Uuttavuotta odotellessa

  Uuden vuoden tuloon pitää hieman heppojen ja muiden eläinten kanssa varautua, vai mitä? Meillä päin paukkuu jonkin verran ja hepat otetaan ajoissa sisälle uudenvuoden aattona. Pate ei paukuista ole moksiskaan, mutta Omppu ei raketeista tykkää. Ja Tangostahan ei vielä tiedä. Se ei kyllä ole lainkaan hötkyilevää tyyppiä, eikä ainakaan ampumisesta välitä. Lisäksi se yleensä matkii Patea, joten ei mitään stressiä.
 Tarkoitus on siis liikuttaa poppoo aamulla ja laittaa natustamaan heiniä sisälle hyvissä ajoin ennen kuutta. Milla-koira pelkää raketteja, joten sekin pitää teljetä sisälle. Pelko ei onneksi vie toimintakykyä kokonaan, vaan käskyt menee edelleen läpi. En silti siis ajatellut pissattaa sitä irti...
 Olen viime vuosina antanut sille ilman reseptiä apteekista saatavaa Calmexia, joka vaikuttaa hyvin ja nopeasti. Läähätys ja kämpän ympäri tauotta kiertäminen on saatu tolla napilla pois.

 Ja sitten vähän kuulumisia. Ollaan me harrastettu vuoden pimeimmätkin päivät. Ja nyt mennään valoa kohti, jee!
Tapaninpäivän ajelut suoritettiin varsin keväisissä keleissä. Mutta tulipahan ajeltua, ei ole ennen meillä ajettu kuin Omppu. Eikä nytkään ollut rekeä, lunta eikä kulkusia. Aurinkoa, mukavaa seuraa ja kovaa tuulta sen sijaan.

 Ensin ajettiin Tiina kanssa Tango, joka kovasta tuulesta huolimatta suoritui ihan mallikelpoisesti. Mä jo ajattelin, että tarvitaan ainakin kypärät päähän. Tuulessa pipot on kuitenkin paremmat ja muutamia loikkia lukuun ottamatta ei mitään actionia ollutkaan.

 Sitten mentiin Julian kanssa ajamaan Pate. Ajattelin mukavaa, soinnukasta käyntilenkkiä, mutta Pate halusi palautella reippaasti edellisen päivän viidentoista kilsan maastolenkistä. No jos polle tahtoo juosta, niin antaa pollen juosta. Me ollaan Julian kanssa laulettu Ompun kyydissä joululauluja, mutta nyt vaan kikatettiin. Ei siinä tössyissä mitään laulamisesta tuu...

26.12.16 Mun pieni punainen <3

26.12.16

 Joulupäivänä siis taaperrettiin Paten kanssa taas käymään läheiselle järvelle. Matkaa kertyy viisitoista kilometriä ja tämä on kyllä ihana lenkki. Mahtava suorastaan, jollei pohjat ole jäässä, niin kuin nyt oli. Hiljakseen siis mentiin, mutta täällä joutuu kyllä polle jumppaamaan käynnissäkin. Pikku tiellä on isoja ylämäkiä ja suorastaan pelottavan jyrkkiä alamäkiä. Mä en käsitä miten ne autoilla niistä pääsee....
 Alkuaikoina jouduin taluttamaan Paten kosken ylittävän sillan ylitse, joten lähdin vähän nihkeästi tänne suuntaan. Laiskuri. Nykyään Pate ylittää kiltisti kaikki kolme siltaa mennen tullen koskineen ja tyrskyineen.

25.12.16

25.12.16  Tällekkään alamäelle ei kuva anna oikeutta...

  Tiistaina oltiin Paten kanssa valkussa. Olikin taas ärsyttävä parin viikon tauko. Patella oli alla pari reippailupäivää yhden vapaapäivän sijaan ja tämä olikin parempi ratkaisu. Pollella ei ollut lainkaan kiikutusvirtaa ja pidätteet menivät läpi tuota pikaa. Ravi muuttui hetkessä "ihanan" ilmavaksi ja ohjista pääsi myötäämään mielin määrin.

