Ähkyluento

Meillä oli maanantaina eläinlääkärin pitämä luento ähkyn hoidon uusimmista tuulista. Mitä tästä opimme? No, ongelmana ovat ainakin rakkaat suokkipollemme, jotka vetävät kitusiinsa hiekat, hakkeet, perunat ja kaurat. Ja kaiken siltä väliltä. Jollei ähkyä ilmene niin ruokatorven tukos on hyvä kakkosvaihtoehto. Ruotsissa ja Virossa eivät hevoset syö hiekkaa, mutta Suomessa popsivat, osa oikein tosissaan. Syytä on etsitty ties mistä, viimeisimpänä sinkki. Sitä sitten syöttelemään.
 Tässä kohtaa metsätarhat kuulostavat hyviltä, tosin muutama koivu meillä näyttää siltä, että siitä olisi tehty haketta, ihan suomenhevosten toimesta....

 Ähky on yleisnimitys kaikille hevosen vatsaontelon kiputiloille. Riskitekijöitä ovat ikä, rotu, muutokset sekä ruokinnassa, että liikutuksessa, sisäloiset, sekä tietysti aikaisemmat ähkyt. Onneksi hevosen hoitaja kohtuu hyvin huomaa oireet. Vaisua tai lievästi hermostunutta hepaa voi kävelyttää, uupuneen annetaan levätä.. Apua pyydetään heti jos havaittavissa on jotain vakavempia oireita, jos oireet pitkittyvät tai jos hevonen on päässyt syömään suuriamääriä väkirehuja. Aina on parempi soittaa turhaan, kuin olla soittamatta. Viivyttely ei yleensä auta ja kyseessä on tutusti iltaöinen sairaus.
 Suun kautta ei suositella annettavaksi kipulääkkeittä, koska imeytyminen voi olla huono, eikä eläinlääkäri voi antaa uutta annosta munuaisvaurion ollessa seuraavana vaarana. Selviämisennuste on parantunut huomattavasti leikkausta vaativissa tapauksissa viime vuosina ja paksusuoliähkyistä jo 75% selviää ja ohutsuoliperäisistäkin tapauksista jo 50%. Kukkarolle tämä tosin käy... Parafiiniöljyn käyttöä ei suositella enää lainkaan.

 Hiekkaähky on yleinen varsinkin suomenhevosilla ja oireena on yleensä pitkäkestoinen ripuli. Hiekkakertymä varmistetaan aina rötgenillä. Kotona hiekan synöntiä voi estää tarhalla ja kopalla. Poistoon on suositeltavaa käyttää vähintään kahta eri valmistetta. Vi-Siblin ja Vi-Siblin S on todettu tehokkaimmiksi, mutta annokset tuntuvat kotikäyttöön aika hurjilta. Ihan sellaisilta, että voisi saada jotain tuhoakin aikaiseksi. Joka tapauksessa psyllium-valmisteet suositellaan viikon jaksoissa, jotta suoli ei totu valmisteisiin ja näin ollen hoito menetä tehoaan.
 Luennolla käsiteltiin lisäksi mahahaavaa, vakuutuksia sekä kaikkien tilojen ennaltaehkäisy, oireet ja hoito. Kaikkea ei jaksanut kirjoitella, koska asiaa oli niin paljon. Oli hyvä luento ja tosi mielenkiintoinen. Edellinenhän oli "matoilta", seuraavaa odotellessa...

22.8.13 Patella ei suinkaan ole ähky, yritän vain juoksuttaa sitä irtona. Paino sanalla yritän...

 Nyt on tarhat kyllä hirveät ja hepat lähinnä tuohavat puita siellä liikkumisen sijaan. Paten liikuttamiset meni hiukan pieleen kengän putoamisen vuoksi. Annoin sen vielä totutella ponikavioonsa tarhassa muutaman päivän ennen lenkille lähtöä. Kengittäjä tuli tiistaina aamulla laittamaan Paten surullisen minikavion. Kolmion mallinen kenkä saatiin nakuteltua paikalleen, mutta jos tämä putoaa, pitää ruveta rakentamaan tassua :( Omppu sai myös vihdoin talvitossut. Heiniäkin piti taas hakea.

