Vko:4/15 *132

 Eipä ole keleissä kehumista edelleenkään. Mielikuvitusta saa käyttää, että edes kerran, pari viikossa saa hepat liikutettua kunnolla. Tiet ja pihatkin on niin liukkaat, ettei maneesillekkaan uskalla lähteä. Jäisin varmaan jo meidän tienhaaraan jumiin...
 Alkuviikosta höttösen pakkaslumen alla oli piilossa paikoin ihan peilijää. Lopun edestä kovaa pohjaa. Pellolla oli sekä lunta, että jäätä ja tietysti paikoin jää petti alta. Loppuviikosta lumi tarttui kavioihin ja sitten sudittiin siinä lumen alla olevella jäällä.

 Alkuviikko löysäiltiin. Maanantaina käytiin Paten ja Nupun kanssa pyörähtämässä lyhyt maastoilu pellolla. Hepat oli varsin rauhallisia sunnuntain pitkän lenkin jäljiltä.

 Tiistaina kengittäjä tuli laittamaan Paten uuteen popoon. Lättäräpylä oli säilyttänyt kenkänsä tiukasti koko tasan kahdeksan viikkoa, kun taas loput kolme olivat varisseet vähintään kertaalleen, yleensä myös vieden palat mukanaan. Kenkiä oli siis nakuteltu takaisin useaan otteeseen tämän kahdeksan viikon aikana. Lättäräpylästä löytyi paise, kun sitä leikeltiin. Ja se oli ainoa mitä silputtiin, muut ovat edelleen mallia mini. Koska lie tullut, kun ei polle ole nyt mitään ontunut...

 Nupulla ja Katriinalla oli keskiviikkona valmennus, joka taas oli sujunut mallikkaasti. Mä siis lusmusin iltavuorossa, enkä ehtinyt aamulla edes ratsastaamaan aikomuksistani huolimatta.

 Torstaina lähdettiin vihdoin Paten kanssa pimeään lumituiskuun taapertamaan. Liukusin autolla yhden pienen mäen sivuttain alas, joten lumen alla oleva jää hiukan huimasi. Jäätiin siis nurkkiin pyörimään. Käveltiin kunnolla ja tehtiin pikku käynti-ravi-treeni pellon nurkassa. Avot, vasta-avot ja väistöpätkät sujui kuin vettä vaan. Juostiin ihan ympyrällä, paitsi ettei pimeässä tahdo nähdä missä se ympyrä on... Pate oli kivalla tuulella ja tuli juostua mukavasti, vaikka pohja oli aika kamala.

Varpaiden lämppärit on kivat talvella. Paketti maksaa muutaman euron ja lämmittimet pitävät varpaat lämpiminä pari, kolme lenkkiä (riippuen tietysti lenkin pituudesta). Laitan heti sisälle tullessani ne tiiviiseen pussiin, muuten ovat kertakäyttökamaa. Ilman happea lämpöä tuottava kemiallinen reaktio loppuu, jatkaakseen taas uudelleen hapen läsnäollessa. Löytyy käsiin, koko vartalolle (selkään) .... Nää on ihana keksintö ja olen valmis pulittamaan jonkun euron jotta eivät tassat palele.

22.1.15 Pate lähdössä lenkille. Lättäräpylä on kengityksen jälkeen taas melkein pari toisen etukavion kanssa.

 Perjaintai-illalla lähdettiin taas suokkikaksikon kanssa pellolle taapertamaan. Mentiin reilu tunti ja pollet oli ylen tyytväisiä. Paten kanssa tehtiin jokunen ympyrä ravissakin. Vasempaan oli aika kaamee kyllä.

 Lauantaina hain heiniä ja sitten niitä tulikin vielä lisäksi pihaan, Asioilla on tapana järjestyä, onneksi. Alkuviikosta en tiennyt mistä heinää hakea, loppuviikosta on vaikka hevoset söis.