Kuvat:Heidi Isotalo, mun "huippu"kännykällä surkeassa valossa... Näkyy niistä jotain.

 Tehtiin ensin käynnissä vasempaan kierrokseen käännös pitkälle sivulle reilusti uran sisäpuolelle, josta ennen päätyä väistö uralle. Mun ulkopohje hortoili omiaan, mutta kun se pysyi kiinni ja otin pidätteet ulko-ohjalla, tuli ihan kelpo suorituksia. Lisättiin loppuun voltti sisään.
 Ja sama ravissa. Tahti tahtoi aluksi suoralla kiihtyä, eikä Pate siten ehtinyt siirrellä koipia väistössä. Voltit sen sijaan sujui hyvin. Tahtikin alkoi säilyä, reilut pidätteet vaan....
 Suunnan vaihto, ensin käynnissä ja heti voltti mukaan. Roipelotkin alkoi pikku hiljaa liikkua myös sivusuunnassa. Ravi oli kyllä makeaa =)

 Laukassa tehtiin vielä kahdeksikkoa käynnin kautta suuntaa vaihtaen. Tämähän on yksi meidän lemppariharjoituksia, mutta nyt Pate nosti laiskasti laukkaa ja toisaalta vasemmasta laukasta ei tahtonut siirrtyä käyntiin. Sillä oli kyllä kova pissahätä ja tämä mies ei halua laukata jalat ristissä...
 Joka tapauksessa hiki tuli ja oli kiva valkku.

27.12.16

27.12.16

27.12.16

27.12.16

27.12.16

 Keskiviikko ilta vietettiin Claudian ja Ompun seurana maastolenkillä ilta pimeässä. Tehtiin ottalamppujen valossa hieman edellisiä pidempi lenkki, 7,5 kilometriä. Omppu porhaltaa jo niin täysiä noi hieman lyhemmät lenkit, että nyt aletaan välillä pidentämään matkaa. Ja Patelle tämä oli hyvä palauttelua valkusta. Pohjat antoivat paikoin myöten jopa juosta. Meille tupsahti sen verran lunta, räntää, ties mitä yksi yö, että tiet ovat nyt jäiset. Hokki uppoo narskahtaen niin kivasti kunhan pysyy auton renkaiden urassa.

 Ja ensi viikolla pitäisi taas tulla oikeasti talvi, mitenköhän lienee....

Hyvää joulua!

 Hyvää joulua ja onnea, menestystä, hyvää heinää (paljon), terveyttä ja kaikkea muuta ihanaa vuodelle 2017!

 T: Kikka ja karvakorvat

Joulu yllättää

 Ja tänä vuonna joulu todella tuntuu tulevan vauhdilla. Ei mitään ylimääräisiä vapaita joulukuussa, vaan ylimääräisiä työpäiviä ja lisäksi pitkiä päiviä koulutuksissa. Kurjaa ja väsyttävää ajaa pimeässä ja sumussa satoja kilometrejä... Loppu aika on touhuttu heppojen kanssa, mutta blogi on jäänyt vähälle huomiolle.

 Kurjista pohjista ja pimeydestä huolimatta ollaan maastoiltu Claudian kanssa jota kuinkin kerran viikossa Paten ja Ompun voimin. Välillä ollaan hieman rauhallisemmin ratsastettu, kun on ollut ihan kivikovat tiet. Ja toki on ehditty valoisaankin aikaan jonkin kerran.
 Ompun ratsastuskunto on noussut selvästi ja se laukkaa iloisesti Paten ohi tilaisuuden koittaessa. Tango jää siis kiltisti talliin odottelemaan, kun maastoillaan Paten ja Ompun kanssa. Ollaan saatu siihenkin touhuun siis rutiinia.
 Armidakin ehti pitkästä aikaa ratsastamaan Omppua ja tuttuun tapaan pikku maastolenkin jälkeen väänsivät kentällä (Ompun iloksi...). Poni jaksaa näyttää hapanta naamaa hiekkalaatikkoa kiertäessään, mutta tekee mitä tomerasti vaaditaan.

