Tarkista jalat! *141

Talvikengityksestä

Tarkisthan aina hevosen jalat ennen lenkkiä/ treeniä, ainakin jos lähdet maastoon. Itse olen kantapään kautta oppinut tarkistuksen tekemisen. Ja silti, kun teen sen huolimattomasti, aina sillä kerralla sitten sattuu jotain...

10.2.15 Vasemman laukan vääntöä.

 Eikä riitä, että päällisin puolin vilkaisee. Koita paljaalla kädellä (ei hanskat kädessä siis) jalat läpi, etteivät ole tavanomaista lämpimämmät tai turvoksissa, samalla kun nostat jokaisen kintun ylös. Esimerkiksi samalla kun laitat suojat, jos sellaiset tarvitaan.
 Talviaikaan pitää tietysti uudet hokit kiristää ja vanhassa kengässä tarkistaa, ettei hokkeja ole poikki. Katkennut hokki tietysti vaihdetaan uuteen, jota taas kiristellään muutamana päivänä ennen kuin ruostuu hiukan ja lakkaa pyörimästä. Tavallisella hokkiavaimella saa hyvin tosi pieneksikin menneen hokin irti, kun taas räikällä hokin vääntäminen onnistuu näpsäkästi ja nopeasti. Ainakaan minun Biltemasta ostettu räikkäavaimen pääni ei nappaa niin alhaalta kiinni, kuin perinteinen hokkiavaimeni, joten räikällä en tynkiä saa irti.
 Ja kun se koipi on ylhäällä koitetaan vielä, että kenkä on hyvin edelleen kiinni kaviossa, molemmilta puolilta!

 Talvikengityshän on meidän ilmastossamme kohtuu välttämätön, jos meinaa heppaansa hinkata läpi talven ja pitää vielä tarhassakin. Toki pärjäilevät hopsut ilman kenkiäkin. Itse en maastoilemaan lumikeleillä ilman hokkikenkiä lähtisi. Aina on jäistä pätkää matkan varrella, ainakin autoteillä ja ainahan niitä pitää ainakin hetki vaaputtaa, Välillä on muutenkin sellaiset jääkelit, että tarhoissakin kulkeminenkin ilman hokkikenkiä on mielestäni hevoselle vaarallista. Hokit siis ovat mielestäni välttämättömät talvella. Vaikka polle majailisi maneesitallissa. Oletan, että tarha kuitenkin on ihan pihalla.

 Tilsakumien käytöstä ollaankin sitten montaa mieltä. Minäkin alan muuttaa taas mieltäni, parin huonomman talven jälkeen... Kaikki kengittäjätkään eivät halua laittaa niitä, eikä kaikille hevosille ole tietysti tarvettakaan laittaa. Heppa, jota hinkataan vain maneesissa, ei tarvitse tilsakumeja ja pääsee silti maastoilemaan pakkaskelissä tai vaan vauhdikkaamman lenkin, jolloin tilsaa ei muodostu. Ravihevosilla en muista tilsakumeja koskaan nähneeni. Kyllä ne lumet tuntui sieltä lentelevän pois ihan itsekseen...

 Tilsakumit lyhentävät kengitysväliä, koska kenkä pääsee liikkumaan enemmän. Hokkikengät tuovat vielä oman lisärasituksensa nauloihin. Kenkä alkaa heilua nopeasti, naulan reiät suurenevat ja usein naulat sitten vielä katkeilevat kavioon. Katkenneet naulat voivat aiheuttaa kaviossa omat ongelmansa myöhemmin uusia nauloja laitettaessa.

 Lisäksi on hyvä muistaa, että hokit aiheuttavat lisärasitusta myös hevosen jalkoihin. Kavio nappaa töksähtäen pohjaan kiinni ja hokit estävät myös kärjen normaalin pyörähtämisen. Eli hokit eivät rasita ainoastaan kaviota, vaan myös niveliä ja lihaksia ylhäällä asti. Maalaisjärjellä ajatellen siis, mitä lyhyempi hokki, sitä parempi hevoselle. Suomen oloissa ei kunnon lumikeleissä, saati jääradoilla pysty ratsastamaan turvallisesti ilman kunnon talvikengitystä. Tästä aiheesta kirjoittelin jotain aikaisemmin, koska Patella on toisen etusen nivelissä hiukan pikku vaivaa. En vaan löydä tekstiä mistään, kun otsikot ovat mitä ovat :(

 Tilsakumit kuluttavat myös hevosen anturaa tosi paljon. Kun talvi on vähäluminen, niin kuin tänä vuonna, pyörivät hiekka ja kivet kumin ja anturan välissä hiertäen anturaa ohuemmaksi. Tämä voi olla tosi huono homma hepalle, jolla ne anturat muutenkin ovat ohuet...

