiset, taipuisat ja pitoa on oltava. Itse en pidä jäykistä ohjista ja monet ohjat tuntuvat liian lyhyiltä. Nappulatkin ovat ihan kivat, mutta eivät välttämättömät. Sanoisin, että ohjat eivät saa olla liian paksut, mutta yhdet lempiohjistani ovat aika paksut kumiohjat ja niistä puuttuu nappulatkin. Näistä ohjista saa kuitenkin napakan otteen paksuilla talvitumpuillakin ja ne ovat todella taipuisat. Toiset lempparini ovat hieman paksummat grippiohjat.

 Tosin käytän myös muita, kuolaimista riippuen. Eli en jaksa vaihtaa kuolaimia, joten kuolaimiin on omat päävehkeensä ohjineen. Me ei olla päätetty vielä mikä kuolain on paras =) Ainakin käytän eri kuolaimia maastossa, hypätessä ja sileällä, eli kolmet on käytössä ainakin kankien lisäksi.

 Henkilökohtaisesti en pidä nahkaohjista ja meillä on ne käytössä ainoastaan kankisuitsissa. Mielestäni ne ovat liukkaat ja niitä pitäisi hoitaakkin. Tosin ne kestävät hyvin huolettuina äidiltä tyttärelle verrattuna kumikapistuksiin. Kuka nyt haluaa ratsastaa koko elämänsä samoilla ohjilla, kiva saada välillä jotain uuttakin. Punottu nahka ei nappaa yhtään. Tai sitten en ole törmännyt tarpeeksi laadukkaisiin, vaan vastaan ovat tulleet ainoastaan jäykät ja paksut tapaukset.

 Ja milläs sitä pidetään ohjista kiinni. Hyvin istuvilla käsineillä, joissa on pitoa. Minusta talvihanskoissa on vaikea välillä löytää sopivia kokoja. Osa talvihanskoina myytävistä käsineistä ei myöskään suomen talvipakkasilla lämmitä yhtään mitään.
 Omia talvisuosikkejani ovat pehmeät, notkeat fleecetumput, jotka lämmittävät vielä hiukan kastuttuaankin. Ne tosin päästävät viiman läpi ikävästi ja vahvikkeetkin kulahtavat nopeasti. Tosin ne eivät maksakkaan mitään. Edullisista vaihtoehdoista on löytynyt muutama muukin varsin lämmin, mukava ja käsiin sopiva yllätys. Eli merkillä ei niin väliä, kunhan toimivat.

Kissa on kuvausrekvisiittaa. Toistaiseksi siitä ei olla tekemässä vanttuita.

 Tiistaina mulla oli vapaapäivä ja Omppu pääsi pitkästä aikaa hyppäämään. Ympyrällä oli kahdella sivulla pystyt, toinen ihan matala ja kolmannella sivulla oli kaksi pystyä, jotakuinkin kahden reippaan laukan välillä. Omppu oli innoissaan päästessään kunnolla revittelemään ja alkuverkka oli aika vauhdikas. Jaksoi kuitenkin hypätä kivasti molempiin suuntiin laukan pyöriessä tosi hyvin. Pikku tauon ponski sai välillä.

7.10.14 Alkuverkkaa

7.14.14

7.10.14

 Paten kanssa meillä oli Siirin pitämä valmennus. Satoi kaatamalla kun lähdettiin. Ripsutti kentälle päästyämmekin melkein koko ajan, välillä enemmänkin, joten oltiin kaikki märkiä. Tosin mulla oli sadetakki, eli hanskat oikeastaan kastui =)  Ihan kiva tuulikin välillä, onneksi se ei osunut kentälle hyvin. Sitten ei kuule mitään.
 Olen aina kouluttanut koirianikin myös huonolla kelillä, jotta ne toimisivat myös tuulessa ja tuiskussa. Olen ratsastanut Paten kanssa hirveässä vesi- räntä ja lumisateessa kunnon tuulessa, myös pimeällä. Kerran jopa oli pakko tulla kotiin kesken kaiken, kun en lumituiskussa nähnyt yhtään mihin olin menossa. Pate oli tänään oikein hyvä, sateessa ja tuulessa.

 Ensin tehtiin kahdeksikolla kunnon taivutusta sisälle suoristaen aina diagonaalilla. Sitten taivuteltiin ulos päin ja tämän jälkeen vielä toinen "ympyrä" sisään, toinen ulos, puolta välillä vaihtaen. Sitten ravissa sama juttu. Tänään nämä sujui. Paten käynti oli heti mukavan tahdikas, eikä yhtään kiireinen. Ravikin oli heti aktiivista ja rentoa.

 Jatkettiin kahdeksikolla. Seuraavaksi laukan nosto merkin kohdalla päädyssä, pääty-ympyrä laukassa, merkin kohdalla taas raviin, josta diagonaali ravissa ja toinen laukka taas merkin kohdalla päädyssä, ympyrä ja merkillä raviin. Yllättäen Pate pysyi ravissa, välillä jopa ihan hyvin, vaikka olin varma, että se yrittäisi heti nostaa toisen laukan. Vau. Ja kun valmistelin hepan, nosti se laukan merkillä ja siirtyi myös oikeassa kohdassa raviin.