 Keskiviikko-illalla lähdettiin hirveään sumuun Julian kanssa ajamaan reipas Omppu. Ottalamput vaan heijastaa valon sumusta takaisin, mutta ilmeisesti poni näki jotain, kun jolkotteli iloisesti menemään.

 Torstai-aamulla Marru tuli lyömään Nupun hokkiin ja minä lähdin Paten kanssa vihdoin lenkille. Viisi päivää seissyt polle oli aluksi tosi jäykkä ja varsinainen sätkyukko, kun kävin maastossa tekemässä alkukäynnit. Oli kuitenkin ehtinyt totutella minitassuunsa ja liikkui ihan hyvin notkistuttuaan.
 Mentiin läntille tekemään reipas treeni. Ensin ympyröitä, voltteja ja hiukan väistöä niin, että polle notkistui ja sitten siirtymiä käynti-ravi-käynti ja paljon siirtymiä käynti-laukka-käynti. Läntillä on vain kaksi kunnon kulmaa ja huomaan nyt ratsastavani ne hyvin. Kun niitä on vain kaksi =) Mentiin vielä maastoon loppukäynneille, todella paljon rauhallisemmalla hummalla...
 Kuva kesältä kun ei tuoreita nyt ole.

29.6.14

 Lauantai-aamulla tupsahti säilöheinäpaali pihaan, joten "talvikausi" alkoi, nyt kun kaikki on hokissakin.
 Omppu pääsi heti aamulla reippaalle lenkille. Patekin ehti ennen pimeää läntille pyörimään. Katriina kokeili kestääkö selkä jo ratsastamista ja teki Paten kanssa siirtymätreenin, mikä meni ihan hyvin. Kerrankin Katriina oli ihan rento ja Pate siten siis myös. Verkkasin Paten ensin ja tein taas loppukäynnit maastossa.

 Sunnuntaina lähdettiin pitkästä aikaa Paten ja Nupun kanssa maastoon nurkkiin kävelemään. Katriinan selkä on edelleen kipeä, joten pidempiä lenkkejä ei voi tehdä. Nuppu pääsi vielä siten juoksutukseen ja Patekin ravailemaan alas kentälle. Ja taas maastoon vielä kävelemään, ihan koska läntti on sen verran pieni.
 Illalla lähdettiin vielä ajamaan Julian kanssa edelleen reipas Omppu, ottalamput päässä ja joululauluja laulellen.... Kyllä siinä varmaan mettän eläimet sai taas jalat alleen, kun valopäät joikaa niin että mettä raikaa =)
 Valjashuoneessa on kynttelikkö ja seinällä jouluvalot. Ensimmäiset jouluruuat on maisteltu ja ensi viikolla on kahdet pikkujoulut. Iik, joulu tulee!

9.11.14 Kamera veti huuruun mutta Pate ja Omppu <3

Mä en ala.com

Olipa taas viikko. Keskiviikkona näytti sääennustus vielä vettä ja torstaina sitten lunta. Ihana kengittäjä tuli perjantaina laittamaan Paten hokkiin, jotta pääsin liikuttamaan sen. Perjantai oli siis vapaapäiväni palkkatyöstä ja yllättäen virta loppui totaalisesti kello kymmenen illalla.... Kuin raato voi ihiminen olla, että se pysyy tolpillaan. Ja sunnuntai oli ihan syvältä....

 Alkuviikko meni hepoilla rauhallisesti. Viikonlopun hinkaamisen jälkeen mentiin vasta keskiviikkona Paten kanssa jäätyneelle pellolle taivuttelemaan ja ravailemaan. Oli kyllä taas niin pimeää, että ihmetellä täytyy miten kopukka näkee juosta siellä. Polle oli notkea ja yhteistyöhaluinen, mukava treeni siis.

 Perjaintaina aamulla laitoin hepat ja viiletin ostamaan suodatinkangasta. Kotiin päästyäni kaivuri jo tulikin ja siinä se päivä sitten menikin mukavasti. Hiekat ja sorat tuli leviteltyä ja nyt ympyrällä on hyvä pohja, pintaa saa tasotella vielä. Tietysti tavara loppui pahasti kesken, mutta laajentaminen sujuu nyt helpommin ja isoa kiveä on jo osalla kenttää pohjalla painumassa talven yli. Tiekin kentälle tuli samalla kyllä laitettua.

