Takaisin kuosiin

 Ja Paten kanssa tehtiin maanantaina sitten hieman niitä puomeja niin kuin pitikin. Satula selkään, kunnon treeni, kunnon temmossa. Kunnon maasto päälle ja tyytyväinen kaksikko.

Kuvat: Petri Luotonen

28.3.16

 Alku oli surkea. Ratsastaja otti itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyi, johan alkoi sujua. Eli en aluksi tahtonut pysyä rytmissä, hävitin tuntuman ja jätin Paten itsekseen loikkimaan puominen yli. Kun aloin ratsastaa puomit, ne myös sujuivat.
 Pate innostui puomeista, sitä sai välillä vähän jarrutellakin ja se viuhtoi kivasti ja keskittyneesti menemään. Varmasti mukavaa vaihtelua ja saatiin taas roipeloihin hieman liikettä.

28.3.16 Tulossa maastoverkasta.

28.3.16

28.3.16

28.3.16 Välillä selvittiin ihan keskeltä yli.

28.3.16 Lepo kierros välillä väliin.

28.3.16

28.3.16

 Laukata porhallettiin vielä muutama kierros ennen loppuraveja.

28.3.16

28.3.16

28.3.16

28.3.16

28.3.16 Meidän uusi "suora". Ihan kuin olis ennen ollut :P

28.3.16 Onkohan mun jalat liian lyhyet tohon satulaan? Takatuki tökkää koiven aika eteen, jollen liimaa itseäni satulaan. Tosin se ei haittaa tasapainoa. Ainakaan mun, hepasta sitten tiedä... Enkä mä kyllä tarvii pohkeita sanan varsinaisessa merkityksessä.

28.3.16 Kilometrin mittaset ohjat ja kunnon vauhti kulmaan =)

28.3.16 Sit maastoon! Enks mä ollutki hieno, kysyy Pate?

 Ja just kun tallin edusta alkoi hieman kuivua, alkoi ripsuttaa vettä :( Kaikki auringon kuvat hävisivät sääennusteista kuin taikaiskusta. Plääh. Ja sitten on turvelillua, heinänkortta, oksia ja katkenneita tolppia odottamassa maan sulamista. Ja kuraa... Yäk!

 Mutta on mulla aika hyvin asiat kuitenkin. Ihanat heppaset, pieni kentän lämpäre ja perhe, joka jaksaa kuvata ja auttaa. On se mukava, kun joku huolehtii automaattisesti hyvin eläimistä, kun itse on kipeä. Tänään oli heppojen katosta taas putsattu, se tyhjenee näköjään itsestään ;) Mut olis se aurinko ihan kiva, sais parempia kuviakin =)