 Tämä "talvi" on meillä päin muutenkin ollut todella kavioita kuluttava. En muista aikaisemmin kumien kuluttaneen moisia uria anturaan. Patelta jätettiin nyt irtokenkää lyödessä edestä toisestakin jalasta pois tilsakumi. Toisestahan se aikaisemmin mystisesti jo hävisikin.
 Ompulta jätettiin kaikki tilsakumit pois, kun se kengitettiin nyt ympäri. Nyt siis meillä mennään kelien mukaan. Jollei juoksemallakaan pääse liikkumaan, pidetään lomaa tai mennään maneesille.

10.2.15

Viikon puuhia

 Tästä päästäänkin sitten viikon lenkityksiin. Kyllä täti vielä heppansa teloo ja hengestään pääsee...  Maanantain vapaan jälkeen kauhealla kiireellä tiistai-illalla pimeään iltaan maastoon viilettämään. Pimeetä ku sanonko missä ja suurin osa teistä ihan peilijäässä. Siinä sitten reipasta laukkaa ihmetellen kun kopukka sutii. No edestähän oli tipahtanut kenkä. Tulipahan eukkokkin kävelytettyä... Tosin ehdittiin viilettää hyvinkin seitsemän kilometriä ennen kuin asia tarkistettiin. Ihan hyvä ja reipas lenkki. Voi Pate parka :( Se tekee niin parhaansa aina ja yrittää kaikkensa. Ja sen hemmetin kerran, kun kiireessä en nostele jalkoja ylös, on popo irti. Se löytyi ihan suorana matkan varrelta, joten luultavasti on ollut jo lähtiessä hieman irti. Tilsakumi oli katkonut naulat. Jossain kohtii ihmettelin vaan miten niin vinossa koittaa mennä...

 No meidän ihana kengittäjä sai tehtyä aikaa katraan huoltoon peruutuksen vuoksi jo heti seuraavana aamuna. Eli keskiviikko-aamulla sai Pate poponsa takaisin ja Omppukin lyhennykset, sekä kengät kaikkiin kavioihinsa. Ja minä säästyin irtokengän lyömiseltä =) Tosin, kun soitin kengittäjälle, en tiennyt, että yön pimeydessä autolla kurvaillessani löydän pudonneen kengän. Ja ihan suorana vielä. Nyt tuli kaikki asiat hoidettua, jes.

 Nuppu onnistui saamaan jostain haavan silmäänsä maanantaina. Silmä oli hiukan hassu maanantai-illalla, eikä tiistai-aamulla yhtään parempi. Eläinlääkäri kävi katsomassa silmän heti ja hoitona tulehduskipulääke, sekä silmätippa tulehdukseen neljästi päivässä.

 Keskiviikkona Nupulla oli taas kuitenkin valkku, joka meni taas ihan kivasti. Vaikka kentän pohja oli aika kurjassa kunnossa. Varsinkin maasta työskentelyyn. Näillä meni tosi hienosti.

25.2.15 Nuppu ja Katriina

25.2.15 Nuppu ja Katriina

 Torstaina mentiin Paten kanssa pyörimään melkein sulalle kentälle! Hiekka näkyi jo suurella osalla kokonaan tai osittain. Päästiin oikein juoksemaankin =)
 Kolmen vartin treeni kentällä ja maastoverkat päälle. Ensi käynnissä taas avo-voltti-väistö uralle-vasta-avo-suoristus-pysähdys-asetus, kuvio minkä olen todennut kohtuu hyväksi alkuverkaksi. Ja välillä aika vaikeaksikin. Meneehän se, mutta miten se menee? Hepan pitäisi olla rento, pehmeä kuolaimella ja silti herkkä pohkeelle.
 Väännettin myös taas pysähdys-asetus- raviin, ensin pari kertaa käynnissä harjoittellen. Tällä kertaa vasenkin sujui joten kuten. Ravailtiin välillä kevennellen ja hakien koko ajan aktiivista sisätakajalkaa, joka välillä tuntui olevan hukassa.
 Patella keittää kyllä niin helposti. Välillä vaan keräsin ohjat, peruuttelin takaisin, kun se liikkui eteen ja odotin. Odotin rauhassa istuen kuolaimen kilisyttelyn loppumista, paikalleen jäämistä, asettumista ja syvää huokausta "mitä hemmettiä se haluaa?". Ja sitten heitin ohjat kaulalle. Sain sitten palkaksi tosi rentoja siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin raviin.