 Omppu pääsi myös vihdoin lenkkeilemään. Tulikin tehtyä reipas tunnin lenkki. Koska lumi tarttui kavioihin tilsakumeista huolimatta jonkin verran (ja poni raasu suti sitten jäällä), juostiin niin ettei tilsoja tullut. Poni oli kunnolla hiessä ja tyytyväinen tietysti.

 Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä suokkien kanssa pidempi maasto, mutta jätettiin suosiolla väliin. Suojalunta tuprutti taivaan täydeltä, eikä Nupulla ole takana tilsakumejakaan. Mentiin kiertämään isoa peltoa ja lisäksi tehtiin pikku treeni pellon nurkassa, missä ei ollut paljon jäätä alla. Pollet kiertää peltoa täysin tyytyväisinä päivästä toiseen, luulisi että alkaa kyllästyttää? Tosin toi on kyllä iso pelto.

 Tein Paten kanssa ihan perussettiä. Käynnissä voltteja, pätkät avoa ja vasta-avoa, ravissa ympyröitä. Olin tarkkana ravissa takajalkojen aktiivisuudesta, vaikka mentiin aika matalassa muodossa ja hitaassa temmossa. Varsinkin suunnan vaihdossa saa olla tarkkana jottei polle kaadu lapa edellä sisään ja ala kyntää nokka maassa ja takajalat perässä laahaten.
 Laukan kokosin alusta asti kunnolla ja tehtiin muutama ympyrä sekä "ovaalia". Oikea oli oikein mukavaa, aktiivista ja tahdikasta. Vasempaan Pate hiukan kohelsi ja onnistui liukastelemaankin. Pakko se on pätkät ottaa vasentakin ennen kesää, vaikka hiukan huimaakin...

25.1.15 Pate lähdössä lenkille. Toi etukavio on nyt kyl niin hieno! Hetken...

25.1.15 Katriina ja Nuppu, lenkille lähdössä.

25.1.15 Pellolla, taas pellolla ja lunta tupruttaa =)

25.1.15 Pomppis, söpöläinen.

 Omppu ei päässyt lenkille. Käyntiä ei oikein voinut mennä, enkä viitsinyt kahta päivää peräkkäin mennä häntä suorana. Pomppiksella oli siis varsinainen löysäilyviikko. Pitäisi joku pikku ratsastaja saada ponin pallerolle.

 Katriinalla ja Nupulla pitäisi olla taas keskiviikkona valmennus. Nyt minunkin pitäisi päästä katsomaan :) Jos ihan jonkun kuvankin sais...

14.1.15 Sisu kisu <3 Hymyileekö se?

Vko 3

 Täällä päin on kelit edelleen olleet tosi kehnot. Hetken lumisen onnen jälkeen taas vettä ja todelliset jääkelit. Jäljelle jäänyt suojalumi tarttuu kavioihin lumisissa kohdissa ja seuraavassa kohdassa/ viereisessä renkaanurassa on peilijää, hui! Ja siihen päälle taas jotain töhnää, ettet vaan edes nää missä sitä jäätä on. Tuntuu, että kaikki talvi- ja syysvaatteetkin ovat käytössä. Toisena päivänä kunnon toppatakki ja toisena pelkkä fleece. Eteinen pursuaa....
 Muutamana päivänä hepat sai kuitenkin kunnolla liikutettua. Nyt uskalsin jo hiukan enemmän rasittaa Paten jalkaa.

 Maanantaina mekin saatiin vihdoin lunta kunnolla! Siis hetkeksi. Nupulle ja Katriinalle tuli valmentaja. Heillä oli mennyt oikein hyvin, mikä on todella mukavaa! Nuppu on tosi herkkä ja hermostuu heti, jos Katriina hermostuu ja se hermostuu myöskin uusissa tilanteissa ja uusista ihmisistä. Omalla tutulla kentällä, kavereiden vieressä, Katriinalle tutun valkun kanssa oli kuitenkin kivaa. He jatkavat ensi viikolla ja mä olen taas sillon töissä, enkä siis pääse taaskaan katsomaan :(

15.1.15 Auringon viimeiset säteet ja innokas ratsuni... Kyllä se piristyi kun lähdettiin juoksemaan :)

 Tiistaina lähdettiin sitten taapertamaan nurkkiin hankitreeniä =) Pikku pakkanen, kunnolla lunta ja melkein tyyntä. Just upea maastoilukeli, pimeässäkin. Pate olisi tallustellut vaikka mihin asti, eikä ollut kotiin päin tulossa lainkaan. Hepat vaikutti muutenkin hyväntuulisilta, olihan tarhan pohja nyt parempi ja sitä oli varmaan riekuttu ja piehtaroitu uudessa lumessa koko päivä.

