Syyskuu, ei syksystä tietoakaan

Syyskuu alkoi, mutta syksystä ei ole vielä tietoakaan. Ihanan kuivaa ja lämmintä. Täytyy nauttia joka hetkestä, ennen kuin vedenpaisumus ja pimeys alkaa... Ötökät pörrää edelleen, se ei heppasista varmaan ole mukavaa.

 Laidunkauden lopetin pitkin hampain. Valo vähenee, eikä heinän laadusta ole mitään käryä. Välillä kun on jo niin kovin kylmä öisin.

 Takametsään on päästy porhartamaan päivät, kun on niin kuivaa. Sinne oli ehtinyt mukava heinäkin kasvaa vielä!

8.9.16 Aamu-aurinkoon puolen hehtaarin metsään.

  Maastoon on ehditty nauttimaan ilta-auringosta. Kuivia sänkkäreitä pitkin pääsee nyt mukavasti ilman, että pitää mennä asfaltille lainkaan.

9.9.16 Iso punainan maastossa ilta-auringossa.

 Tarha sai vihdoin uutta haketta. Nyt heinää pääsee verkoista syömään joka puolelta. Saavat taatusti kaikki oman osansa.

10.9.16 Uusi läntti

10.9.6 Uutta haketta tarhassa.

 Puomejakin on ehditty vääntää Paten kanssa. Teemana lyhentämisellä ja pidentämisellä on eroa.
 Pate mielellään kiihdyttelee puomeille ja jos teen usein pidennystreeniä, ei vauhti enää hiljene itkemälläkään.
 Laitoin viuhkalle muutaman puomin hieman lyhemmällä välillä ja suoralle kolme hieman pidemmällä välillä. Eli väleissä ei ollut mitään hurjia eroja ja ehkä siitä syystä homma sujui tosi hyvin. Toki viuhkakin vie luonnollisesti hieman vauhtia pois, mikä oli tietysti myös tarkoituskin.
 Viuhkalle tein selkeät ja kunnolliset pidätteet ja suoralle pyysin reilusti eteen.
 Pete tuli kameran kanssa hetkeksi vahtimaan, mutta valo loppui kesken...

4.9.16 Ensin käynnissä.

 Mulla on ollut hirmu kiire. Kaksi valmennuspostausta on vaiheessa ja kisoihin on koitettu Paten kanssa harjoitella. Tietyt asiat vaan ei ota onnistuakseen...