Mamin mussukat: Rallia

Mitä hevoset oppivat

Vaikka mitä, eikö? Otsikoissahan juuri on pyörinyt, miten paljon luultua viisampia hevoset ovatkaan. Ei varmaan tule yllätyksenä hevosten kanssa tekemisissä oleville.

Peruskäskyjen ei, hyvä, nosta, seis, käynti, ravi ja laukka ynnä muut, käyvät esimerkiksi myös väistäpäs, odotappas, mentäskös, hölkättäskös, siirräs pyllyäs, tänne, tonne, älä, käänny, lopeta, sisälle ja ennen kaikkea sanat ruoka, nami, heinät ja kaurat. Ne tietää nimensä ja kaikki mahdolliset lempinimet. Ja ne tietää tasan, koska mami kuulostaa siltä, että seistään kuin tatit sädekehä pään päällä, lutuselta näyttäen. Ne kävelee talliin vieressä ilman narujakin ja seisoo irti käytävällä kun loimi riisutaan

Aikaisemmassa postauksessa surin, että Pate astuisi kalliimmat ohjat poikki, jos sellaiset hankkisin. Täti on välillä vähän reppana, millon on ohjat poskihihnojen alla tai kuolaimet turparemmiin köytettynä. Monta kertaa olen tarhassa mennyt puun toiselta puolelta ja naru tietysti Paten koivissa. Vielä useammin olen kaivellut ohjia Paten jaloista, kun se on kiskassut ne sinne hieroessaan nenäänsä. No polle on jotain oppinut. Se töröttää aina ihan paikallaan, välillä nenu maassa kaivellessani ohjia tai narua ja nostellessani jalkoja vapauttaakseni pollen, samalla tietysti selittäen, ettei nyt saa liikkua ollenkaan.

No kentällä paskoja kerätessäni oli yleensä aidan vieressä odottava Pate lähtenyt metsästämään ruohonkorsia. Katselin sitten, että nyt meni ohjat poikki kun se astui niiden päälle. No vielä mitä. Pate siirsi tyynesti koipeaan ja jatkoi matkaansa, eikä ihan yhden kerran... Näytti raasu vaan hämmästyneeltä, kun kikkareet vietyäni kipitin marmattamaan, että käskin odottaa. Unohdinkohan sanoa odota? Se siis astuu ohjien päälle, mutta ei se niitä kyllä katkaise.

Eläimet siis oppivat kaiken aikaa, halusimme tai emme. Ärsyttävää onkin jonkin asian uudellen opettaminen, vaikka ihan kerrasta opitun, varsinkin jos kyseessä on pelkoreaktio. Sen uudelleen opettaminen hipoo mahdottomuutta, mutta hyvällä tuurilla ja oikealla koulutuksella saadaan reaktio vaimenemaan.
Ihmisen on kaikessa loogisuudessaan vaikea pilkkoa opetettavaa asiaa tarpeeksi pieniin osasiin ja palkata aluksi jo pienestä yrityksestä. Hevonen ei kykene päättelevaan ongelman ratkaisuun, mutta oppii saaliseläimenä nopeasti syy-seuraussuhteita. Hevosen oppimis- ja vahvistehistoria vaikuttavat sen käyttäytymiseen ja hankimme hepan sen historian kanssa. Saaliseläimenä hevonen yleensä muistaa asiat helposti, vielä vuosienkin päästä, varsinkin jos tilanne on aiheuttanut kipua tai pelkoa ja huono kokemus voi tulla esiin tilanteessa, kun vähiten sitä odotamme.
Hyvä juttu on, että hevonen oppii oppimaan. Tästä aiheesta on kirjoja vaikka kuinka paljon ja netistäkin löytyy varmasti vaikka mitä, joten eipä tästä nyt sen enempää...

Omppu "ravipuomeilla" 30.3.14

Palataanpa viikon 42 loppuun. Lauantaina Omppu pääsi vihdoin lenkille. Verkattiin ensin rauhallisesti metsälenkki ja sitten otettiin hiukan vauhteja pellolla, sekä harjoiteltiin laukan nostoja. Nyt otettiin jo ihan laukkapätkiä, laukka kun nousi jo ihan hyvin. On mulla ihana poni.

Se oli ihana myös parin suomenhevosen mielestä. Lenkille lähtiessämme sekä Pate, että Nuppu karasivat tarhassa ja huusivat Ompun perään. Niinku:et kai sä jätä mua ton tollon ukon/eukon kanssa kahdestaan! Niillä vaikutti olevan erimielisyyksiä ainakin ruuasta, siitä huolimatta, että niiden heinäkasojen välissä oli viiskyt metriä ja sähkölangat.... Omppu sai hörisevän vastaanooton lenkiltä tullessaan, pelastaja!

Illemmalla lähdettiin sitten punaisten voimin liikkeelle. Olin varautunut jonkun näköiseen härdelliin, mutta polletpa yllättivät käyttäytymällä hienosti. Niillä oli tosiaan jonkun sortin sota tarhassa, vaikka langat olivatkin välissä.