 Me yritettiin Claudian kanssa tässä kerran jopa hiihtoratsastusta Paten kanssa. Muuten meni hyvin, mutta ei tahdottu pysyä pystyssä lumen vähyyden vuoksi.... Sukset napasi kiviin välillä niin, että turvalleenhan sitä meni. Selvittiin onneksi parilla mustelmalla ja oli ihan hauskaa =) Yritetään heti uudelleen, jos ensin saataisiin jossain kohtaa tänne eteläsuomeenkin jonkin näköinen lumipeite.

Maastoon Pate ja minä, Claudian ja Ompun kanssa.

Claudia ja Omppu kivassa kelissä lähdössä maastoon.

 Ja on niitä hienojakin kelejä ollut =)

Aamuaurinko ja pikku lauma.

 Kävin joulutonttuasioita hoidelessa samalla kurvailemassa muutaman kierroksen Tangon siskon kanssa. On niissä vaan niin paljon samaa. Yleensä jännitän hieman uutta (vierasta) hevosta, mutta tässä tapauksessa en. Olisi kivaa, jos joskus pääsisi hyvällä pohjalla uudelleen tekemään tuttavuutta ja löytäisi kunnolla asetukset.

 Tarttis Paten kanssa kyllä ryhdistäytyä ton dressagehomman kanssa. Ollaan taas ihan pihalla kohta hommista. Maneesille ei viitsi lähteä liukastelemaan, kotona ei pysty tekemään mitään koulukiemuroita ja valkkukin on parin viikon joulutauolla... Sinne kuitenkin tulee lähdettyä huonommallakin kelillä. No ylihuomisen jälkeen kevättä kohti!

 Joulun odotusta vaan, kaikille tasapuolisesti =)

Onnen hippusia

 Tangon kanssa on jatkettu kärryttelyä kerran viikossa harjoitellen. Mikäs kiire tässä? Eihän me ravuria olla tekemässä. Ellei neiti sitten halua joskus juosta.
 Hyvin ovat treenit menneet ja edistystä on tapahtunut joka kerta. Tango on tosi rauhallinen valjastaessa, joten saan harjailla ja säätää remmejä kaikessa rauhassa. Lenkillä Tangon mielestä kaikki mikä on kerran todettu vaarattomaksi, muuttuu melkein näkymättömäksi. Mun piti auttaa kaivurin ohi, mutta takaisin tullessa sitä ei edes katsottu...

 Ja voi onnea, kun ensimmäistä kertaa istuttiin akat molemmat kyydissä! Ei taluttajia, ei edes yhtä =) Mua niin säälitti ylämäet ja meinasin hypätä pois kyydistä, mutta työhevonen kiskoo kärrit kepeästi mäen päälle. Vetäminen on veressä. Mahtavaa =)

 Ja koska tässä hommiin joutuu ja pohjat ovat jatkuvasti liukkaat, sai Tango ensimmäiset pikku kenkänsä minihokkien kera. Tosin asiaa avitti lohjennut kavio.
 Tango ei kengityksestä ollut moksiskaan, eikä varsinkaan naulaamisesta. Kerralla saatiin laitettua ympäri, eli on keskittymiskykykin kohdillaan.
 Tosin toinen takakenkä oli jotenkin saatu jo seuraavana iltana polkaistua irti osittain. Taisi olla riekuttu oikein olan takaa, kun oli saatu pitoa alle. Kyllä ne popot varmaan aluksi varisee, mutta opitaan koko ajan. Meillä on työllistävä vaikutus tuohon meidän kengittäjään, joka onneksi on aina salamana paikalla hädän hetkellä. Niin kuin nytkin kavion lohjetessa.

