Ensilumi

 Kuolaimista

Minulle tullessaan Patella oli jonkin verran ratsastettu, olympiakuolaimilla. Yhden kerran tavallisella nivelellä ratsastettuani viiletin ostamaan myös olympialuolaimet. Vielä, kun olkapäät olivat paikallaan ja toimivatkin joten kuten, ranteista puhumattakaan. Toki olisin saanut hepan keveämmäksi ympyrää kävelyttäen ja aikaa käyttäen, mutta halusin myös liikuttaa sen ja tietysti maastoilla. No kiikuttihan se mua niiden olympia-kuolaintenkin kanssa aina silloin tällöin, mutta minulle ne toivat itseluottamusta (ikään kuin sitä tarvitsisin lisää...). Ajan kanssa Patesta on tullut paljon herkkäsuisempi, mutta paksut, painavat nivel-olympiakuolaimet ovat edelleen sen lempikuolaimet. Niiden kanssa se on rento ja höyhenen kevyt. Patea on tehty paljon istunnalla, mutta ohjasotteiden täytyy myös silti toimia.

 Nivelkuolaimen vaikutus kohdistuu hevosen suupieliin, ikeniin ja kieleen. Mitä paksumpi kuolain, sitä pehmeämpi se on, paineen jakaantuessa suuremmalle alueelle. Olympia-kuolain tuo vipuvaikutusta eli siirtää painetta niskaan, sitä enemmän, mitä alempaan renkaaseen ohjat kiinnitetään. Sen kanssa tulisi käyttää leuan ali kulkevaa hihnaa, joka estää kuolaimen vääntymisen. Meillä ei ole hihna tosin ollut koskaan käytössä, eikä ohjat ole koskaan olleet alimassa renkaassa. Nyt kun maastoilemme Nupun kanssa, on meillä taas varmuuden vuoksi olympiat käytössä aina maastossa.

 Pate on edelleen hieman levoton suustaan, mutta sekin on rauhoittunut. Hetken auttoivat omppunivel-olympiat, mutta alaturparemmin sitkeä käyttö ja pehmeät ohjasotteet ovat tuottaneet pysyvämpää tulosta. Patea ärsytti suunnattomasti alaturparemmi alkuun, joten en käyttänyt sitä aina ja jätin sen usein löysälle. Pate ei myöskään pidä kolmipalakuolaimista yhtä paljon kuin nivelestä, vaikka kenttätyöskentelyssä toimii niilläkin. Kolmipala olisi mielestäni vaikutukseltaan pehmeämpi paineen jakaantuessa laajemmin suuhun, mutta vaikuttaa enemmän kieleen kuin nivel ja ilmeisesti Pate ei pidä siitä. Käytän siis välillä myös tavallista kolmipalaa tai oliivikolmipala-kuolainta kenttätyöskentelyssä. Oliivikuolaimen renkaat eivät pyöri eli ne ovat kiinteät ja soikeat. Iso, kiinteä rengas tekee myös pienen vipuvaikutuksen. Kokeiltu on myös suora omppuolympia, mikä menetteli sekin, mutta ei ollut yhtä hyvä kuin nivel.

 Kangilla olemme vasta tassutelleet rentoina silloin tällöin. Ne vaikuttavat niskaan, leukaan ja kieleen. Pate rullaa itsensä muutenkin mielellään alas, joten olen aloittanut näiden kanssa varovasti. Meillä on kankiohjissa toisena kuolaimena aika ohut metallinen nivelbridongi. Siinä on pienemmät renkaat ja sen pitää olla ohempi, jotta se mahtuu suuhun kankikuolaimen kanssa.

 Hypätessä tykkään käyttää fullcheek-kuolaimia, jotka meillä on nivelenä. Ne eivät liiku sivusuunnassa hevosen suussa pystytankojensa ansiosta ja helpottavat myös siten kääntämistä. Yleensä yhdistän ne meksikolaisiin suitsiin.

 Viimeisin hankinta Patelle ovat varsikuolaimet, jotka myös siirtävät painetta niskaan. Kuolaimet toimivat, mutta haluaisin samanlaiset paksumpana, jotta saisin pehmeämmän vaikutuksen. Pate on pehmeämpi pehmeälle kuolaimelle, vaikka ohjasotteet olisivat miten pehmeät. Kovalla kuolaimella se on heti puolustusasemissa ja kaahaa herkästi kättä vasten.

  Omppu pitää kolmipalakuolaimista, mutta aikansa protestoituaan toimii ajaessa hyvin nivelellä. En ole lainkaan varma pysyisikö ponski hanskassa kolmipalalla sille tuulelle sattuessaan... Ratsastaessa käytetään kolmipalaa.

