Vapis ja valkku

 Sunnuntaina Pate intoili crossin perässä perässä, pehmeillä kuolaimilla ja kangasohjilla, jotka ikävästi liukuivat kädestä pollen tahtoessa mennä. Ei vanhan olkapäätkään kestä moista nykimistä mutta tästä tuli mieleen ohjat.
 Minkälaiset ovat hyvät ohjat? Ei ole nykyään minulle enää yhdentekevää millaisilla naruilla sitä ratsastaa. Pentuna ratsastelin vanhoilla ravureilla riimunarut ohjina. Toimi ihan hyvin, tarkoituksena oli kääntää ja saada vauhti hiljenemään, puolipidätteistä tai asetuksista ei ollut tietoakaan. Kenelläkään...  Kaikenlaisista ohjista minulla ei ole kokemusta, eikä varsinkaan kalliimmista merkeistä. Ja jos ostan jotkut kalliit härpäkkeet, onnistuisin varmasti itse astumaan ne poikki, jollei polle astuisi.

 Hyvät ohjat ovat tietysti helppohoitoiset, oikean mittaiset, taipuisat ja pitoa on oltava. Itse en pidä jäykistä ohjista ja monet ohjat tuntuvat liian lyhyiltä. Nappulatkin ovat ihan kivat, mutta eivät välttämättömät. Sanoisin, että ohjat eivät saa olla liian paksut, mutta yhdet lempiohjistani ovat aika paksut kumiohjat ja niistä puuttuu nappulatkin. Näistä ohjista saa kuitenkin napakan otteen paksuilla talvitumpuillakin ja ne ovat todella taipuisat. Toiset lempparini ovat hieman paksummat grippiohjat.

 Tosin käytän myös muita, kuolaimista riippuen. Eli en jaksa vaihtaa kuolaimia, joten kuolaimiin on omat päävehkeensä ohjineen. Me ei olla päätetty vielä mikä kuolain on paras =) Ainakin käytän eri kuolaimia maastossa, hypätessä ja sileällä, eli kolmet on käytössä ainakin kankien lisäksi.

 Henkilökohtaisesti en pidä nahkaohjista ja meillä on ne käytössä ainoastaan kankisuitsissa. Mielestäni ne ovat liukkaat ja niitä pitäisi hoitaakkin. Tosin ne kestävät hyvin huolettuina äidiltä tyttärelle verrattuna kumikapistuksiin. Kuka nyt haluaa ratsastaa koko elämänsä samoilla ohjilla, kiva saada välillä jotain uuttakin. Punottu nahka ei nappaa yhtään. Tai sitten en ole törmännyt tarpeeksi laadukkaisiin, vaan vastaan ovat tulleet ainoastaan jäykät ja paksut tapaukset.

 Ja milläs sitä pidetään ohjista kiinni. Hyvin istuvilla käsineillä, joissa on pitoa. Minusta talvihanskoissa on vaikea välillä löytää sopivia kokoja. Osa talvihanskoina myytävistä käsineistä ei myöskään suomen talvipakkasilla lämmitä yhtään mitään.
 Omia talvisuosikkejani ovat pehmeät, notkeat fleecetumput, jotka lämmittävät vielä hiukan kastuttuaankin. Ne tosin päästävät viiman läpi ikävästi ja vahvikkeetkin kulahtavat nopeasti. Tosin ne eivät maksakkaan mitään. Edullisista vaihtoehdoista on löytynyt muutama muukin varsin lämmin, mukava ja käsiin sopiva yllätys. Eli merkillä ei niin väliä, kunhan toimivat.

Kissa on kuvausrekvisiittaa. Toistaiseksi siitä ei olla tekemässä vanttuita.

 Tiistaina mulla oli vapaapäivä ja Omppu pääsi pitkästä aikaa hyppäämään. Ympyrällä oli kahdella sivulla pystyt, toinen ihan matala ja kolmannella sivulla oli kaksi pystyä, jotakuinkin kahden reippaan laukan välillä. Omppu oli innoissaan päästessään kunnolla revittelemään ja alkuverkka oli aika vauhdikas. Jaksoi kuitenkin hypätä kivasti molempiin suuntiin laukan pyöriessä tosi hyvin. Pikku tauon ponski sai välillä.