13.1.15 Maastoon. Hyvin näkyy kyllä heijastimet.

13.1.15 Vihdoin lunta!

 Keskiviikko-illalla kävin ajamassa Ompun kanssa reippaan lenkin. Tie oli just upean jäinen ja hokit upota narskahti sinne ihanasti. Päästeltiin siis häntä suorana hikeen, kun kelit kerran antoivat myöden.

 Torstaina mulla olikin vapaapäivä palkkatyöstä. Auton huoltoa ja lattioiden luuttuamista. Auto tuli katsastettuakkin ja sitten päästiin Paten kanssa vääntämään reilu tunnin treeni, ensin kentälle ja loppukäynnit maastoon. Kentän pohja oli tosi hyvä, hiukan tinttaatunut lumi ja alla tasainen pohja. Saatiin pitkästä aikaa hyvällä pohjalla tehtyä kunnon treeni.

 Aloitettiin heti ravaamaan kentällä, ensin keventäen koko kenttää ja ympyröitä. Sitten pikku tauko käynnissä, jossa toinen sivu avoa ja toinen vasta-avoa. Tästä jatkettiin harjoitusravia hiukan kootummassa ravissa ja tehtiin edelleen toinen sivu avoa ja toinen vasta-avoa molempiin suuntiin. Muutaman kierroksen jälkeen alkoi polle taipua ja harjoitus tuntui tosi kivalta ja helpolta.
 Laukkasin molempiin suuntiin aika koottua laukkaa muutaman kierroksen, eikä ole mitään valittamista tässäkään. Vasempaankaan ei kaatanut ja oli helppo ratsastaa.
 Muutenkin Pate oli tosi kiva. Se pysyi pehmeänä ohjalle ja mennä viipotti tyytyväisenä tahdikkaasi eteenpäin. Eikä koheltanut...
 Julia otti meidän alkuverkasta muutaman kuvan, hirmu epätarkkoja tulee :(

15.1.15

15.1.15

15.1.15

15.1.15

15.1.15

 Perjantaina olikin taas kunnon myrsky. Eipä viitsinyt lähteä pimeään, hirmu tuuleen ja märkään... Lumet läks paikoin melkein kokonaan.
 Lauantai-illalla töiden, ja viime hetken aikataulu muutosten jälkeen kävin Paten kanssa pimeydessä tallustelemassa maastossa vajaan tunnin. Katriina juoksutti Nupun, kun alun perin meidän piti lähteä maastoon. Käytiin sitten Paten kanssa treenaamassa vajaa tunti renkaan urassa kulkemista, ei huonoa harjoitusta lainkaan. Keskellä ja reunoissa oli lunta mikä jäi tassuihin kiinni ja traktorin renkaiden levyiset urat oli peilijäässä. Pysyttiin uralla, vaikka osassa ojia olikin peikkoja. Pohkeet siis menivät läpi. Ylämäet käveltiin reippaasti pitkänä tai ravattiin ja alamäissä koottiin käynti lyhyeksi ja takaa aktiiviseksi, korkeammassa muodossa. Muutama ravi askel sinne tänne, Ja alkoi sataa räntää...