 Nupulla on käytössä kuparirolleri, joka on aika kova kuolain. Se lisää syljeneritystä ja kiinteät D-renkaat antavat pienen vipuvaikutuksen. Nuppu rouskuttelee niitä välillä ja Katriina aikoo koittaa sillekkin jotain muita kuolaimia.

 Ongelmana on nyt ollut sopivien suitsien löytäminen Patelle. Full-koossa turparemmi on usein liian lyhyt ja extrafull-koossa taas poskiremmit liian pitkät pidemmälle kuolaimelle, kuten olympia- ja varsikuolaimelle. Jostain olen myös vaihtanut otsahihnan pidempään. Osia voi toki vaihdella, tärkeää on kuitenkin, että suitset ovat sopivat ja ettei esimerkiksi turparemmi jää liian alas ryppäämään huulia kuolaimen liikkuessa, vaan tulee riittävän ylös, hieman posken alapuolelle. Ärsyttävää on myös läjä osia, joita ei voi käyttää, kun ne ovat liian lyhyitä tai pitkiä yhtään mihinkään...

Kokoelma kuvia erilaisilla kuolaimilla työskentelystä/ poseeraamisesta:

Omppunivel-olympia kuolaimilla

Fullcheek meksikolaisissa

Tavallinen, paksu nivelkuolain

Tavallinen, paksu nivelkuolain

Metallinen, paksu olympiakuolain

Kolmipala oliivikuolain

Varsikuolain

Metallinen kolmipala

Nupulla kuparirolleri

Maastossa, maastossa...

 Maanantaina käytiin juoksuttamassa Patea ja Nuppua pimeässä maastossa, ihan nurkissa ja juoksutusympyrällä puolitoista tuntia.
 Keskiviikkona sama homma, hieman lyhyemmällä kaavalla.
 Torstaina satoi ensilumi, joten perjantaina käytiin kävelyttämässä kesätossuissa vaaputtavaa pariskuntaa tunti. Yleensä sitä lunta on oikein odotettu, mutta tänä vuonna ei. Porukka on vielä siis kesäkengässä ja haluan niiden pysyvänkin, kunnes kaikki nahistelut on taatusti nahisteltu. Ompun kanssa on jotain pientä vielä, onneksi eivät kyllä potki toisiaan, vaan Nuppu väistää edelleen.

Tämän näkösinä illasta toiseen.

 Lauantai-illalla tehtiinkin kunnollinen, kahden ja puolen tunnin rauhallinen maastolenkki. Rauhallinen siksi, että lumi mokoma ei edelleenkään ollut sulanut ja osa lumettomista tien pätkistä oli ihan mössöä. Toki juoksupätkääkin matkalle mahtui. Ja taas tuli ihan pimeää ennen kuin ehdittiin lähellekkään kotia.
 Nää menee nyt kyllä tosi hyvin maastossa keskenään. Pate ei jumita enää paljon ja Nuppu kipittää kiltisti perässä. Katriinalla on välillä kyllä pitelemistä, Nuppu kun tahtoisi tulla ihan hännässä kiinni ja siitähän Pate ei tykkää, vaan saattaa pysähtyä kuin seinään. Ravistakin... Ohitettiin jo reippaasti viilettävä linja-autokin ilman ruumiita.

 Sunnuntaina Omppukin pääsi vihdoin lenkille. Lumi teki senkin lenkittämisestä hankalaa. Poni raasu ei kärreineen mahdu taapertamaan pienessä sulassa tienurassa. Nyt lumet olivat melkein hävinneet ja tehtiin reipas lenkki, kunnon laukkapätkien kanssa. Laukkaaminen on hauskaa myös kärryillä istuen =)

 Pate ja Nuppu pääsivät myös heti aamulla reippaan tunnin lenkin. Laukattiin Paten kanssa pitkät matkat, Nuppu perässä ravaten. On Katriinalla siellä istumista, huh. Kerran mäessä nosti Nuppukin jo laukan Paten perässä. Ja ensimmäistä kertaa tällä viikolla oli valoisaa koko lenkin.

Poni valjaissa 9.11.14 Mun pikku pompula.

9.11.14 Lenkillä. Aurinko pilkahteli =))))))

9.11.14 Ompun takamus kutiaa lenkin jälkeen.

9.11.14 Kutittaa lenkin jälkeen. Tarhan ainut kuiva piehtarointipaikka :) Hienohelma =) Äitin ei tarvii pestä loimia...

 Nyt on porukka tarhassa niin rauhallista, että uskaltaa ruveta ajattelemaan niitä hokkikenkiä. Nyt vielä näyttää lämpöisiltä kelit, mutta kyllä se talvi sieltä tulee. Niin kuin joka vuosi.
 Tilasin soraakin hiukan, sitä odotellessa.... Ja sitä lunta...