15.12.16 Tangon ensimmäinen kengitys.

 Ja Hipposkin oli muistanut pikku Tiitulaista pienellä näyttelypalkinnolla. Tuli niin hyvä mieli ja oli niin yllätys... Jouluylläri =)

Hermo lepää ja näpit jäätyy

 Kivikovilla pohjilla ei reippaita lenkkejä tehdä ja rauhallisessa vauhdissa meinaa tulla vilu. Hermo lepää kuitenkin. Tää on niin parasta =)
 Videon editointi: Julia Luotonen
P.S. Kamera ei kädessä oo oikein hyvä, mutta en saanu sitä viritettyä kypäräänkään.

Valmennus 6.12.16, video

 Hieman jotain erilaista, eli pikku videon pätkää valmennuksesta. Kamutkin pääsi kuviin (ovat varmaan tosi kiitollisia...)

 Julia tuli kuvaamaan, mutta meillä on vain tollainen action-kamera. Näkyy mikä näkyy ja tarkentaa mihin sattuu tarkentamaan. Julia pätki kohtia sieltä täältä ja teki videon. Kivaa =) (Mä en osaa) Olis halunnu laittaa vielä popit taustalle, mutta jos katotaa sit joskus.

 Pate viiletti aluksi menemään tosi etupainoisena, hyvä kun ei kyntänyt vakoa turvallaan. Oli kunnon pakkanen ja mun näpit ihan jäässä, tee siinä sitten jotain. Julialla oli mulle toiset hanskat takin alla (näppärä keino muutes lämmittää tumput) ja vaihdettuani tumput sormetkin suli ja sain pidätteitäkin hieman läpi. Seuraavaksi tulikin pakkasesta huolimatta hiki.

 Tehtiin pitkillä sivuilla ensin käynnissä kaksi loivaa kiemuraa, niin että palattiin aidalle sulkutaivutuksessa. Sivuttaisliikkeet ovat olleet "hieman" vähemmällä, joten oikeaan ei sujunut yhtään, eikä vasempaankaan kunnolla ravissa. Tein kierroksen välillä pohkeenväistöä keventäen, jotta sain napakan pohkeen ja sen jälkeen sujui joten kuten. Ravissa tehtiin vaan yksi kiemura. Välillä tein pikku voltin keskelle auttamaan taivutuksessa. Mutta ei se taivutus auta, kun ei polle oo pohkeesta tietääkseenkään.

 Sitten tehtiin isolla ympyrällä päätyihin voltit ulos, sulkutaivutuksessa ja vastalaukkaa. Pate nosti pari kertaa vastalaukan, mutta vaihtoi heti myötälaukaksi. Sulkutaivutukset sentään sujuivat tässä kohtaa. Me ei ollakkaan ennen harjoiteltu nostamaan vastalaukkaa...
 Laukat pyöri kuitenkin ihan mukavasti ja kokoavat liikkeet toivat takapään alle ja etupään kevyeksi.

Hevosen ravitsemusluennolla

 Eihän se oppi ojaan kaada ja kertaus on opintojen äiti, joten istuin kiltisti taas ravitsemusluennolla tilaisuuden koittaessa. Vaikka mulla ei koskaan ole ollut mitään murhetta minkään elukan ruokinnan kanssa. Eikä mulla myöskään ole ollut mitään tarkoitusta tai tarvetta syöttää jotain tiettyä pöperöä. Ihan fiilispohjalta on aina menty, mutta tiettyjä laatuvaatimuksia noudattaen. Mikä nyt milloinkin hyvältä tuntuu, vaikka vaaleanpunaiset vaahtokarkit, jos vaan eläimet voivat hyvin ja mulla on rahaa. Koko lauma on terve, hepat, koirat ja kissat, turkit kiiltää ja mahat toimii kun junan vessa.