Pate oli tosi hyvä ja rento taas ratsastaa. Tein siirtymiä laukka-käynti-laukka. Ihan sujuikin, samoin raviinkin siirtyminen laukasta.

Harjoiteltiin myös vastalaukkaa koko pikku peltoa käyttäen. Pelto kapenee yhdessä kohtaa kymmenisen metriä, joten reunaa ratsastaen saa aina pätkän vastalaukkaa. Viiletin hiukan koottua laukkaa peltoa ympäri, niin että Pate laukkasi ylämäkeen hyvin alleen polkien. Vasempaan vastalaukka-kaarre sujui ihan hyvin. Oikeaan kierrokseen Pate vaihtoi sujuvasti ja tasapainoisesti hetkeksi vasemman laukan mutkassa. Koitin sitten oikeassa laukassa diagonaalia ja siitä uralle. Tämä sujui, joten lopetin ravailemalla ympyröillä alas, jonka jälkeen lähdettiin tassuttelemaan vielä neljän kilsan maastopätkä nurkissa.

Julia ja Linda tulivat räppäämään muutaman kuvan alkuverkasta, niinku siis tädeistä pellolla. Näissä Nuppu vasta ihmettelee mihin on joutunut, mutta rentouduttuaan ja vauhtiin päästyään oli hyvän näköistä menoa.

18.10.14

Sunnuntaina lähdettiin sateen loputtua kunnon maastolenkille Paten ja Nupun kanssa. Oltiin kaks ja puol tuntia reissussa, hetki juoruttiin matkalla ja Pate jumitti kauempana moneen otteeseen. Periksi ei annettu ja etummaisena joutui kipittämään. Hepat kuitenkin käyttäytyivät edelleen hyvin ja satuloitiinkin ne nenät vastatusten ilman mitään ongelmia. Rentouttava reissu ja ottalamput oli ihan tarpeeseen takaisin tullessa, pimeähän sitä tuli.

Viikolla 43 tulikin väliaikainen talvi. Kiva viima suoraan Siperiasta siis. Mentiin urheasti tiistai-illalla Julian kanssa ajamaan Omppu. Tehtiin laukan nostojankin pellolla tosi reippaalla ponilla. Muutenkin tehtiin reippaampi hölkkälenkki.

Keskiviikkona lähdettiin illalla pimeälle, mutta hyväkuntoiselle pellolle Nupun, Katriinan ja Paten kanssa. Oli niin kylmä, ettei oikein treeniä tullut tehtyä. Heposet sai liikuntaa kuitenkin, kun ravattiin peltoa ympäri, Nuppu Paten hännässä kiinni, ottalamppujen valossa.

Perjantai-illalla vaaputettiin taas Paten ja Nupun kanssa pimeälle pellolle. Tein käyntitreeniä ja jotain siirtymiä. Pelto oli ihme pehmeä joistain kohdista, joten en oikein uskaltanut juoksuttaa. Nuppu oli rento ku mikä ja pärski tyytyväisenä menemään, vaikka tuulikin ihan hirveästi. Keskiviikkona se käyttäytyi ei niin hyvin, hyvällä kelillä. Sama kuin Pate, mitä huonompi keli, sitä parempi polle. Käytiin vielä pikku lenkki maastosa lopuksi.

Sitten tuupattiin pollet vielä kuivaan tarhaan ja avattiin välilangat, hui. Hetken mentiin ympäriinsä ja se oli siinä. Omppu oli selkeästi iloinen uudesta lauman jäsenestä, Pate taas ei mahdu "samaan" tarhaan... Nuppu sitten väisteli kiltisti.

Lauantaina tuuppasin pollet siis aamulla samaan tarhaan. Ensin syötiin kaikessa rauhassa ja sitten mentiin tarhaa ympäri niin, että kipinät sinkoili. Hirvee ralli, suomenheppojen kiihdytyskisat tai jotain, Nuppu edellä ja Pate perässä. Omppu syödä mutusti kaikessa rauhassa ja huokaili, se on tarhannut entisessä elämässään suuressa laumassa ja on yltiösosiaalinen. Pate ja Nuppu laukkasivat ympäri tarhaa molemmat hikeen. Kunnon puuskutus ja höyry vaan nousi... Kyllä mua pelotti. Pysyi ne langoissa ja pystyssä, vaikka välillä huonolta näytti.

25.10.14 Näin nätisti syödään aamulla. Pate ja Omppu katoksessa, Nuppu männyn juurella.

Pollet hiukan rauhoittui, mies jäi niitä vahtimaan ja me porhallettiin Katriinan kanssa heti aamulla kaupoille. Haettiin koko poppoolle psylliumia, Pate tarvitsi uudet heijastisuojat ja kuolaimet, vaihteeksi. Nuppu tarvitsikin vaikka mitä. Löydettiin suitset, Bucasin talviloimi, heijastimia yms. ja vielä heinämössöä mihin sekoittaa psyllium. Tarvitsisin uuden välikausitakin, mutta sellaista en löytänyt.