 Sunnuntaina lähdettiin Paten ja Nupun kanssa heti aamupäivällä maastoon. Tehtiinkin pitkästä aikaa kunnollinen, aika rauhallinen, kahden ja puolen tunnin lenkki. Illalla tullut räntä teki peilijääkohdat hiukan pitävimmiksi ja kunnolla jäisiä pätkiä riitti, niin että saatiin ravattuakkin. Hokit narskahteli ihanasti hiukan pehmeään jäähän. Lumi ei tarrannut kavioihin, joten mitään sutimisia ei nähty.
 Mulla oli kannukset ja Pate tyssäsi hetkeksi ainoastaan kerran, mutta en tiedä oliko kannuksilla mitään tekemistä sen asian kanssa. Pate puksutti luultavasti eteen päin ihan silkasta liikkumisen ilosta. Pitkiä maastoja nyt kun ei ole saatu tehtyä. Ei tuullut juuri yhtään ja aurinkokin pilkahteli.

18.1.15 Kahden ja puolen tunnin maastopätkällä. Korvatkin märät :)

  Illalla vielä poni valjaisiin. Meidän omalta kotitieltä oli kaikki jäät sulaneet ja metsässä oli täys talvi. Tutulta lenkiltä piti poiketa kauemmas, jotta löytyi juoksupätkää. En tykkää Julian kanssa mennä autojen sekaan ponilla, se kun ei aina ota niitä nätisti vastaan. Nyt kuitenkin mentiin ja juostiin muutama kilometri reippaasti. Autojen ohimenotkin sujui ihan hyvin.

18.1.15 Omppu lähdössä lenksulle.

 Patelle on tiistaina tulossa kengittäjä. Katriinalla ja Nupulla on keskiviikkona valmennus. Kenttä on vaan tosi kurjassa kunnossa, eikä helpotusta ole luvassa. Toivottavasti pystyvät työskentelemään siellä. Pakkasta lupailee ennuste, saas nähdä...

Ratsastajan tekstiileistä

 On tämä ratsastus aikamoista "välineurheilua", kuten moni muukin laji. Nyt puhun ratsastajan varusteista, hevosellahan sitä varustetta vasta onkin. Vaatteita löytyy kaappikaupalla ja kaikille tuntuu olevan jotain käyttöä. Kelien mukaan puetaan, osa on pesussa ja kyllähän vaatteet hajoavatkin joskus. Ihmisten ilmoille ei kehtaa lähteä vanhoissa kulahtaneissa, vaikkakin kelvollisissa vermeissä. Miten paljon vaatetta on niillä, jotka aktiivisesti kisaavat, kun ne vaatteet ovat vielä erikseen? Mulla on kisatakki ja housut, nekin vaan varalla...

 Minusta on vanhemmiten tullut aika tarkka vaatteistani. Enkä tarkoita trendejä tai vaatteiden ulkonäköä, vaan mukavuutta ja käytännöllisyyttä. Eikä tädillä olisi varaakaan hommata jatkuvasti uusia, viimeisimmän muodin mukaisia vaateita. Toki ostelen välillä turhiakin vaatteita, ihan vaan koska on niin kivan näköinen...
 Nuorempana sitä lenkitti koiria kireissä farkuissa ja lintttaan astutuissa tennareissa, sekä ratsasti collegepöksyissä ja lenkkareissa, kun nykyään on joka kelille sopivat vaatteet ja kengät. Niin, että on lämmin, ei kuuma ja kuiva olla. Ei kiristä, hinkkaa, eikä ahdista. Sopivat varusteet löytyvät siis nykyään sekä ratsastukseen, että muuhun ulkoiluun.
 Talvivaatteet vaihtuvat välillä aika useinkin uusiin. Varsinkin heppojen kanssa vaatteet likastuvat helposti ja koska tykkään puhtaista varusteista, ne myös pestään usein. Peseminen tietysi kuluttaa vaatteita, eivätkä ne enää ole lämpimiä ja ne päästävät kosteuden läpi.

Minä ilmeisesti 15-vuotiaana. Lenkkarit, farkkutakki ja collegepökät. Juu...

Takki, liivi, fleece, huppari....

 Kaikilta takeilta/ liiveiltä haluan, että niistä löytyy jotain taskuja. Sen verran laatua, etteivät napit ja nepit lentele heti ja vetoketju (myös taskuissa) toimii. Yleensä vielä kahteen suuntaan. Vaatteen pitää tietysti olla sopiva, joten mallikaan ei ole yhdentekevä. Mukava vielä olisi, jos näyttäisi ihan kivalta päällä...