 Luennon järjesti Mynämäen ratsastajat yhteistyössä Eira Jokela, MMK Kotieläinravitsemus, St. Hippolyt Sverige AB. Teksti pohjautuu Eira Jokelan luentomateriaaliin. Eira tekee hevosellesi ilmaiseksi ruokintasuunnitelman pohjautuen St.Hippolytin rehuihin. Heinästä pitää olla analyysi.
 Luennolla käsiteltiin hevosen ruoansulatusjärjestelmää, rehuperäisiä sairauksia kuten rivi, kaviokuume, ihottuma ja vatsahaava, sekä saatiin tietoa uusimmista tutukimuksista. Todella kattava luento siis ja suurin osa oli tietysti tuttua kauraa. Tässä hieman luennon sisällöstä.

Metsälaitumelta löytyy turvallista syötävää, ajankulua siis koko päiväksi ja liikuntaakin tulee reilusti.

 Tiivistettynä luennon sisältö oli seuraava:

 1. Hyvälaatuinen heinä eli hyvälaatuinen karkearehu. Sitä hepoille tarpeeksi ja riittävän usein. Suositus on 1,5-2 kg KA/ 100 kg hevonen. Heinän laatua ja ravintoarvoa ei voi määrittää hajun, maun ja ulkonäön perusteella, vaan analyysi on ainut vaihtoehto.
 Talviaikaan hyvä säilöheinä on oivallinen vaihtoehto. Hyvä kuivaheinä on parasta, mutta työn ja tuskan takana. Jos pääset käsiksi niin syötä ehdottomasti.
 Huomioi yksillöllisyys. Toinen haluaa neljä kiloa kerralla kolme kertaa päivässä ja toinen kaksi kiloa ja usein.
 Karkearehu pinentää mahahaavan riskiä ja vähentää stereotyypisten käyttäytymismallien ilmentymistä. Lisäksi se edistää ruoansulatuskanavan terveyttä ja immuunipuolustusta, sekä vaikuttaa ravintoaineiden imeytyvyyteen. Hevosen mahalaukku on pieni ja hevonen erittää mahanestettä koko ajan. Tyhjässä vatsassa nesteet siis hölskyvät, eikä vatsalaukun yläosassa ole suojaavaa limakalvoa. Ihmekkös tuo, jos mahahaavat ovat hevosella niin yleisiä.
 Karkearehun pureskelu stimuloi syljen eritystä ja auttaa näin ruoansulatusta. Hevonen erittää sylkeä 10-30 litraa päivässä! No siihen se kaikki vesi menee =)

 2. Vesi. Hevonen tarvitsee paljon vettä, varsinkin laidunkauden ulkopuolella. 500 kiloinen hevonen tarvitsee vuorokaudessa 25-75 litraa vettä. Lämmintä vettä, kuumaa vettä, vettä omenamehulla, kunhan vaan juo riittävästi. Hikoilu lisää vedentarvetta, muista juottaa liikuttaessa riittävästi. Lisäksi veden kulutukseen vaikuttavat ikä, sää, terveydentila, esim. kuljetus jne.
 Muista myös veden laatu! Hevosen haju- ja makuaisti ovat huomattavasti paremmat kuin ihmisellä!  Tutkimuksen mukaan hevoset juovat automaatista 40% vähemmän kuin ämpäristä. Hyvä jos pystyt seuraamaan hevosesi veden kulutusta, niin pystyt puuttumaan poikkeamiin. Mä en oo koskaan halunnut automaatteja (enkä vesivahinkoja) ja nyt en halua ainakaan. Piste.
 Pate oli aikoinaan hetken tallissa, jossa ei oikein vesihuolto pelannut. Mä raahasin kotoa sille veden aamuin illoin! Pesin ämpärit, jotka ihan itse ostin ja laitoin telineet seinään. Sain tästä varmaan traumoja, mutta toi muutaman metrin veden kantaminen nykyään ei vi**ta yhtään!

Tää hevonen tarvitsee naaman rapsutuksen lisäksi vettä.

Pakkaskeleillä Pate ja Tango juovat molemmat kuumaa vettä aamulla 15-20 litraa kerta rykäisyllä. Joudun siis raahaamaan monta ämpärillistä, mutta tukosähkyn riski on pieni.