 Sitten tulin keskihalkaisijaa suoralla hevosella harjoitusravissa siirtyen merkin kohdalla käyntiin, muutama askel käyntiä, raviin ja vielä uudelleen käyntiin toisen merkin kohdalla ja taas raviin. Tästä huolellisesti päätyyn kunnon kulmat tehden ja aina suuntaa vaihtaen. Aluksi vaan ravattiin uralla takaisin toiseen päätyyn, muutaman kerran jälkeen mentiin se lisäten. Kyllä Pate on kehittynyt. Jos kuski pitää hevosen suorassa, ratsastaa käyntiaskeleet ja kulmat, ei mitään ongelmia. Eli siirrän hepan käyntiin jättäen sen oman onnensa nojaan ja odotan raviin lähtöä, samoin kuin edelleen jätän usein kulmat ratsastamatta. Lisäykset alkaa olla jo tosi kivoja. Suurempaa askelta vielä kun saadaan.

 Seuraava tehtävä olikin vaikeampi. Tötteröt oli edelleen paikallaan ja ensimmäisen kohdalla piti nostaa aina harjoitusravista suoralla hepalla sen suuntainen laukka, mistä oli tulossa ja siirtyä raviin toisen tötterön kohdalla. Ravissa päätyyn aina suuntaa vaihtaen ja uraa pitkin takaisin toiseen päätyyn. Muuten ihan hyvä, mutta Pate nosti aina vasemman laukan. Oikeakin laukka kuitenkin pyöri oikein hyvin, eikä sen nostossa ollut mitään ongelmia jos suunta oli vähänkin oikealle. Saattaa olla taas kuskissa vika. Ainakin taivutan liikaa ja olin ehkä ihan solmussakin yrittäessäni.
 Kesällä jossain vaiheessa oikeakin laukka nousi suoralla hyvin, mutta Pate usein tarjoaa vasenta laukkaa. Pitäiskö ihan katsoa, koska pyydän sitä laukkaa. Pate nostaa laukan aika hyvin heti pyynnöstä, eli pitää varmaan pyytää oikeassa kohdassa. Tai sitten vaikka katsoa mihin on menossa...

 Taas hyvä treeni. Siirillä ( Siirin blogi) on kyllä hyviä harjoituksia ja hän jaksoi edelleen muistutella mun nenästä, joka tosin koitti tällä kertaa pysyä alhaalla myös vesipisaroiden vuoksi. Pate oli tänään tosi rento, reipas ja kuuliainen. Se tosiaan on mennyt eteenpäin näissä "tehovalkuissa". Vielä kun saataisiin kuskiin jotain ryhtiä.
 Julia oli tulossa kuvaamaan, mutta sade pilasi sen. Kuva Rony Mettälän ottama sunnuntailta.

5.10.14

Lokakuu

 Niin se alkoi lokakuu. Ja joka vuotinen ikuisuuskysymys: koska hokkikenkään? Uutta monoa tarttis laittaa alle ja jos luulet yhden välin vielä köpötteleväsi kesäkengillä, tärähtää ihan varmasti kunnon pakkaset, jäätä ja luultavasti puoli metriä lunta... Eipä sen väliä olisi, jos kaviot kestäisi nakutella kenkää useammin, mutta Paten kaviot ei toistaiseksi vielä kestä yhtään ylimääräistä reikää.Eikä mamin lompakkokaan siitä tykkää.

5.10.14 Mamin mussukka

Tiistaina lähdettiin Paten kanssa taas sänkkärille aamuaurinkoon reiluksi tunniksi. Verkattiin reippaasti kävellen isoa peltoa ympäri molempiin suuntiin.
 Sitten taivuttelin Paten kahdeksikolla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tänään taivuttelun kanssa ei ollut ongelmia. Pidensin ja kokosin käyntiä hetken. Jatkoin kahdeksikolla siirtymiä ravi-käynti-ravi. Ravista käyntiin siirtyminen onnistui välillä pelkällä istunnalla! Käynnistä raviin siirtyminen oli myös suurimmaksi osaksi tasapainoinen ja liukuva.
 Sitten siirryin tekemään ympyrällä siirtymiä laukasta käyntiin ja raviin. Laukkasin taas rauhallisessa temmossa, välillä hetken ja välillä kierrostolkulla. Käyntiin siirtymiset onnistuivat, eivät mitään hyviä ole vielä, mutta oikeassa laukassa raviin siirtyminen ei tuottanut enää mitään ongelmia. Vasemmassa Pate hiukan intoili, joten saadessani sen viimein siirtymään raviin, rauhoitin ravin todella ennen uutta laukan nostoa.
 Ravailin taas lopuksi kahdeksikolla heppaa alas. Hyvä siirtymä treeni. mentiin vielä lopuksi tassuttelemaan suurelle pellolle, tällä kertaa ihan rauhallisesti.