Sitten kotiin ja satulat selkään. Ja tässä kohtaa todetaan miksi tallin kovapohjainen tasainen käytävä on tärkeä. Laitoin Paten karsinassa kuntoon ja huomasin sitten sata metriä taaperrettuamme, että toinen takakenkä puuttui. Käytävällä tälläiset huomaa aina heti, vaikka olisi miten kurassa kaviot. Pate pääsi siiten sisälle odottamaan aamua ja ihanaa kegittäjäämme, joka lupasi tulla laittamaan kengän sunnuntaiaamuna... On se niin ihana kengittäjä. Pate oli niin uudessa kengässä, että kengän mukana oli lähtenyt myös kivat kappaleet. Onneksi vaihteeksi toisesta kaviosta. En itse ruvennut sitä sitten tuunaamaan, kun ei ihan pakko ollut ja luultavasti olisin tuhonnut sitä lisää.

Nuppu ei ollut moksiskaan, vaikka Pate hävisi. Vettä satoi ja tuuli, silti Nuppu suoritti ihan tosissaan. Ravikavaletit piti kyllä hypätä, ihan varmuuden vuoksi. Hassu humma, tykkää siis hypätä.

Lauantain riekkumisen saldona siis Patella yksi pudonnut kenkä, takasessa vekki ja Nupulla kaksi vekkiä takapäässä. Just...

Sunnuntai-aamulla siis kurvasi pelastajamme Marru pihaan. Pate sai takakenkänsä ja samalla Nuppu kengitettiin ympäri. Sekin tietysti vielä kesäpopoihin, juurihan olivat pollet laitettu samaan tarhaan ja kesäkelit vielä jatkuvat.

Valmennus lapasella

Satulat selkään ja kentälle. Meillä oli treffit Siirin kanssa 11.00. Nuppu ei vielä osallistunut valmennukseen, vaan tuli katsomoon hengailemaan, jotta tottuu paikkaan ja tilanteeseen.

Edellisen päivän riekkuminen tuntui kyllä Patessa. Se ei ole ollut tuollainen lapanen varmaan ikinä, aivan potkittava malli =)

Tehtiin ensi kuviota millä oli joku vaakuna nimi, unohdin sen siis jo ;) Neljä tötteröä oli neliön muodossa ja niiden ulkopuolella ratsastettiin. Piti suoristaa niiden väli ja tehdä päihin aina kahdeksan neliön voltti. Käynnissä vielä meni, mutta harjoitusravi oli aika vaikea, kuskille lähinnä. Tehtävät tuli niin nopeasti. Ravi kuitenkin pyöri, vaikkei ollutkaan niin hyvää kuin yleensä. Käynti olikin ihan etana vauhtia.

Sitten käynnissä isolle suorakulmiolle, pysähdys tötteröiden väliin ja peruutus välillä oikeaan, välillä vasempaan ja lopuksi suoraan. Aluksi meni hyvin, mutta suoraan peruuttaessa Pate rupesi taas kanittamaan vasempaan. Korjaantui kun Siiri tuli auttamaan sivulta. Lisättiin tähän vielä siirtyminen raviin ja käyntiin. Ja kulmat piti ratsastaa koko ajan huolellisesti.

Sitten laukan nosto ravista tötteröiden välissä, kulma laukassa, suoralla siirtyminen raviin, huolelliset kulmat ja suoralla hevosella laukan nosto uudelleen tötteröillä. Vasen meni ihan hyvin, täsmälliset nostot ja ihan hyvät siirtymät alaskin päin. Oikeaankin sujui nosto, mutta kulmaa ei meinannut saada ratsastettua millään ja putosi ravillekkin ennen aikojaan. Laukka oli siis ihan vetelää, kun yleensä saa pidellä.

Koitettiin vielä vauhtia laukkaan suurella pääty-ympyrällä, mutta Pate ei jaksanut viilettää lainkaan.

Mentiin vielä maastoon kävelyttämään uupunutta kaksikkoa.

Kotona pollet tarhaan, jännitystä elämään. Meno olikin varsin rauhallista, onneksi. Pääasiassa Nuppu nökötti katoksessa, jossa Omppu kävi välillä sopuisasti pyörähtämässä, kun taas Pate ja Omppu taapersivat isomalla puolella. Aikansa huokailtuaan ja käytyään kurkkimassa kaksikon puuhia, valui Nuppu vaivihkaa seuraan. Pate sai nuuskia rauhassa ja illalla nökötettiin katoksessa jo nenät vastakkain, kun Ompun kanssa kotiuduttiin lenkiltä.

Käytiin siis illalla pimeydessä Julian kanssa ajamassa reipas Omppu. Pimeä ja tuuli tekevät ponista mukavan reippaan ajettavan, se menee kiltisti eteen päin, vaikka kaverit jäivätkin taas huutamaan perään.