 3. Liikuta sitä elukkaasi! Ikä ei ole este liikunnalle, eläkeläinenkin tarvitsee liikutusta. Hevonen on luotu liikkumaan, luonnossa se kävelee päivät pitkät. Liikunta auttaa suolta toimimaan normaalisti, pitää nivelet vetreinä ja omistajankin kunnossa siinä sivussa.

 Ja lisäksi...

Hevonen on luonnossa kasvissyöjä, jolla on vapaa mahdollisuus syödä, juoda ja liikkua. Se on luonnossa vähäenergisellä dieetillä, johon laitumen lisäksi kuuluvat lehdet, juuret, oksat ja yrtit. Luontainen ravinto ei sisällä suuria määriä sokeria eikä tärkkelystä. Luonnossa hevonen laiduntaa 15-18 tuntia vuorokaudessa, mikä on tietysti meidän oloissamme vaikea toteuttaa. Mutta hevonen on erittäin sopeutuvainen ja sillä on pitkä historia ihmisen kanssa.
 Iso ongelma nykyään on hevosten liikalihavuus! Lihavuus altistaa monille sairauksille ja rasittaa koko elimistöä.

 Karkearehun lisäksi voidaan syöttää väkirehuja ja lisiä, korkeintaan 25% dieetistä. Näihin sisältyvät viljat kuten ohra, maissi ja kaura, prosessoidut rehut kuten myslit ja täysrehut, rasvat, proteiinirehut, sekä vitamiinit ja mineraalit.
 Väkirehu ruokinnassa voidaan ajatella 1 g tärkkelystä/ kg elopaino/ ruokinta, joka tarkoitaa 500 kiloiselle hevoselle noin 1,2 kiloa kauraa. Enempää hevonen ei pysty kerralla hyväksi käyttämään. Lisäksi suuret määrät helposti sulavia hiilihydraatteja horjuttavat paksusuolen bakteeritasapainoa (pH:n muutos, maitohappo imeytyy verenkiertoon->asidoosi, mikrobikannan muutos...)  ja pahimmassa tapauksessa seurauksena on ähky tai kaviokuume.
 Viljoista parhaiten imeytyy kaura, kun taas esimerkiksi ohrasta imeytyy vain noin viidesosa.
 Hevosella ei ole sappirakkoa kuten ihmisellä, joten sen rasvan hyväksi käyttö on rajallista. Annosta voidaan nostaa noin puoli desiä viikossa, niin hevosen elimistö tottuu siihen.

 Tavallinen Patepullaharrastepolle pärjäisi vallan hyvin pelkästään hyvälaatuisella karkearehulla, mutta täti tykkää syöttää monesta pussista jotain. Lisiä syöttäessä on hyvä muistaa, että hevonen on suuri eläin ja muutoksia/ tuloksia voi joutua odottamaan kuukausia. Ja koska hevonen on suuri eläin ei kovin helposti aiheuta myöskään mitään haittaa, vaikka syöttäisi jotain yrttejä tms. pieniä määriä, ihan vaan koska se on muodikasta/ hienoa/ kaikki muutkin syöttää. Jos perusasiat ovat kunnossa, ei ruokalusikallinen sitä tai tätä haittaa, jollei nyt ihan myrkkyä ole. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että esimerkiksi jotkin mineraalit ovat myrkyllisiä yliannosteltuina! Ota selvää!

 Vitamiinilisiä syötettäessä on hyvä huomioida, että rasvaliukoiset vitamiinit kuten E, K, D ja A-vitamiini varastoituvat elimistöön pitkikskin ajoiksi, kun taas vesiliukoiset poistuvat hien mukana. Mineraaleista esimerkiksi kupari ja seleeni ovat myrkyllisiä yliannosteltuna.

Tälläinen pitkäksi venahtanut ja kortinen laidun on hevoselle "turvallinen". Syötävää riittää, mutta sokeria ei ole.