 Hyvä talvitakki on tietysti lämmin. Tuulenpitävä, mutta kuitenkin hengittävä. Se ei päästä vettä heti/ ollenkaan läpi, talvella kuitenkin ilman maneesia elävät tarpovat usein räntäsateessa. Takin pitää selästä mennä tarpeeksi alas ja myös pysyä siellä, ilman että jää kiinni satulan takakaareen. Kaulus pitää saada tarpeeksi ylös, ilman että joku vetoketju tai neppari ahdistaa. Huppukin on kiva saada irti. Hihat pitää olla tarpeeksi pitkät ja mielellään säädettävät.

 Tässä mietteitä joistain mun kaapeista löytyvistä yläosista.

Horzen vanha takki on ollut erittäin hyvä. Vesi ei ole koskaan päässyt läpi asti, lämmin on ollut ja sisäpuolella erikseen nepeillä kiinni tuleva osa, joka estää viiman pääsemisen selkään. Tämä takki on pesty ja pidetty...

Iankaikkisen vanha heijastintakki nousee ikävästi selästä, joten sopii paremmin muuhun kuin ratsastukseen. Taskuissakaan ei ole neppejä eikä vetoketjuja, joten tavarat eivät pysy kyydissä. Pelastuksena vetoketjullinen povitasku. Monta vuotta tälläkin ratsittu kuitenkin.

MH:n talvitakki on mukavan pitkä ja todella lämmin. Pikku pakkasella liian kuuma jollei vaan åkaile. Taskujakin löytyy vaikka miten. Vyötärössä on säätö, jolla sen saa kapenemaan ja hihoissakin on kivat säädöt.

Tänä vuonna piti saada uusi, sininen ratsastustoppatakki. HZ:n takissa iso plussa on suuri, paksu kaulus (josta saa hupun ulos), jonka saa nostettua ihan korviin asti. Kaulus myös pysyy hyvin ylhäällä. Alhaalla on säätö, jolla kapeampipyllyinenkin estää viiman pääsyn selkään. Vetoketjulliset taskut löytyy. Miinuksena povitaskun puuttuminen .

 Nykyään materiaalit pitävät hyvin vettä, hengittävät silti ja ovat vielä joustaviakin. Softcell materiaalia löytyy paksuna ja ohuena, vuorella ja ilman.

Euro-starin softcell liivistä löytyy kivat taskut ja se pitää vettä ja tuulta. Tosi kivan mallinenkin vielä.Ihan mun lemppari.

Jacsonin ohut softcell takki pitää vettä ja tuulta, siitä löytyy pari taskua ja villapaidan kanssa menee myös nollakelillä.

CRWn softcell takissa on fleecevuori, minkä ansiosta menee villapaidan kanssa pikku pakkasellakin mainiosti. Pitää vettä ja tuulta, heijastiliiviä ei erikseen tarvita ja taskutkin löytyy. Ei hiosta ja tulee kunnolla alas selkään.

Hööksin toppaliivi on käytännöllinen ja lämmin perusliivi. Vetoketjullisilla taskuilla ja povitaskulla.

MH:n pörrötakki on ihanan lämmin. Miinuksena taskuista puuttuvat nepit/ vetoketju.

Hööksin sadetakki on mukava kapistus. Suojaa ratsastajan lisäksi puolet hepan pyllystä. Taskuja ja heijastimia löytyy.

Euro-starin fleecessä on pörrövuori ja se on tosi paksu ja lämmin. Tälläisen vilukissan unelma. Vetoketjulliset taskut ja heijastimet. Käytän takkia myös paitana kylmillä keleillä.

 Vetoketjulliset fleecet ja collegetakit ovat ihania. Merkillä ei ole väliä. Ne on helppo riisua jos tulee kuuma.

Pojalta peritty kalastusliivikin on saanut uuden elämän äipän ratsastusliivinä.