30.9.14 Aamutreeni upeassa kelissä

Omppu pääsi keskiviikko aamulla kärryttelemään. Maa oli kuurassa ja puin suosiolla toppavaatteet päälle. Tehtiin ensin normaali pikkulenkki ja sitten ajeltiin vielä sänkkärillä. Mentiin hiukan vauhdikkaammin, nyt kun olin yksin kärryillä. Tein laukan nostojakin. Ensimmäiseen nostoon sai huristella aika vauhtia, sen jälkeen laukka nousi ihan äänellä.  Poni laukkasi aina vain muutaman askeleen. En ajanut sitä lainkaan eteen, koska halusin sen ainoastaan nostavan laukan pyynnöstä niin vähin avuin kuin mahdollista. Tämä oli hauskaa ja ponikin innostui.

1.10.14 Maailma on niin kaunis...

 Torstaina tein Paten kanssa taas siirtymätreenin, jotakuinkin samalla kaavalla kuin tiistaina. Nyt osa sujui huonommin alaspäin. Virtaa oli taas.

 Lauantain valkku Siirin kanssa siirtyi tiistaille, joten treffattiin Katriinan kanssa. Alun perin meidän piti ratsastaa Pate ja sitten minun piti mennä avuksi Nupun kanssa. Katriina teloi nilkkansa, joten ratsasteli Patella minkä pystyi ja minä ratsastin lopuksi Paten ja sitten Nupun. Lähinnä Katriinalla ongelmana oli selkään nousu, ponnujalka kun oli toimintakyvytön. Patella ratsastaminen sujui, koska se seisoo portaitten vieressä kiltisti, samoin kuin puntatessa.
 Mentiin siis kentälle tekemään kunnon treeni ja reissu venyi yli kahden tunnin. Väännettin heppa ja itsemme hikeen lämpimässä kelissä, Paten toimiessa Katriinankin kanssa ihan hienosti.

4.10.14 Katriina ja Pate

4.10.14

4.10.14

  Paten liikutuksen jälkeen kurvattiin satuloimaan Nuppu. Ongelmana on nyt ollut selkään nousu, joten sinne pitäisi päästä reippaasti. Tänään myös kentälle menosta protestoitiin, vieras kuskikin kun oli.
 Taivuttelin Nuppua ensin käynnissä niin että sain hepan taipumaan ja hiukan rentoutumaan, Nuppu oli aluksi aika jännittynyt. Siirtymät toimivat taas hyvin rentouttavasti, ravissakin. Laukat jätin toiseen kertaan, kun ravissakin yhteistyöhön jäi vielä toivomisen varaa.
 Hiukan oli orpo olokin, kun satula on kovin erilainen =)
 Nupulla on paljon paremmat jarrut kuin Patella, se on herkkä ja sillä on tosi tasaiset liikkeet, joten se on kiva ratsastettava. Lopuksi kentällä kurvaili ihan tyytyväinen polle. Katriina kävelytti vielä maasta minkä jaksoi nilkuttaa.

4.10.14 Juokse yksinäs...

4.10.14 Nuppu <3

4.10.14 Sisu

 Sunnuntai aamulla lähdettin ajamaan taas Omppu Julian kanssa. Nyt mahduttiin valjastamaan käytävälle, lauantaina siinä tehtiin kuvassa taustalla näkyviä ovia. Eli uusia ulko-ovia. Vanhat ovatkin aika kulahtaneet.

5.10.14 Omppu lähdössä lenkille

 Paten kanssa lähdin ensin maastoon "kävelemään", sitten ravailin ympyröitä ja pikkupeltoa ympäri ennen loppukäyntejä. Ravi oli kyllä taas mukavaa, kun Pate lämpeni. Ilmavaa, aktiivista ja tahdikasta. Tein ainoastaan ravi-käynti treenin eilisen rankemman päivän jälkeen.
 Kokeilin taas kolmipalaoliivi-kuolainta, mikä toimikin sitten kun siirryttiin "kenttähommiin". Rony lähti crossilla mukaan aluksi ja oli kyllä täysi työ estää polle sinkoilemasta sen perässä...

5.10.14

 Heposten kiusaamisen lomassa hain heiniä ja vau, nyt sain se sisälle =) Osa tallipihan romuistakin sai kyytiä.
 Tarhat on viritetty uudelleen, niin että Nuppu tullessaan tarhaa ensin erikseen. Tähän sisältyi taas kivien siirtelyä rautakagen avulla ja hiekan kärräämistä. Nupun tulopäivä on siis päätetty, jännää!

 Ensi viikolla on tiistaina valkku Siirin kanssa ja just nyt tuntuu, että voisin vaikka nukkua loppuajan... Nii ja sitten ne kengät niin....