Paluu normaaliin päiväjärjestykseen, melkein

 Mulla alkoi pikku hiljaa henki kulkemaan, joten tiistaina lähdettiin suokkikaksikon voimin maastoon. Nurkkiin tosin vaan, ei musta vielä mitään keventelemään pahemmin ollut. Pate kävellä viipotti niin, että Nuppu sai tulla puolijuoksua perässä. Kävin vielä pellolla ravailemassa muutaman ympyrän ja varmistelemassa, ettei vaan enää onnu yhtään.

 Pate on nyt ihan eri tuntuinen, kun ennen lomaansa. Se ei kompuroi yhtään ja kulkeekin suorempana. Virtaa tietysti riittää, kuten asiaan kuuluu.
 Sillä on etusessa alkavaa nivelrikkoa ja jos nivelissä on jotain sanomista, tulevat vaivat usein ilmi hokkeihin siirryttäessä. Kuten tässäkin tapauksessa. Hoidon lisäksi jalka vaatii myös säännöllisen liikutuksen, mikä on yleistä nivelien vaivatessa, mutta kinttu ei siedä myöskään paljon kovia pohjia. Hoitona meillä on ollut kylmäys (joka siis oli tauolla muutaman kuukauden...), liikutus ja suun kautta glukosamiinivalmiste. Pate tuntuu myös hyötyvän pinteleistä. Tähän asti siis ei ole tarvittu muuta ja toivon mukaan selvittiin tällä kertaa tulehduskipulääkekuurilla ja levolla. Tosin pitää muistaa ettei diagnoosikaan ollut ihan varma...

Tavanomaisimpia ratsuhevosen ontumavaivojen aiheuttajia ovat rasitusperäiset niveltulehdukset, eriasteiset nivelrikkomuutokset, joista yksi tavanomaisimpia on kintereen alimpien pienten nivelten nivelrikko eli ns. kinnerpatti, sädeluuontuma ja jännevammat. Niveltulehduksessa nivelkalvo ja mahdollisesti nivelkapseli on tulehtunut. Oireina voidaan havaita nivelen täyttyminen, lämpö ja taivutusarkuus ja ontuma, mutta toisinaan paikallisoireita ei juuri ole ja ontuma voi olla hyvin lievä ja lieventyä edelleen hevosta liikutettaessa. Ratsuhevosella tyypillisiä niveltulehdukselle alttiita niveliä ovat kavio- ja vuohisnivelet.
Nivelrikolle on tunnusomaista nivelruston rappeutuminen nivelpinnoilla ja uudisluumuodostus nivelen reunoilla. Nivelrikon syntymiseen ei ole yksittäistä syytä, vaan nivelen eri kudokset reagoivat tulehtumalla erilaisiin laukaiseviin ärsykkeisiin. Äkilliset tai toistuvat vammat hevosen nivelissä aiheuttavat nivelpussin ja nivelkalvon tulehduksen, joka voi kroonistua. Tällöin nivelnesteen ominaisuudet muuttuvat, mikä johtaa eriasteisiin rustovaurioihin ja lopulta rustonalaisen luun vaurioihin. Lisäksi niveltulehduksessa vapautuu ns. tulehdusvälittäjäaineita, joilla on keskeinen rooli nivelruston rappeutumisessa. Nivelruston korjautumismekanismi on huono ja siksi nivelrustomuutoksia pyritään ehkäisemään hoitamalla niveltulehdus ajoissa.

Niveltulehdusta ja nivelrikkoa hoidetaan tavallisesti nivelensisäisillä kortisoni- ja/tai hyaluronihappoinjektioilla. Myös esimerkiksi nivelen- tai lihaksensisäisiä glykosaminoglykaani-injektioita ja suun kautta annosteltavia tulehduskipulääkkeitä käytetään yleisesti nivelvaivojen hoitoon. (http://www.vetmed.helsinki.fi/elainsairaala/hevossairaala/artikkelit/jalkavaivat.html)

Vuosi vaihtui

 Keskiviikkona hepat oli vapaalla ja laitettiin vielä viideltä sisällekkin. Varmuuden vuoksi. Joukossa tyhmyys tiivistyy, eikä ole mitään mielenkiintoa keräillä vauhkoja heppoja uuden vuoden rakettien räiskeessä, jos ne päättävät painella lankojen läpi maailmalle. Poppoo oli tallissa varsin rauhallista, Pate oli ainoana hieman levoton.

Torstaina kaikilla riittikin virtaa, pitkien yöunien jäljiltä. Ensin painelin ajamaan reippaasti Ompun.

1.1.2015 Omppu

 Pate pääsi hetkeksi kentälle, jossa taivuttelin ja ratsastin kaikki askellajit läpi. Laukka pyöri tänään tosi hyvin molempiin suuntiin. Se ei ollut moneen viikkoon laukannutkaan. Jaksoin läähättää jo harjoitusravissakin, vau...
 Katriina juoksutti ensin Nupun ja lähdettiin sitten vielä tunnin maastoon nurkkiin. Kauemmas ei uskaltanut lähteä, joitain pommeja paukkui vieläkin...

 Perjantaina alkoi kunnon myrsky, joka jatkui vielä koko viikonlopun. Räntää ja vettä, muualla tuli luntakin, mutta meillä ei tullut. Höh. En kuitenkaan lähtenyt pimeään sateeseen kävelyttämään Patea...
 Sen verran tuuli, että meillä putosi koko nettijohto tolpasta alas. Päivitellään tässä kännykällä sitten.

 Sunnuntaina lähdettiin hirmu tuuleen kahden tunnin maastolenkille Paten ja Nupun kanssa. Pollet ei tuulesta olleet tietääkseenkään ja metsän suojissa tarkeni ihan hyvin. Pohjat olivat jo alkaneet jäätyä, joten juoksukohtia ei montaa löytynyt.

4.1.15 Maastoon lähdössä. Turvekasakin on taas pihalle tupsahtanut.

4.1.15 Maastoon

  Kotiin ja Omppu valjaisiin. Kärryille minä ja Julia. Omppu oli tosi reipas ja juoksi vauhdikkaasti ihan omia aikojaan. Kärryt olivat perässä varmasti mukavan kevyet kaiken lumen sulettua. Ja aurinko paistoi =)

4.1.15 Ompun kanssa lenkille. Meillä on näin paljon lunta!

4.1.15 Ompun ja Julian kanssa lenkillä. Aurinko!

 Haettiinpa vielä Katriinan kanssa heiniäkin iltapuhteeksi.