 Kävin vielä kävelyllä Ompun ja ottalampun kanssa, ihan maasta käsin.

 Perjantaina lähdin taas Ompun kanssa kävelemään pikku lenkin. Ponin mielestä tää käppäily on varsin kivaa :) Toistaiseksi ei mitään ontumista havaittavissa pikku hölkkäpätkillä mitkä otettiin.
 Millan kanssa vielä pikku hölkkälenkille, jotta kunto hiukan nousisi. Siis mulla, ei koiralla =)

Vko 8 *140

  Hiukan alkaa olla haastellista keksiä järkevää tekemistä, saati sitten haasteellista ja vaihtelevaa treeniä näillä pohjilla. Varsinkin kun Patella puuttuu toisesta etukoivesta tilsakumi ja Nupulla molemmista takakoivista. Ompulla oo kenkiäkä edessä, vaikken sitä nyt vielä oo ajatellu liikutellakkaan. Kenttä oli osan viikosta sentään ihan toimintakunnossa. Ei nyt laukka, mutta ravikunnossa. Pelto ei sitten olekkaan edes kävelykunnossa...
 Aurinkoaka ei taas oo näkyny, päivä sentään pitenee ja räntäsade sulattaa jäätä, ehkä...

Maanantaina käytiin Paten ja Nupun kanssa maastossa nurkissa pyörähtämäsä. Normi vajaan tunnin iltalenkki. Pate lähti tarpomaan niin kuin ei olisi aikoihin liikkunut, vaikka vapaapäivää ei ollut pitänytkään viikkoon. Hyvin näytti tassu siis kestävän seitsemän päivän treenin ilman vapaata hiukan huonommillakin pohjilla. Kiva =)
 Tiistaina Pate sai vapaan vihdoin.

 Keskiviikkona Nupulla oli taas valkku. Ravityöskentelykin näytti niin mukavalta ja rennolta. Eli hyvin meni. Minulla oli vieras, etten sen enempää ollut katselemassa tällä kertaa. Mitä tallin pihalta näkee...

 Paten kanssa menin tunniksi kentälle vääntämään valkun loputtua. Aloitettiin taas käynnissä: avotaivutus suoralla, ennen päätyä voltille, väistö voltilta uralle kulmaan, suoristus uralle, vasta-avoa, suoristus, seis ja asetus, sekä siitä suoristuksen jälkeen takaisin avotaivutukseen. Ja suunnan vaihto. Hain täydellistä rentoutta ja napakkaa vastausta apuihin.
  Paikallaan seisominen oli tänään taas Patelle pakkopullaa. Eli kun otan asetuksen siinä pitäisi töröttää kunnes toisin pyydetään, vaan Pate ottaa mielellään ennakkoa ja lähtee jo myötäämisestä/ kehuista, milloin mihinkin askellajiin.
 Viiletettiin myös ravia ympäri ämpäri, siitä suoraan seis ja asetus taas, Siitä sitten taas suoraan raviin. Eikä Pate millään taas malttanut odottaa pyyntöä. Tämän hinkkaamista siis jatketaan. Tehtiin myös ravissa hiukan avoa. Kokosin käyntiäkin, mutta aika pliisuksi jäi. Vaihteeksi. Pohkeesta eteen meni taas myös harjoituslistalle. Haluan pohkeesta välittömän reaktion eteen päin. Sitä sitten hienosäädellään istunnalla ja ohjalla. Tätä tulee harjoiteltua niin vähän kun ei tarvitse. Yleensä vauhtia kun vaan himmaillaan....
 Alkutreenin Pate oli tosi hyvä, ehkä se vaan väsyi.