21.11.14 Tuleva kenttä aamulla

21.11.14 Hiekkaa :)

 Lauantaina juoksutin Ompun kesätossuissaan. Tilsaa se teki, jollei kiitänyt koko ajan.
 Sitten tehtiin Paten kanssa kahden tunnin treeni. Siirtymiä kaikissa askellajeissa ja jopa laukasta käyntiin sujui hyvin, varsinkin oikeassa. Mahduttiin läntille tekemään hyvin kahdeksikkoakin.
 Menin vielä pellolle pyörimään, Mari kun oli siellä poneineen. Siinä nousi taas oikeaan käynnistä aina ensin vasen laukka, vaikka hetki sitten oli aina nostanut myötälaukan. Joka kerta ja monta kertaa.Tein kyllä vasemman myöhemmin, josko se jäi päälle...

22.11.14 Omppu

22.11.14 Omppu ja laukka

Mä en ala.com

 Sunnuntaina menin aamulla tasoittelemaan länttiä. Puolilta päivin hain Paten, josko mentäis aurinkoon treenailemaan ja eikös siltä puutu toinen etukenkä!!! Hemmetin hemmetti. Taas puuttuu kaviosta hyvät palat eli kolme kaviota on mallia poni. Ainut normikokoinen on enää lättäräpylä ja mun puolesta siitä sais palat ottaakkin pois.... Enkä edes löytänyt kenkää, saati muuta sopivaa kenkää, joten jäi sisälle. Olis varmaan pitänyt kattoa Ompun kengistä...

 Huono päivä siis. Kolme vapaata häärätty ja viileteetty ympäri valtakuntaa, mä niin inhoon autossa kököttämistä. Onneks pääsee töihin huomenna!

 Nuppu saatiin kuitenkin hyvin juoksutettua kesäkengissään ahkerointini ansiosta.

 Ja meillä on ähkyilta tiedossa =) Sinne tein muffinsseja ja niistäkin tietysti epäonnistui osa *huoh*.

23.11.14 Pate ja Nuppu usvaisessa aamuauringossa

23.11.14 Läntti

23.11.14 Läntti toisesta suunnasta =)

23.11.14

Vuosipäivä

  Minulla ja Patella tuli tänään neljä yhteistä vuotta täyteen. Toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä paljon edessä.

 Epäluuloisesta kuumakallesta on kehkeytynyt vuosien varrella kärsivällinen, luotettava tätiratsu, joka yrittää täysillä ja kestää korvaansa lotkauttamatta emäntänsä kotkotukset. Pate antaa periksi, koska fiksumpi nyt antaa periksi. Herrasmies myös laittaa nykyään seurustelun heinien syönnin edelle, mikä on suomenhevosruunalta paljon se. Esi-isät sentään kuoli nälkään...

 Emäntäkin on oppinut matkan varrella jotain. Ainakin rakkautta ja kärsivällisyyttä.

 Eikä se matka aina ole niin helppo ollut, eikä aina ole ollut hauskaakaan. Ostin sitten hevosen mieheni syntymäpäivänä ja unohdin tohkeissani ne synttärit. Taisin unohtaa mainita ostavani koko heposta. Mies vielä pelkäsi hevosia, opiskelut kesken ja tallikin oli romukasa. Ja sitten minulla oli hevonen, riimu naruineen ja yksi loimi. Yksin ratsastin pimeässä, tuulessa ja tuiskussa välillä hyvinkin yhteistyöhaluttomalla hevosella. Hyvinkin monesta asiasta piti ottaa selvää, ei ollut mitään hajuakaan. Kaverin kanssa vedettiin metsiin lankoja puihin kiinni puolen metrin hangessa, hirveässä myräkässä ja vasta kevään tullen, lumien sulettua paljastui millaiseen maastoon tarhat oli tehty. Nyt jo naurattaa. Valjashuone on täynnä tavaraa, miehen, joka ei enää pelkää hevosia, rakentama talli on toimiva, siisti ja siellä asuu kaksi hevosta ja poni. On hevosille tarhat, katos ja laidunta. Se on aivan tarpeeksi ihmiselle, joka ihan pienestä tytöstä asti halusi vain oman hevosen. Se pieni tyttö fillaroi ja potki kelkalla kilometri tolkulla, ilman lupaa, vain saadaakseen rapsutaa hevosen turpaa. Ja kysyi aina: voiko sillä ratsastaa?