Rakastan hihattomia peruspaitoja. Niissä sitten kuljetaan heti, kun lämpötila antaa myöten.

Villapaidat ovat tietysti ihania kylmällä ja niitä tuleekin silloin paljon käytettyä. Lämpötilojen kohotessa ne jäävät kaappiin, koska ovat huomattavsti työläämpiä riisua kuin vetoketjulliset takit, jos tulee kuuma. Riisua kypärä ja kaikkea...

 Hyviä vinkkejä/ ideoita tähän liittyen?

Talvi, on-off

 Maanantaina hepat oli taas vapaalla. Kunnon pakkanen paukahti ja jäädytti kaiken taas ihan koppuraksi. Ja koska lumi puuttui, en viitsinyt  liikuttaa Patea kovilla pohjilla. Nupunkin takakenkä oli moro, joten sekin lomaili.

 Nää kelit on kyllä aika kamalat. Hirvee pakkanen päivän kaks, sit vettä, räntää tai lunta, yleensä kaikkea, ja taas kauhee pakkanen päälle. No keleistä nyt aina valitetaan, eikä se mitään auta. Näillä mennään.... Kevättä kohti!

 Tiistaina oli loppiainen, eli vapaapäivä. Aurinkoinen sellainen, kipakan pakkasen kera.
 Katriina kävi kävelyttämässä Nuppua pellolla maasta käsin ja mekin käytiin Paten kanssa hiukan pellolla pyörimässä, kovasta pohjasta huolimatta, ettei montaa päivää peräkkäinen seistä kuitenkaan.

 Ihanaa, kun happi alkaa vihdoin kulkemaan! Pesin satulahuopia ja pinteleitä, kävin koiran kanssa lenkillä oikein kahteen kertaan ja väkersin kaikkea pientä "siivousta". Kävin jopa laittamassa laitumen lankoja takaisin paikoilleen, ennen kuin lepattavat tiellä asti. Myrsky oli irrottanut niitä liittimistä. Peurat ovat tänä vuonna kaataneet tolppia, mitä ennen ei ole tapahtunut.
 Hepatkin sai vihdoin matokuurinsa.

6.1.15 Kaverukset odottavat Nuppua takaisin kävelyltä

6.1.15 Pate

6.1.15 Omppu

Lyhyt peltotreeni 

Pate vaikutti edelleen ihan puhtaalta, kivikovasta tarhan pohjasta huolimatta. Lähdin pellolle kylmään viimaan tassuttamaan kolmen vartin rauhallisen treenin. Peltokin oli tietysti ihan kova ja kökkyräinen.

 Taivuttelin volteilla, hiukan avoa ja väistöä. Molempiin suuntiin muutama askel siedettävää sulkutaivutusta ja pysähdyksiä. Muutama ympyrä raviakin, sen verran, että luuli juosseensa. Hiukan oli keskittymisongelmia, Nuppu hirnui tarhassa Paten perään. Julia otti pari kuvaa, vaikka näpit viimassa jäätyivätkin.

 Kunnon pakkasella, viimassa, pitäisi saada myös ainakin ravattua. Ei kauhean kauan tarkene vaan kävellä. Näpit jäätyy, vaikka niitä hepassa välillä lämmitteleekin. Mulla oli varpaanlämmittimet, joten jalat eivät jäätyneet, mutta käy se viima nenän päähänkin. Kentälle ei käy viima, mutta sinne ei osu nyt aurinkokaan. Ja se vasta kökkyrä onkin.

6.1.15

6.1.15

6.1.15

6.1.15

6.1.15 Sit intoillaan

6.1.15

6.1.15

Pakkanen:

6.1.15 Höyryävä, lämmin vesi

6.1.15 Säilöheinä

Uusi vuosi, uudet kujeet

 Viime vuosi oli ihan hyvä. Tallia laajennettiin, Nuppu tuli taloon, kenttä saatiin jonkun näköiseksi, siellä on valo ja suuremmilta onnettomuuksilta sekä sairastumisilta vältyttiin. Kaikkea pientä nyt aina tulee, sellaiselta ei koskaan välty. Paten kanssa edistyttiinkin jonkun verran, varsinkin Siirin valmennuksissa.