Kuva 10.2.15

Säävertailu 

Nyt on ihan pakko laittaa vertailun vuoksi kuva viime laskiaisesta ja tästä laskiaisesta. Tää on nyt hiukan myöhässä kun en löytänyt kuvaa mistään, vaikka mielestäni olin sellaisen viime vuodelta nähnyt...

 No löytyihän se vahingossa, ei ollutkaan blogissa. Viime vuonna kävimme uimassa Julian ja hänen ystävänsä Siirin kanssa laskiaisena, kun laskemaan ei ollut mitään asiaa täällä päin. Ja mistäköhän se johtui?

2014 laskiaisena käytiin uimassa uimahallissa. Pulkka liukui kohtuu huonosti...

2015 Laskiaissunnuntaina. Lunta on. Ja aurinko <3

 Pate piti pari vapaata ja lähdin vasta lauantaina sen kanssa taapertamaan. Ensin maastoon verkkaamaan ja sitten kentällä hiukan käyntipiiperrystä, ihan sitä normisettiä. Treenattiin läpi kuviot, mitä viime aikoina väännetty. Avo-voltti-väistö uralle-vasta-avo ja etuosakäännökset. Koiton olla tarkkana liikkeissä, jotta sujuivat het eikä melkein. Kenttä oli ihan jäinen.... Tein myös ympyrää ja suunnan vaihtoa vastataivutuksessa pitkästä aikaa. Sujuikin ihan.
 Juoksemassa käyntiin maastossa, eikä sielläkään pohjissa kehumista ollut. Kunnon treeni kuitenkin.

Kuva 10.2.15

 Sunnuntaina räpäskää tuli taivaan täydeltä ja se jäi ikävästi tilsakumittomaan etuseen kiinni. Muutama kierros sudittiin ja sitten suunta maastoon. Meidän tie oli osittain sula ja siihen sitten vääntämään. Ei sitten ollut rentoudesta tietoakaan taas. Voi olla, että tiellä edes takaisin kipittäminenkin käy hermoille.
 Pate oli tahmea pohkeelle ja sillä keitti. Aluksi sain kivoja ravisiirtymiä, niin että pyysin paikallaan asetuksen oikealle, suoraan raviin ja hetken päästä seis. Sitten kun koitin asetusta vasemmalle meni ukolta hermot. Tultiin solmussa ja poikittain, suuntaan ja toiseen. Pyysin sitten tahallani hirveässä taivutuksessa (väistössä) käynti-ravi-käynti. Sujuihan nekin. Ja väistöä tien toisesta laidasta toiseen. Lopulta kyllästyin poukkoilevaan kopukkaan ja viiletin laukassa tietä edes takas. Nostoja oli turha haaveilla harjoittelevansa, polle alkoi poukkoilla jo kun keräsin ohjat. Nostin laukan suosiolla melkein heti aina käännyttyäni ja sainkin molempia laukkoja mukavasti. Vaihtoja tein tien kurveissa parin raviaskeleen kautta. Sujui ihan mukavasti. Laukka oli kuitenkin kivaa, rauhallista ja tahdikasta, eikä kiikutusmeiningistä ollut tietoakaan. Ilmeisesti oli tyytyväinen kun pääsi vaan juoksemaan. Kovin oli sitten itseensä tyytyväinen...

22.2.15 

22.2.15 Nuppu hommissa

22.2.15

 Omppu ei siis onnu enää, sehän ei siis paljon ontunutkaan. Tulee jo portille norkoilemaan, että mites mun lenkitys? Lomailkoon nyt vielä vähän, jos kohta pikku hiljaa aletaan kävelemään. Kengät se näillä keleillä ainakin tarvitsee. Tarhat eivät ole onneksi kovin liukkaat.

Kuva 10.2.15

Miss U

 Joskus tulee niin kova ikävä mustaa, pitkäturkkista hyvää ystävääni. Mustan Riiviön Edu Ensimmäinen: Iso, kaunis, lempeä ja viisas. RIP.
 Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä.

Mustan Riiviön Edu Ensimmäinen

Lisää kuvateksti

Ystävykset

Mustan riiviön Edu-Ensimmäinen pentuna, vuonna 2000.