Paten Suhari 20.11.2010

Soraa ja hiekkaa

 Sitten alkoi viikko 46. Päivät lyhenee lyhenemistään, aurinkoo en oo nähnyt viikkoihin tai jotain. Ei kai, näkyi se sentään viikonloppuna, hetken. Tarhatkin oli alkuviikosta jo ihan kamalat, vettä kun tuli koko ajan.

 Maanantaina kurvailtiin tuttuun tyyliin Paten ja Nupun kanssa maastossa reilu tunnin lenkki.

 Tiistaina pukkas iltavuoroa, joten Omppu pääsi päivänvalossa puomitehtäviin. Ravipuomit sujuivatkin tällä kertaa, kunnon laukkaverkan jälkeen... Nostin puomit nyt vaan toisesta päästä.

 Omppu ja Pate pitivät nolemmat keskiviikon vapaata ja tiistai-illalla lähdettiin taas suokki-kaksikon kanssa tunniksi maastoon. Ei siellä kauheasti juosta kyllä voi, säkkipimeässä. Pate oli jo varsin jäykän oloinen. Pari vapaata takana ja kentällä oltu jumppaamassa herra ties koska.

 Perjaintai meni taas vapaaksi, mutta lauantaina Omppu pääsi heti aamulla lenkille mun ja Julian kanssa. Otettiin taas laukan nostoja, mutta muuten tehtiin aika rauhallinen lenkki.

  Sitten otettiin suokkien kanssa suunta vihdoin kuivahtaneelle kentälle. Nyt sai vääntää volttia, avoa ja väistöä ihan tosissaan ennen kuin polle notkistui. Tein myös vastalaukka-harjoitusta lävistäjällä siirtyen raviin vasta uralla. Lisäyksiäkin sai tehdä muutaman ennen kuin vauhtia alkoi löytyä. Pate oli ihan hyvä kuitenkin lopuksi.

 Nuppu oli ensimmäistäkertaa tosi yhteistyöhaluton. Kokeillaan nyt sille jotain yrttimömmöä kiimojen tasaamiseen ja kunnon työntekoa liinassa, josko tamma siitä tasaantuisi. Se ilmeisesti haluaisi vaan maastoilla... Ja sillä oli takana aika löysä viikko, vaikka juoksutettu olikin.

16.11.14 Poppoo aamupalalla

16.11.14

16.11.14 Kentälle menossa, huomaa outo valoilmiö =)

 Sunnuntaina Omppu pääsi taas aamulla valjaisiin. Nyt tehtiin reippaampi lenkki ja laukattiin tietysti taas. Se sujuu jo niin hienosti.
 Paten kanssa lähdettiin kentälle, nyt ilman Nuppua, joka pääsi liinatyöskentelyyn. Alla olikin paljon edellistä päivää notkeampi polle. Väistöt, lisäykset ja voltit sujui kuin vettä vaan. Kyllä sitä olisi pakko päästä verryttelemään pari kertaa viikossa.
 Tein kentällä tosi reippaan, reilun puolen tunnin treenin ravissa ja laukassa. Laukat pyöri hyvin ja keskityin laukkaamaan Paten vasempaan alas kunnon taivutuksella, se kun vielä on vähän vaiheessa. Siirtymätkin raviin sujuivat, oikealle oikein hyvin. Pate oli tosi reipas, mutta ei koheltanut juuri lainkaan vaan pidätteet menivät mainiosti läpi.