7.10.14 Alkuverkkaa

7.14.14

7.10.14

 Paten kanssa meillä oli Siirin pitämä valmennus. Satoi kaatamalla kun lähdettiin. Ripsutti kentälle päästyämmekin melkein koko ajan, välillä enemmänkin, joten oltiin kaikki märkiä. Tosin mulla oli sadetakki, eli hanskat oikeastaan kastui =)  Ihan kiva tuulikin välillä, onneksi se ei osunut kentälle hyvin. Sitten ei kuule mitään.
 Olen aina kouluttanut koirianikin myös huonolla kelillä, jotta ne toimisivat myös tuulessa ja tuiskussa. Olen ratsastanut Paten kanssa hirveässä vesi- räntä ja lumisateessa kunnon tuulessa, myös pimeällä. Kerran jopa oli pakko tulla kotiin kesken kaiken, kun en lumituiskussa nähnyt yhtään mihin olin menossa. Pate oli tänään oikein hyvä, sateessa ja tuulessa.

 Ensin tehtiin kahdeksikolla kunnon taivutusta sisälle suoristaen aina diagonaalilla. Sitten taivuteltiin ulos päin ja tämän jälkeen vielä toinen "ympyrä" sisään, toinen ulos, puolta välillä vaihtaen. Sitten ravissa sama juttu. Tänään nämä sujui. Paten käynti oli heti mukavan tahdikas, eikä yhtään kiireinen. Ravikin oli heti aktiivista ja rentoa.

 Jatkettiin kahdeksikolla. Seuraavaksi laukan nosto merkin kohdalla päädyssä, pääty-ympyrä laukassa, merkin kohdalla taas raviin, josta diagonaali ravissa ja toinen laukka taas merkin kohdalla päädyssä, ympyrä ja merkillä raviin. Yllättäen Pate pysyi ravissa, välillä jopa ihan hyvin, vaikka olin varma, että se yrittäisi heti nostaa toisen laukan. Vau. Ja kun valmistelin hepan, nosti se laukan merkillä ja siirtyi myös oikeassa kohdassa raviin.

 Sitten tulin keskihalkaisijaa suoralla hevosella harjoitusravissa siirtyen merkin kohdalla käyntiin, muutama askel käyntiä, raviin ja vielä uudelleen käyntiin toisen merkin kohdalla ja taas raviin. Tästä huolellisesti päätyyn kunnon kulmat tehden ja aina suuntaa vaihtaen. Aluksi vaan ravattiin uralla takaisin toiseen päätyyn, muutaman kerran jälkeen mentiin se lisäten. Kyllä Pate on kehittynyt. Jos kuski pitää hevosen suorassa, ratsastaa käyntiaskeleet ja kulmat, ei mitään ongelmia. Eli siirrän hepan käyntiin jättäen sen oman onnensa nojaan ja odotan raviin lähtöä, samoin kuin edelleen jätän usein kulmat ratsastamatta. Lisäykset alkaa olla jo tosi kivoja. Suurempaa askelta vielä kun saadaan.

 Seuraava tehtävä olikin vaikeampi. Tötteröt oli edelleen paikallaan ja ensimmäisen kohdalla piti nostaa aina harjoitusravista suoralla hepalla sen suuntainen laukka, mistä oli tulossa ja siirtyä raviin toisen tötterön kohdalla. Ravissa päätyyn aina suuntaa vaihtaen ja uraa pitkin takaisin toiseen päätyyn. Muuten ihan hyvä, mutta Pate nosti aina vasemman laukan. Oikeakin laukka kuitenkin pyöri oikein hyvin, eikä sen nostossa ollut mitään ongelmia jos suunta oli vähänkin oikealle. Saattaa olla taas kuskissa vika. Ainakin taivutan liikaa ja olin ehkä ihan solmussakin yrittäessäni.
 Kesällä jossain vaiheessa oikeakin laukka nousi suoralla hyvin, mutta Pate usein tarjoaa vasenta laukkaa. Pitäiskö ihan katsoa, koska pyydän sitä laukkaa. Pate nostaa laukan aika hyvin heti pyynnöstä, eli pitää varmaan pyytää oikeassa kohdassa. Tai sitten vaikka katsoa mihin on menossa...

 Taas hyvä treeni. Siirillä ( Siirin blogi) on kyllä hyviä harjoituksia ja hän jaksoi edelleen muistutella mun nenästä, joka tosin koitti tällä kertaa pysyä alhaalla myös vesipisaroiden vuoksi. Pate oli tänään tosi rento, reipas ja kuuliainen. Se tosiaan on mennyt eteenpäin näissä "tehovalkuissa". Vielä kun saataisiin kuskiin jotain ryhtiä.
 Julia oli tulossa kuvaamaan, mutta sade pilasi sen. Kuva Rony Mettälän ottama sunnuntailta.

5.10.14