Valkkumietintä ja viikon puuhat *138

Valmentaja

 Tämä teksti on kirjoitettu pieni pilke silmäkulmassa, joten toivottavasti kukaan ei ota kirjaimellisesti tätä. Nyt joku valmentaja voisi kirjoittaa, millainen on hyvä oppilas?

 Millainen on täti-ihmiselle hyvä valmentaja? Löytyykö sellaista? Haluaako kukaan edes ylipäätään valmentaa vanhentuvaa, puheliasta naista, jolla ei ole mitään kilpailutavoitteita ja heppakin on mallia puskapolle? Molemmat on jatkuvalla laihdutuskuurilla ilman mitään tuloksia ja hiukan krämppöjäkin.

 No joka tapauksessa kevätauringon pikku hiljaa alkaessa kutitella lämpimästi nenää, sulattaen hankia (siis niitä mitä on) ja päivän pidentyessä alkaa energiataso tädilläkin pikku hiljaa nousemaan. Ohjattu toimintakin alkaa taas kuulostaa houkuttelevalta, kun alkaa taas pikku hiljaa nähdäkkin jotain.

 Täti-ihminen (lajia kuin minä) haluaa valmentajan, kyllä, jotta edistyisi ratsastajana. Jotta hevonenkin edistyisi. Samanhenkisen ihmisen kuin itse. Jonkun, joka tekee treenistä aina ainakin alustavan  suunnitelman, josta sitten tarpeen vaatiessa poiketaan ja jatketaan seuraavalla kerralla. Toki on mukavaa, kun omat toiveet huomioidaan.

 Tädille valmennus on myös sosiaalinen tapahtuma. Valmentajan kanssa pitää pystyä myös juoruilemaan. Täti on siis valmis tarpeen vaatiessa maksamaan juoruilusta vaikka koko tunnilta. Hän ei oleta valmentajan tekevän ylitöitä puheripulin iskiessä. Jokainenhan tietää, että omasta laumasta riittää juttua vaikka päivätolkulla.

 Valmentajan pitää olla maisemissa. Tarkoittaa sitä, että maneesittomissa maisemissa olisi upeaa, jos treenin tarpeen vaatiessa voisi joskus siirtää vaikka toiseen päivään. Enkä tarkoita ettei täti halua kastua, sillä on varusteet sitä varten, vaan että pohjat voivat olla aivan liian huonot turvalliseen työskentelyyn tai näkyvyys nolla. Toki ihmisillä usein on kalenterit aivan täynnä.

 Valmentajalla pitää myös olla suunnitelma treenille hiukan huononpiinkin olosuihteisiin. Kehnolla pohjalla hyvä "piiperrystreeni" voi olla äärettömän hyödyllinen valmistelu jotain seuraavaa sessiota varten. Tässä tulee ilmi myös jatkuvuus. Yhteiset tavoitteet. Valmenjalla on näkemys mitä ratsukko osaa tehdä vuoden päästä, jos kaikki sujuu. Mitä ratsukko on valmis fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan ylipäätään tekemään? Mitä he haluavat tehdä? Mitkä tavoitteet ovat? Kaikki hevoset eivät ole kisahevosia, eivätkä kaikki ratsastajat kilpailijoita. Valmentajan pitää saada siis tyydytys työnsä jäljestä ainoastaan näkemästään ja ratsukon palautteesta, ilman ulkoisia arvosteluja tai mahdollisia ruusukkeita.

 Miten ratsukon fyysisiä ominaisuuksia voisi parantaa? Heppa voisi laihduttaa viisikymmentä kiloa ja ratsastaja viisi? Pilatesta, joogaa, jumppaa molemmille, puomeja ja esteitä? Valmentaja saa antaa neuvoja ratsastuksen parantamiseen. "Kotitehtävät" vanhemmalla iällä eivät kuulosta lainkaan pakkopullalta.

 Treenissä on mukava ainakin joskus olla mukana jumppaa molemmille. Ratsastajan kädet ja jalat heilumaan, heppa astumaan sinne ja tänne. Molemmat ehkä suoristuvatkin. Heppa liinaan tarpeen vaatiessa. Ehkä valkkukin voisi tarpeen vaatiessa vaikka taluttaa?