 Illalla kävin vielä ratsastamassa kaverin puoliverisen. Oli hauska treeni alkujärkytyksestä toivuttuamme. Siis molemmat, minä ja humma =) Se on niin herkkä istunnalle ja hiukan ehkä aluksi jännitti, niin kuin minäkin. Tammoilla kun on viime aikoina ollut yhteistyöhaluttomuutta. Olen käynyt kyllä maastossa tyttösen kanssa aiemmin,mutta silloin en uskaltanut laukata sillä. No nyt uskalsin ja on se eri kuin suomipolle. Pikkasen enemmän keinuttaa, hyvä kun täti kyydissä pysyy... Saatiin kuitenkin kivoja nostoja molempiin suuntiin ja kunnon raviakin.

 Viikon aikana oli ilmestynyt sora-hiekkakasa-jono metsään, jee!. Pikku hiljaa jos saataisiin hiekkaa juokstutusympyrä kokonaan ja ehkä pikku laajennus. Sen verran edes, että ehtisi aina suoristaa =) Ihan kottikärryillä näitä ei kyllä levitetä ;)

16.11.14 Soraa ja hiekkaa jonossa

 Nyt näyttäs kelit jäähtyvän pikku hiljaa, jos niitä hokkeja alle...

Ensilumi

 Kuolaimista

Minulle tullessaan Patella oli jonkin verran ratsastettu, olympiakuolaimilla. Yhden kerran tavallisella nivelellä ratsastettuani viiletin ostamaan myös olympialuolaimet. Vielä, kun olkapäät olivat paikallaan ja toimivatkin joten kuten, ranteista puhumattakaan. Toki olisin saanut hepan keveämmäksi ympyrää kävelyttäen ja aikaa käyttäen, mutta halusin myös liikuttaa sen ja tietysti maastoilla. No kiikuttihan se mua niiden olympia-kuolaintenkin kanssa aina silloin tällöin, mutta minulle ne toivat itseluottamusta (ikään kuin sitä tarvitsisin lisää...). Ajan kanssa Patesta on tullut paljon herkkäsuisempi, mutta paksut, painavat nivel-olympiakuolaimet ovat edelleen sen lempikuolaimet. Niiden kanssa se on rento ja höyhenen kevyt. Patea on tehty paljon istunnalla, mutta ohjasotteiden täytyy myös silti toimia.

 Nivelkuolaimen vaikutus kohdistuu hevosen suupieliin, ikeniin ja kieleen. Mitä paksumpi kuolain, sitä pehmeämpi se on, paineen jakaantuessa suuremmalle alueelle. Olympia-kuolain tuo vipuvaikutusta eli siirtää painetta niskaan, sitä enemmän, mitä alempaan renkaaseen ohjat kiinnitetään. Sen kanssa tulisi käyttää leuan ali kulkevaa hihnaa, joka estää kuolaimen vääntymisen. Meillä ei ole hihna tosin ollut koskaan käytössä, eikä ohjat ole koskaan olleet alimassa renkaassa. Nyt kun maastoilemme Nupun kanssa, on meillä taas varmuuden vuoksi olympiat käytössä aina maastossa.

 Pate on edelleen hieman levoton suustaan, mutta sekin on rauhoittunut. Hetken auttoivat omppunivel-olympiat, mutta alaturparemmin sitkeä käyttö ja pehmeät ohjasotteet ovat tuottaneet pysyvämpää tulosta. Patea ärsytti suunnattomasti alaturparemmi alkuun, joten en käyttänyt sitä aina ja jätin sen usein löysälle. Pate ei myöskään pidä kolmipalakuolaimista yhtä paljon kuin nivelestä, vaikka kenttätyöskentelyssä toimii niilläkin. Kolmipala olisi mielestäni vaikutukseltaan pehmeämpi paineen jakaantuessa laajemmin suuhun, mutta vaikuttaa enemmän kieleen kuin nivel ja ilmeisesti Pate ei pidä siitä. Käytän siis välillä myös tavallista kolmipalaa tai oliivikolmipala-kuolainta kenttätyöskentelyssä. Oliivikuolaimen renkaat eivät pyöri eli ne ovat kiinteät ja soikeat. Iso, kiinteä rengas tekee myös pienen vipuvaikutuksen. Kokeiltu on myös suora omppuolympia, mikä menetteli sekin, mutta ei ollut yhtä hyvä kuin nivel.