 Tänä vuonna lupaan pitää itsestäni parempaa huolta. Syödä hyvin, nukkua ja liikkua (hah hah...). Toivottavasti pysytään terveenä koko lauma.

 Tavoitteita minulla ei yleensä ole, mutta nyt asetan itselleni muutaman tavoitteen. Vien Paten mätsäriin, vaikka se luultavasti kiikuttaa minua ympäriinsä ja osallistun seuran koulukisoihin, vaikka minua kiikutetaan luultavasti sielläkin. Jos vain ollaan terveitä, jotta päästään mukaan. Toivottavasti valmennuksetkin jatkuvat taas kun Pate on taas iskussa.

 Ompun kanssa harjoitellaan ainakin valjakkoa, jos ei nyt sentään vielä kisoihin asti tänä vuonna... Kuntoa pitää ainakin tehdä, ihan tosissaan.

 Kenttä pitää saada ainakin hiukan laajennettua kesällä, reunoissa on hiukan laittamista ja pienen talvitarhan pohja on ehdottomasti laitettava. Talvitarhojen langat haluan myös siirtää ja ja jakaa ison tarhan kahteen osaan, jotta saan hepat siirrettyä ainakin kolmeen eri kohtaan halutessani. Heinille pitäisi myös tulla suoja tallin päätyyn. Kyllä sitä siinä on, yhdelle vuodelle... Mahtaako taas riittääkään yksi vuosi.

11.1.15 Millan kanssa lenkkeily on hyvää liikuntaa. Uusi talviratsastustakki pääsi ensin testiin koiran kanssa lenkille. (En ollut lenkillä crocsit jalassa...)

 Keskiviikkona mekin saatiin viimein lunta. Nuppu sai puuttuvan kenkänsä ja Patenkin takakenkä nakuteltiin uudelleen kiinni, varmuuden vuoksi. Se kun kilisi hieman. Illalla lähdetiin sitten Paten ja Nupun kanssa ensin hetkeksi maastoon ja sitten pellolle.
 Paten kanssa väännettiin väistöjä, voltteja sekä ravia ja laukkaa ympyrärällä ja neliöllä. Pate kulki ihan kivasti, vaikka pohja oli edelleen aika kurja. Muutama sentti kavioihin tarraavaa nuoskalunta ei kivikovasta pellosta ihan pehmeää tehnyt. Hiukan reippaampi treeni nyt kuitenkin jo.

 Lumi oli taas kovin lyhyt aikainen ilo. Torstaina satoi koko päivän vettä, enmmän ja vähemmän kaatamalla.
 Illalla sade taukosi ja Omppu pääsi hetkeksi juoksutukseen. Kenttä oli tosin ihan jäinen, eikä ihan tasainenkaan. Omppu kipitti aika nätisti tasaisessa kohdassa reunassa, joten nostettiin laiskasti laukatkin molempiin suuntiin. Ei ravikaan kovin vauhdikasta ollut.
 Kävin nappaamassa kuvan jäljelle jääneestä lumesta kun Katriina kävelytti Nuppua.

8.1.14 Katriina, Nuppu ja jäinen kenttä. Kentällä ei enää tarvitse ottalamppua, mutta polku sinne on edelleen kovin pimeä...

 Perjantaina lähdin Paten kanssa liikkeelle vajaaksi tunniksi. Verkattiin kävellen maastossa ja piipahdettiin kentällä. Ihan siirtymiä ravi-käynti. Jostain syystä puolet kentän reunasta oli tasainen ja hiukan pehmennyt, ravattiin siis se pätkä. Kokosin ensi käynnin hyvin ja koitin saada tasapainoisia siirtymiä, pieneen takaa aktiiviseen raviin ilman, että multa kiskotaan ohjia tai röjähdetään siihen raviin. Käyntiin siirtyminen sujui yllättävän hyvin tänään. Pate ei myöskään kuumunut, vaan pysyi mukavan rentona.