Hevosen (ja ihmisen) lukutaitoa pitäisi olla. Joskus heppa (tai joskus ratsastaja...) ei vaan ole käyntituulella ja silloin väännöstä ei tule kenellekkään hyvä mieli. Jos ratsastaja on huonosti nukutun yön ja työpäivän jälkeen rättiväsynyt, ei ehkä kannata vaatia uusia ja vaikeita asioita koko treeniä.

 Valmentajan pitää olla myös hieman sitoutunut. Täti valmistautuu yleensä treeniin liikuttamalla koniaan sopivaan mielentilaan edellisinä päivinä. Työskentely aivan väsyneellä tai ylipirteällä heposella ei ole kivaa. Varusteet, kenttä ja muu sellainen on valmiiksi laitettu. Vaivannäöstä olisi mukava saada palkaksi valmentaja oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

 Ja jokainenhan haluaa onnistumisia. Hyvä valmentaja kaivaa joka kerrasta jotain posiitivista. Aina ei ole hyvä päivä, kenelläkään. Jokainen ratsastaja ja hevonen ovat persoonia ja jokaisesta löytyy jotain hyvää ja kaunista. Kaikki eivät ole huippu-urheilijoita ratsastaen hienolla GP-hevosella, mutta tärkeitä silti. Valmentaja varmasti oppii jotain myös jokaiselta valmennettavaltaan ja kehittyy näin itsekkin.

 Muutama kuva vielä tiistailta:

10.2.15 Sekään meno myös "väärältä" puolelta sujuu jo hyvin jakkaralta =) Jumppaa tämäkin.

10.2.15 Lähtee maastoon loppukäynneille. Nilkat tarvii mulla välillä lepuutusta... Pate hinkkas nenullaan pintelin irti...

Viikon touhuja 

Patella oli ihan reipas viikko. Keskiviikkona lähdettiin käyntimaastoon hetkeksi. Tiistain laukkaviirotus kunnon suojalumessa painoi varmasti Paten jaloissa ja pikku ravipätkät oli aika rauhallista menoa. En siis päässyt katsomaan Nupun valmennusta, koska Pate tarvitsi verrytelynsä. Valkku oli mennyt kuitenkin ihan hyvin.

 Torstaina menin kentälle kolmeksi vartiksi pyörimään.Ihan normaalitaivuttelua: avot, voltit, väistöaskeleet ja mahdollisimman suurta, ilmavaa ravia. Nää meni ihan mukavasti.

 Sitten työstettiin taas asetusta. Tein aina samaan kohtaan kenttää suorana pysähdyksen, asetin kunnolla sisälle ja siirryin takaisin suoraan raviin. Miten näinkin yksinkertainen asia voi välillä olla niin vaikea? Pitää pysähtyä heti, suoraan ja tasan, mutta myös pysyä paikallaan. Pate oli lähdössä ennen aikojaan kipittämään, viimeistään silloin kun asetin sisään ja kehuin kun se teki oikein. Molempiin suuntiin väännettiin aika tovi, ennen kuin onnistui hyvin. Sit pidettiin juhlat ja lopetettiin siihen paikkaan.

 Perjantai-illalla mentiin maastoon nurkkiin Paten ja Nupun kanssa. Nafti tunnin käppäily juoruten ihan kivassa talvikelissä.

 Lauantaina lähdettiinkin suokkien kanssa pidemmälle maastoon. Melkein kahden ja puolen tunnin reissu läheiselle järvelle. Keli oli hyvä, vaikka lumisateeseen lähdettiinkin. Mukavan lämmin rauhalliselle reissulle. Metsätiellä oli aivan loistava pohja ja ravailtiin jokunen kilometri. Muuten rauhallinen käyntilenkki. Sillat ja kaikki härpäkkeet matkan varrella sujuivat hyvin.

 Sunnuntaina Pate pääsi taas kenttätreeniin. Verkkasin maastossa kävellen ja kentälle päästyäni tehden taas kuviot, mitä viime aikoina on hinkattu. Avo-voltti-väistö uralle-vasta-avo-suoristus-pysähdys ja asetus.

 Sitten ratsastin puolikasta kenttää tehden etuosakäännöksen aina vaihtaessani suuntaa. En sen enempää jarrutellut lähtiessäni kääntämään, jotta eteen päin pyrkimys säilyisi, vaan käänsin etupään reilusti pienen voltin kautta takaisin uralle. Meni ihan kivasti.