 Eli kun hevoset tuppaavat saamaan ähkyn niin monesta asiasta, estät tukosähkyn veden saannilla, äläkä unohda sitä liikuntaa. Ähkyn riskiä pienentää myös hyvälaatuinen heinä sopivasti annosteltuna.
 Ei suuria muutoksia ruokintaan, vaan kaikki muutokset aina pikku hiljaa (1-3 viikkoa). Hevoselle nappula C on aivan eri kuin nappula B.
 Hiekasta pitävät hevoset kauas hiekasta. Osa hevosista vain tykkää syödä hiekkaa, seurauksena usein hiekkaähky.
 Koitetaan pitää eläimet (ja itsemme) kunnossa.... =)

Valmennus 29.11.16

 Neljän viikon tauon jälkeen päästiin vihdoin taas valmennukseen. Valmennus oli meidän kohdalla nyt ensimmäistä kertaa maneesissa. Maneesille on vajaa kaksikymmentä kilometriä, joten matkaankaan ei mene kauan.

 Mites mun dressageponi? Pitänyt täyden tauon kouluhommista viimeisten kisojen jälkeen. Ollaan vaan maastoiltu, välillä tosi reippaastikkin ja pitkiäkin lenkkejä. Lisäksi hieman puomi ja hyppyhommia. Ja siltä polle aluksi tuntuikin...
 Pate oli yltiöreipas, ilmeisen onnellinen nähdessään taas treenikaverinsa (vaikka suosikki Eevi-tamma puuttui joukosta), umpikuuro pohkeille ja raskas ohjille. Jee.
 Mutta ensimmäisten hikikarpaloiden vierähdettyä turvalle, löytyi hieno kouluratsu. Sai ihan kehujankin, ei ole koskaan ennen mennyt noin hienosti =) Tosin osasyyllinen alun takkuamiseen luultavasti keikkui satulassa...
 Pate pysähtyi alkuun peilien eteen ihmettelemään. Suurissa peileissä viiletti niin komea, punainen ruuna!

29.11.16 Ekat maneesivalkut. Peilissä on niin komea mies!

 Aloitettiin tekemällä kiemurauraa käynnissä kunnon taivutuksilla. Viisi kiemuraa tullessa päädystä ja keskikäyntiä uraa takaisin. Tähän lisättiin joka kiemuraan voltti sisään. Vasempaan Pate taipui ihan kivasti, oikeaan sai urakoida. Lisäksi polle käveli melkoista vauhtia, vaikka miten taivutti.

 Ravissa mulla valuikin hiki parin kierroksen jälkeen. Pate mennä tikitti menemään ja pompin mukana. Kolme kiemuraa tullessa ja uraa takaisin.  Sitten lisättiin voltit tähänkin aina kiemuran päätyyn sisään. Mulle kiljuttiin, että istu sinne satulaan, jalat alas, pois sieltä takaa ja pidäte, pohje, pidäte pohje! Hups alkoi humma kulkea. Tarkoitus oli ravata suurta, hidasta ravia, polkea alle ja taipua kunnolla. Ja Patehan polki. Sitten mä sain vaan "istua". Eli tehdä pieniä pidätteitä ja käyttää hieman pohjetta. Kun pohje oli edempänä, sain nostettua Paten edestä ylös jalalla ja taivutettua hyvin, vau...

 Jatkettiin kiemurauralla laukassa. Voltti sisään, pätkä laukkaa, käyntiin ja laukan vaihto, josta taas kiemura toiseen suuntaan. Päädystä uraa nättiä laukkaa takaisin. Pate jaksoi laukata tosi hyvin ja oikea puoli oli aikast mahtava.
 Vasen olikin paljon huonompi. Pate heitti mut ulos ja koitti lähteä viilettämään. Saatiin me kuitenkin voltit tehtyä, mutta ei niin hienosti. Oikeaan kun sai vaan ratsastaa ja vasempaan joutui vääntämään. Eikä siirtymät käyntiin oikein tahtoneet sujua sulavasti mistään laukasta. Ei kai, jos heppa halusi juosta.
  Mutta olipahan kiva treeni! Kauhee kun on ollut ikävä ohjattua toimintaa!