 Kangilla olemme vasta tassutelleet rentoina silloin tällöin. Ne vaikuttavat niskaan, leukaan ja kieleen. Pate rullaa itsensä muutenkin mielellään alas, joten olen aloittanut näiden kanssa varovasti. Meillä on kankiohjissa toisena kuolaimena aika ohut metallinen nivelbridongi. Siinä on pienemmät renkaat ja sen pitää olla ohempi, jotta se mahtuu suuhun kankikuolaimen kanssa.

 Hypätessä tykkään käyttää fullcheek-kuolaimia, jotka meillä on nivelenä. Ne eivät liiku sivusuunnassa hevosen suussa pystytankojensa ansiosta ja helpottavat myös siten kääntämistä. Yleensä yhdistän ne meksikolaisiin suitsiin.

 Viimeisin hankinta Patelle ovat varsikuolaimet, jotka myös siirtävät painetta niskaan. Kuolaimet toimivat, mutta haluaisin samanlaiset paksumpana, jotta saisin pehmeämmän vaikutuksen. Pate on pehmeämpi pehmeälle kuolaimelle, vaikka ohjasotteet olisivat miten pehmeät. Kovalla kuolaimella se on heti puolustusasemissa ja kaahaa herkästi kättä vasten.

  Omppu pitää kolmipalakuolaimista, mutta aikansa protestoituaan toimii ajaessa hyvin nivelellä. En ole lainkaan varma pysyisikö ponski hanskassa kolmipalalla sille tuulelle sattuessaan... Ratsastaessa käytetään kolmipalaa.

 Nupulla on käytössä kuparirolleri, joka on aika kova kuolain. Se lisää syljeneritystä ja kiinteät D-renkaat antavat pienen vipuvaikutuksen. Nuppu rouskuttelee niitä välillä ja Katriina aikoo koittaa sillekkin jotain muita kuolaimia.

 Ongelmana on nyt ollut sopivien suitsien löytäminen Patelle. Full-koossa turparemmi on usein liian lyhyt ja extrafull-koossa taas poskiremmit liian pitkät pidemmälle kuolaimelle, kuten olympia- ja varsikuolaimelle. Jostain olen myös vaihtanut otsahihnan pidempään. Osia voi toki vaihdella, tärkeää on kuitenkin, että suitset ovat sopivat ja ettei esimerkiksi turparemmi jää liian alas ryppäämään huulia kuolaimen liikkuessa, vaan tulee riittävän ylös, hieman posken alapuolelle. Ärsyttävää on myös läjä osia, joita ei voi käyttää, kun ne ovat liian lyhyitä tai pitkiä yhtään mihinkään...

Kokoelma kuvia erilaisilla kuolaimilla työskentelystä/ poseeraamisesta:

Omppunivel-olympia kuolaimilla

Fullcheek meksikolaisissa

Tavallinen, paksu nivelkuolain

Tavallinen, paksu nivelkuolain

Metallinen, paksu olympiakuolain

Kolmipala oliivikuolain

Varsikuolain

Metallinen kolmipala

Nupulla kuparirolleri

Maastossa, maastossa...

 Maanantaina käytiin juoksuttamassa Patea ja Nuppua pimeässä maastossa, ihan nurkissa ja juoksutusympyrällä puolitoista tuntia.
 Keskiviikkona sama homma, hieman lyhyemmällä kaavalla.
 Torstaina satoi ensilumi, joten perjantaina käytiin kävelyttämässä kesätossuissa vaaputtavaa pariskuntaa tunti. Yleensä sitä lunta on oikein odotettu, mutta tänä vuonna ei. Porukka on vielä siis kesäkengässä ja haluan niiden pysyvänkin, kunnes kaikki nahistelut on taatusti nahisteltu. Ompun kanssa on jotain pientä vielä, onneksi eivät kyllä potki toisiaan, vaan Nuppu väistää edelleen.

Tämän näkösinä illasta toiseen.