15.2.15 Valmistautuu kääntymään.

15.2.15 Ja kääntyy. Ihan kivasti.

 Sitten koitin vielä saada raviin yksinkertaisesti vain ilmaa suurella ympyrällä. Välillä tulikin loistavia askeleita. Oikea oli tänään selvästi parempi, kun tiistaina vasempaan oli ilmaa niin ettei tiennyt mihin akka laskeutuu.

 Siitä sitten taas maastoon loppukäynnit upeaan auringon paisteeseen =)

15.2.15

15.2.15

15.2.15

 Sunnuntaina oli myös laskiaissunnuntai. Aamulla kävin aamutallin jälkeen hiihtämässä, sitten mentiin kuuman kaakaon, kermapullien ja Julian kanssa pulkkamäkeen. Mäki oli hyvän jäinen ja saatiin kunnon vauhdit (ja mustelmat persiiseen...). Pulkkamäen jälkeen Paten ratsastus, hetken katsoin Nupun ja Katriinan perään kentällä (pitää saada kuvia, näyttää niin kivalle...), sitten hernekeitto tulille ja sopan kiehuessa koiraa lenkittämään Julian kanssa. Tämän jälkeen vuorossa lettujen paisto, tankkaus ja siitä pilatekseen. Hepat sisälle, suihkuun ja heippa....

15.2.15 Pulkkamäessä. Ihan kiva keli ja kiva mäki.

Lauantaina oli ystävänpäivä. Dajm-muffinnit saivat siis kuorrutteen ja sydämiä.

Laskiaispullaa, nami nami. Nim.merk. saavutetut linjat on säilytettävä.

 Omppu vaikuttaa ihan hyvältä. Kaverin kanssa sitä lauantaina väänneltiin pihalla, eikä oikein selvää ottanut arkooko jotain ja kumpaa puolta arkoo. Jäykkä ainakin raasu, kun ei pääse liikkumaan. Laitan sen viikolla muiden kanssa ja katson meneekö huonommaksi. Pulssia ei tunnu ja kaikki kintut kylmät, vaikka eiväthän ne lämpimät olleetkaan. Saa varmaan olla nyt hetken ilman etupopoja, jos kelit antaa myöden. Voisko ne anturat kuitenkin olla niin ohuet että arkoo niitä?

Kevät keskellä talvea

 Hallittua menoa

 Tiistaina mulla oli vapaapäivä palkkatyöstä. Yleensä tämä tietää kunnolla töitä Patelle, mutta nyt tuli liikutettua tätikin ihan kunnolla. Ihan jaloissa tuntui seuraavana päivänä, mikä on poikkeuksellista.

 Aivan upea keli! Lämpöasteita seitsemän-kahdeksan ja aurinko paistaa ihan täysillä. Paksu fleecetakki oli ihan liikaa tähän treeniin. Menin pellolle tarkoituksena vääntää kunnon koulutreeni. Juu-u, hevosella mikä on ollut kaks päivää vapaalla, eikä nyt kauheessa treenissä viime aikoina muutenkaan. Ja kevättä rinnassa! Otetaanpa muutama laukannosto siihen, kun keittää jo pelkästä laukka-sanasta. Sillon muuten mentiin ja tätiä vietiin.... Oikea meni vielä, mutta vasen oli aika kiikutusta.

 Ensin kuitenkin verkattiin. Polle oli varsin taipuisa ja ravissa oli ilmaa enemmän kuin tarpeeksi. Siis aivan mahtavaa. Laukasta kuitenkin lämpesi heti niin, että akkaa vietiin. Sain ihan käyntivauhtiakin, laukkaa siis. Ympäri peltoa, suoraan, suuntaan ja toiseen. Meinasi tädiltä kunto loppua kesken. Mutta kun jokin on päätetty tehdä, se myös tehdään. Eli kelvollista laukkaa saatiin lopulta myös vasempaan kierrokseen. Ja kunnon maastot päälle. Heppa jaksoi olla myös siellä ylireipas. Kevät...

10.2.15 Hallittua menoa....

10.2.15 Kouluratsu =))))

10.2.15

10.2.15

10.2.15

 Tein ensin vasempaan käynnissä ja ravissa hyvät valmistelut, kun tiesin sen olevan vaikeampi (kuvat yllä). Ravissakin vielä Pate pääasiassa nykyään seuraa ratsastajaa, taipuu, eikä kaada.