 Lauantaina lähdinkin aamupäivällä heti shoppailemaan. Ostoslistalla olikin jos jonkun näköistä ja yllättäen happatarvikekaupasta jäi tassuun jotain ylimääräistäkin. Sain siis haluamani sinisen talvitakinkin, kuten ylempänä kuvassa näkyy =). Ei kallis, mutta lämmin <3 Kahdenkymmenen kilon Marstall Force-säkki, satulateline, talikko varsineen, tilsakumeja, koirille ruokaa ja Patelle glukosamiinia. Ja mulle yhdet pöksyt. Siinä sitä joulun jälkeiseen budjettiin turhankin kanssa.
 Omppu sai uuden silatyynyn, vanha alkoi jo rispaantumaan ja mokoma oli kyllä väärän värinenkin.

 Illemmalla lähdettiin tunniksi Paten ja Nupun kanssa maastoon kävelemään. Pate oli jo varsin kypsä kävelemään vaan maastossa ja koitti useaan otteseen, "joko nyt ravataan?". Joutui raasu tyytymään kohtaloonsa ja kävelemään, lumeton pohja oli ihan hirveän kova. Varsinkin hevoselle, joka muutama viikko sitten ontui tosi pahasti...

Kunnon peltotreeni

 Sunnuntaina oli sitten jo vähän lunta. Pellollakin paikoittain, koska kova tuuli puhalsi aukealta kevyen pakkaslumen pois. Lähdettiin Paten ja Nupun kanssa pellolle. Meidän pihalla ei tuullut, mutta kun päästiin pellolle... Hyvä, kun kypärä pysyi päässä.
 Nuppu oli kovasta tuulesta ja pöllyävästä lumesta levoton, joten Katriina juoksutti sen.

 Paten kanssa tehtiin kunnon tunnin juoksutreeni. Pate oli aluksi tosi kankea ja tikitti ravia. Ravailin ympyröillä ja peltoa ympäri pitkän aikaa ennen kun raviin alkoi löytyä ilmaa ja tahtia.
 Laukkasin ympyrällä ja peltoa molempiin suuntiin. Tehtiin tosi pientä ja koottua laukkaa, koska pohja oli edelleen aika kova ja lisäksi liukas. Oikea laukka pysyi todella hyvin, jopa "vastalaukka" pätkän, jossa pelto kapenee ( tai levenee riippuen kummasta suunnasta tulee). Vasen oli huonompaa, mutta menetteli sekin.
 Sain kyllä pitää välillä kiinni ihan tosissaan. Pate kuumui laukoista ihan kunnolla, kun on liikuttu niin hissukseen. Eikä tolla pohjalla uskaltanut päästellä. Kiva treeni kuitenkin, eikä tullut yhtään kylmä. Pate pääsi liikkumaan itsensä hikeen vaihteeksi.

 Kaksikko tarhaan loimet päällä ja Omppu valjaisiin.

11.1.15 Nuppu söpöilee.

 Nyt tuuli tosiaan niin kovin ja lumi pölisi, että yleensä rauhallinen Omppukin päästeli välillä aika haipakkaa. Oltaisiin kyllä jäädytty Julian kanssa kärryille hiljaisemassa kyydissä. Jopa metsässä tuuli. Tehtiin siis kunnon juoksulenkki Ompunkin kanssa, ravia ja laukkaa, pellolla ja tiellä.

 Ainut ketä siis ei ollut tuulesta ja tuiskeesta tietääkseenkään oli Pate. Olen tosiaan lähtenyt sen kanssa pimeällä sellaiseen lumituiskuun, että takaisin oli tultava. Edes metsässä ei nähnyt mitään, pellolla ei senkään vertaa... Ruunanrutku tekee kiltisti mitä pyydetään, satoi tai paistoi.

11.1.15 Omppu lähdössä lenkille. Pinkki, uusi silatyyny :)

11.1.15 Ompun kanssa lenkillä.

11.1.15 Omppu piehtaroi lenkin jälkeen ja Pate kuolee ainakin nälkään...

11.1.15 Rauha maassa, ruokaa!