 Lauantai-illalla tehtiinkin kunnollinen, kahden ja puolen tunnin rauhallinen maastolenkki. Rauhallinen siksi, että lumi mokoma ei edelleenkään ollut sulanut ja osa lumettomista tien pätkistä oli ihan mössöä. Toki juoksupätkääkin matkalle mahtui. Ja taas tuli ihan pimeää ennen kuin ehdittiin lähellekkään kotia.
 Nää menee nyt kyllä tosi hyvin maastossa keskenään. Pate ei jumita enää paljon ja Nuppu kipittää kiltisti perässä. Katriinalla on välillä kyllä pitelemistä, Nuppu kun tahtoisi tulla ihan hännässä kiinni ja siitähän Pate ei tykkää, vaan saattaa pysähtyä kuin seinään. Ravistakin... Ohitettiin jo reippaasti viilettävä linja-autokin ilman ruumiita.

 Sunnuntaina Omppukin pääsi vihdoin lenkille. Lumi teki senkin lenkittämisestä hankalaa. Poni raasu ei kärreineen mahdu taapertamaan pienessä sulassa tienurassa. Nyt lumet olivat melkein hävinneet ja tehtiin reipas lenkki, kunnon laukkapätkien kanssa. Laukkaaminen on hauskaa myös kärryillä istuen =)

 Pate ja Nuppu pääsivät myös heti aamulla reippaan tunnin lenkin. Laukattiin Paten kanssa pitkät matkat, Nuppu perässä ravaten. On Katriinalla siellä istumista, huh. Kerran mäessä nosti Nuppukin jo laukan Paten perässä. Ja ensimmäistä kertaa tällä viikolla oli valoisaa koko lenkin.

Poni valjaissa 9.11.14 Mun pikku pompula.

9.11.14 Lenkillä. Aurinko pilkahteli =))))))

9.11.14 Ompun takamus kutiaa lenkin jälkeen.

9.11.14 Kutittaa lenkin jälkeen. Tarhan ainut kuiva piehtarointipaikka :) Hienohelma =) Äitin ei tarvii pestä loimia...

 Nyt on porukka tarhassa niin rauhallista, että uskaltaa ruveta ajattelemaan niitä hokkikenkiä. Nyt vielä näyttää lämpöisiltä kelit, mutta kyllä se talvi sieltä tulee. Niin kuin joka vuosi.
 Tilasin soraakin hiukan, sitä odotellessa.... Ja sitä lunta...

Pimeää menoa, taas.

 Täällä on meno ollut varsin rauhallista. Pate ja Nuppu selvittivät välinsä kerralla, ainoastaan Omppu välillä murmuttaa Nuppua. Se on toistaiseksi säilyttänyt asemansa kakkosena laumassa.

 Kuvauskelit on huonot, akat vaaputtaa vaan pimeässä ottalamput päässä, hepat heijastimia täynnä. Ostin muuten uuden ottiksen ja se on kyllä pelottavan tehokas... En pidä sitä täydellä teholla kun pitäisi sitten vaihtaa lyhkäset auton tullessa. Ja mitenköhän sekin onnistuisi *huoh*.

 Vuosia itsekseni pimeässä, tuulessa, sateessa ja tuiskussa ratsastaneena nautin kyllä tosin paljon seurasta. Nuppu ja Pate kulkevat nätisti yhdessä, sekä maastossa, että kentällä. On mukava kun on toinenkin, jos vaikka sattuu jotain. Ja on mukavaa, kun pystyy olemaan avuksi.

 Maanantaina Omppu pääsi kunnon hölkkälenkille. Illalla käytiin vielä Katriinan kanssa juoksuttamassa maastossa Pate ja Nuppu.

 Tiistaina lähdin Paten kanssa pimeään maastoilemaan, yksin pitkästä aikaa. Pate oli reipas, eikä jumitellut yhtään, vaikka akat tarhassa perään kiekuivatkin.

27.10.14 Tomera Omppu lähdössä lenkille

Torstaina meillä oli Paten kanssa Siirin valmennus. Tällä kertaa mentiin traikulla Marrun kentälle ja vuorossa oli puomitreeniä. Julia lähti mukaan kuvaamaan, kantamaan puomeja ja syömään eväitä. Kuvien laatu tosin on huono, koska on niin pimeää. Pate kipusi kiltisti koppiin, vaikka taas akat kiljuivat tarhassa perään.