Mitä tästä opimme? Emme luultavasti mitään....

Kentällä, kentällä ja kentällä *136

 Kenttätreeniä

Torstaina väännettiin Paten kanssa kunnon puolentoista tunnin treeni. Alku- ja loppukäynnit maastossa, muuten pyörittiin kentällä. Polle oli aluksi vauhdikas, se kohelsi, eikä oikein taipunutkaan. Lopuksi apuihin vastasi oikein mukavasti ja napakasti rento ja rauhallinen ruuna. Julia ystävällisesti nappasi treenin alkupuolelta muutaman kuvan. Kun kerrankin oli päivänvaloa.

 Tein toisella suoralla avoa, suoristus, päätyyn pysähdys, seuraava suora vasta-avoa, suoristuksen jälkeen voltille, joka kääntyi reilusti uran sisäpuolelle, jotta pystyin väistämään uralle pari askelta ennen avotaivutusta. Toki aloitin yhdestä liikkeestä lisäten aina jonkin parin kierroksen jälkeen, välillä suuntaa vaihtaen ja välillä pollea käyntikahdeksikolla rauhoitellen. Kuvio meni lopuksi hyvin ja sain ratsastettua rauhallisessa tahdissa hiukan matalammassa muodossa.
 Välillä tein koko kentällä siirtymiä ravista seis ja ravista käyntiin. Pysäytin aina kaksi kertaa kierroksella samoihin kohtiin, joissa myös myöhemmin tein siirtymän ravista käyntiin ja raviin. Tämä helpotti kuumakallen työskentelyä sen verran, että jopa siirtymät käyntiin sujuivat mallikkaasti. Siirtymät myös helpottavat ravin ratsastusta, kun takapäätä aktivoidaan koko ajan. Pate viilettää mielellään nenä maassa tahti koko ajan kiihtyen, näin kun se on reippaalla tuulella.

5.2.15

5.2.15

5.2.15

5.2.15

5.2.15

5.2.15

5.2.15

5.2.15 Ihan mukavaa ravia

 Perjantaina lähdettiin aamulla jo liikkeelle ennen iltavuoroa. Väänsin hetken kentällä toistoa torstain treenistä Paten kanssa sillä aikaa kun Katriina juoksutti Nupun. Pate oli varsin mukava ja taipuisa. Sitten mentiin kiertämään peltoa kaksikon kanssa. Kamala tilsakeli! Talutettiin pollet tienpätkä kotiin, siinä kun oli jäätä lumen alla.

6.2.15

 Lauantaina Pate joutui vääntämään kentällä pari tuntia. Ensin tein itse harjoitukset läpi ja sitten pidin Katriinalle tunnin. Nyt Paten peppu siirtyikin jo pelkästä ajatuksesta.
 Eli väänsin taas hetken samaa kuviota kuin torstaina. Lisäksi tein pysähdyksiä ottaen aina asetuksen huolellisesti ennen kun jatkettiin matkaa.
 Pate ja Katriina selviytyivät lopulta hyvin. Sitten kun molemmat rentoutuivat. Tuli kyllä nähtyä hyvinkovinkoottua käyntiä ihan käyntipiaffiaskeleiden kera ennen sitä =) Ravikin sujui sitten. Ja kauhee tuuli oli, ihan kunnon myrsky. Kentälle ei onneksi tuuli kauheasti osu, eikä Pate ole moksiskaan jos nyt jotain oksaa ja käpyä hiukan peppuun lentää...

 Sunnuntaina pukkas palkkatöitä ja pilatesta eli en ehtinyt heppailemaan. Pilates oli kyllä edelleen hauskaa.

 Omppu vaikuttaa tosi kärttyiseltä, eli ei kovin kipeältä. Yritin jättää sitä sisälle, koska ulkona läntti jossa se on seissyt, on jäätynyt eikä enää ihanan luminen. Poni poukkos ja huusi niin paljon, että vein senkin ulos kuitenkin. Se jää nätisti talliin, kun lähden ratsastamaan tai muuta sellaista, mutta aamulla pitää näköjään päästä ulos syömään kavereiden kanssa.... Loukkaa ittensä vielä tallissa.

Pompula