 Tehtiin ensin suorakulmiolla kentän toisessa päässä ravissa kulmia ja välillä voltteja. Pate oli aika reippaalla tuulella ja viuhtoi voltitkin aika haipakkaa. Lisättiin joka suoralle siirtyminen käyntiin muutamaksi askeleeksi ja takaisin raviin. Sitten käynnissä pysähtyen aina joka suoralle, sekä peruuttaen muutaman askeleen hieman oikealle ja lopuksi suoraan.

Keskikentällä oli kolme ravipuomia ja reunassa ennen uraa tötteröt metrin välillä. Tehtävänä oli ratsastaa uralta kunnon kulma ja siitä suoraan puomit ja tötteröiden väli, tehden sitten kunnon kulma uralle joka kerta suuntaa vaihtaen.

 Toisessa päädyssä oli ravipuomit viuhkan muodossa ja suoritettiin niitä pääty-ympyrällä molempiin suuntiin.

 Toisessa päädyssä oli kolme laukkapuomia, joita myöskin viiletettiin molempiin suuntiin. Näistä Pate jo hiukan lämpesikin. Laukkakin pyöri ihan mukavasti.

 Sitten tehtävänä oli kääntyä kunnolla keskelle, ratsastaa suoraan ja hypätä laukassa puomien tilalle tullut ristikko. Tästä laukata laukkapuomit, siirtää uralla raviin, ratsastaa ravipuomit päädyssä. Hyvä idea, mutta Pate innostui ristikon pomppaamisesta niin, että viiletti muutaman kunniakierroksen ihan laukassa, eikä ollut ravipyynnöistä tietääkseenkään. Voi naasu, hän ei oo päässyt hoppaamaan ja se on niin kivaa! Laukattiin hepan rauhoituttua ristikko- laukkapuomit/ ympyrä molempiin suuntiin ihan sujuvasti.

 Pate kääntyy hyvin ja hyppääminen on hauskaa kun laukka pyörii kunnolla, sitten kun on lakannut pelkäämästä ensin... Silmät mulla pysyy nykyään jo auki. Ravailtiin vielä viuhkalla lopuksi. Siiri saa meidät hiukan ylittämään itsemme =) Tässä linkki Siirin kuulumisiin: Siirin blogi

 Nyt oli hiukan erilainen treeni, mutta hirmu hauskaa oli. Paten kanssa tarvitsisi tehdä puomi/estetreeniä ainakin kerran parissa viikossa, jotta siitä saisi enemmän rutiinia, eikä se intoilisi niin kamalasti. En uskalla hypätä yksin, pelkäänhän hyppäämistä muutenkin ja olen laiskimus puomien kanssa. Vaikka olen nähnyt suuren vaivan tehdessäni ja maalatessani kaiken maailman kapuloita.

30.10.14 Raviviuhkatehtävällä

30.10.14 Pate otti laukkapuomitkin ihan tosissaan.

30.10.14 Suuren esteen yli on päästy =)

30.10.14 Pimeä kuva, mutta nousee ne pullaponinkin takakoivet

30.10.14 Ihan kuin höyryäisikin

30.10.14 Nassun rapsutus

  Lauaintaina mentiin pimeälle kentälle Paten ja Nupun kanssa. Tein paljon siirtymiä ja ravasin hepan pyöreäksi. Laukkasinkin molempiin suuntiin, vaikka en nähnyt juuri mitään ja tein siirtymiä laukka-ravi laukka. Pate laukkaa pimeässä kyllä tosi varovasti. Polle oli taas mukava ja rento. Käveltiin ja hölkkäiltiin vielä maastossa reilu lenkki lopuksi.

 Sunnuntaina Omppu pääsi aamulla lenkille, kärryillä lisäkseni Julia. Nyt laukattiin jo pidempää pätkää ja hyvin sujui. Julia tosin valitteli jotain merisairautta kärryjen keikkuessa =)

 Pate ja Nuppu pääsivät kentälle hetkeksi tekemään siirtymiä ravi-käynti-ravi. Molemmat ratsastettiin pyöreiksi ja sitten vielä kunnon maastoon. Laukattiin Paten kanssa kunnon pätkät, ihanaa!

2.11.14 Punaiset lähtee maastoon

2.11.14 Pate ja Nuppu lähti maastoon.