Uuttavuotta odotellessa

  Uuden vuoden tuloon pitää hieman heppojen ja muiden eläinten kanssa varautua, vai mitä? Meillä päin paukkuu jonkin verran ja hepat otetaan ajoissa sisälle uudenvuoden aattona. Pate ei paukuista ole moksiskaan, mutta Omppu ei raketeista tykkää. Ja Tangostahan ei vielä tiedä. Se ei kyllä ole lainkaan hötkyilevää tyyppiä, eikä ainakaan ampumisesta välitä. Lisäksi se yleensä matkii Patea, joten ei mitään stressiä.
 Tarkoitus on siis liikuttaa poppoo aamulla ja laittaa natustamaan heiniä sisälle hyvissä ajoin ennen kuutta. Milla-koira pelkää raketteja, joten sekin pitää teljetä sisälle. Pelko ei onneksi vie toimintakykyä kokonaan, vaan käskyt menee edelleen läpi. En silti siis ajatellut pissattaa sitä irti...
 Olen viime vuosina antanut sille ilman reseptiä apteekista saatavaa Calmexia, joka vaikuttaa hyvin ja nopeasti. Läähätys ja kämpän ympäri tauotta kiertäminen on saatu tolla napilla pois.

 Ja sitten vähän kuulumisia. Ollaan me harrastettu vuoden pimeimmätkin päivät. Ja nyt mennään valoa kohti, jee!
Tapaninpäivän ajelut suoritettiin varsin keväisissä keleissä. Mutta tulipahan ajeltua, ei ole ennen meillä ajettu kuin Omppu. Eikä nytkään ollut rekeä, lunta eikä kulkusia. Aurinkoa, mukavaa seuraa ja kovaa tuulta sen sijaan.

 Ensin ajettiin Tiina kanssa Tango, joka kovasta tuulesta huolimatta suoritui ihan mallikelpoisesti. Mä jo ajattelin, että tarvitaan ainakin kypärät päähän. Tuulessa pipot on kuitenkin paremmat ja muutamia loikkia lukuun ottamatta ei mitään actionia ollutkaan.

 Sitten mentiin Julian kanssa ajamaan Pate. Ajattelin mukavaa, soinnukasta käyntilenkkiä, mutta Pate halusi palautella reippaasti edellisen päivän viidentoista kilsan maastolenkistä. No jos polle tahtoo juosta, niin antaa pollen juosta. Me ollaan Julian kanssa laulettu Ompun kyydissä joululauluja, mutta nyt vaan kikatettiin. Ei siinä tössyissä mitään laulamisesta tuu...

26.12.16 Mun pieni punainen <3

26.12.16

 Joulupäivänä siis taaperrettiin Paten kanssa taas käymään läheiselle järvelle. Matkaa kertyy viisitoista kilometriä ja tämä on kyllä ihana lenkki. Mahtava suorastaan, jollei pohjat ole jäässä, niin kuin nyt oli. Hiljakseen siis mentiin, mutta täällä joutuu kyllä polle jumppaamaan käynnissäkin. Pikku tiellä on isoja ylämäkiä ja suorastaan pelottavan jyrkkiä alamäkiä. Mä en käsitä miten ne autoilla niistä pääsee....
 Alkuaikoina jouduin taluttamaan Paten kosken ylittävän sillan ylitse, joten lähdin vähän nihkeästi tänne suuntaan. Laiskuri. Nykyään Pate ylittää kiltisti kaikki kolme siltaa mennen tullen koskineen ja tyrskyineen.

25.12.16

25.12.16  Tällekkään alamäelle ei kuva anna oikeutta...

  Tiistaina oltiin Paten kanssa valkussa. Olikin taas ärsyttävä parin viikon tauko. Patella oli alla pari reippailupäivää yhden vapaapäivän sijaan ja tämä olikin parempi ratkaisu. Pollella ei ollut lainkaan kiikutusvirtaa ja pidätteet menivät läpi tuota pikaa. Ravi muuttui hetkessä "ihanan" ilmavaksi ja ohjista pääsi myötäämään mielin määrin.

Kuvat:Heidi Isotalo, mun "huippu"kännykällä surkeassa valossa... Näkyy niistä jotain.

 Tehtiin ensin käynnissä vasempaan kierrokseen käännös pitkälle sivulle reilusti uran sisäpuolelle, josta ennen päätyä väistö uralle. Mun ulkopohje hortoili omiaan, mutta kun se pysyi kiinni ja otin pidätteet ulko-ohjalla, tuli ihan kelpo suorituksia. Lisättiin loppuun voltti sisään.
 Ja sama ravissa. Tahti tahtoi aluksi suoralla kiihtyä, eikä Pate siten ehtinyt siirrellä koipia väistössä. Voltit sen sijaan sujui hyvin. Tahtikin alkoi säilyä, reilut pidätteet vaan....
 Suunnan vaihto, ensin käynnissä ja heti voltti mukaan. Roipelotkin alkoi pikku hiljaa liikkua myös sivusuunnassa. Ravi oli kyllä makeaa =)

 Laukassa tehtiin vielä kahdeksikkoa käynnin kautta suuntaa vaihtaen. Tämähän on yksi meidän lemppariharjoituksia, mutta nyt Pate nosti laiskasti laukkaa ja toisaalta vasemmasta laukasta ei tahtonut siirrtyä käyntiin. Sillä oli kyllä kova pissahätä ja tämä mies ei halua laukata jalat ristissä...
 Joka tapauksessa hiki tuli ja oli kiva valkku.

27.12.16

27.12.16

27.12.16

27.12.16

27.12.16

 Keskiviikko ilta vietettiin Claudian ja Ompun seurana maastolenkillä ilta pimeässä. Tehtiin ottalamppujen valossa hieman edellisiä pidempi lenkki, 7,5 kilometriä. Omppu porhaltaa jo niin täysiä noi hieman lyhemmät lenkit, että nyt aletaan välillä pidentämään matkaa. Ja Patelle tämä oli hyvä palauttelua valkusta. Pohjat antoivat paikoin myöten jopa juosta. Meille tupsahti sen verran lunta, räntää, ties mitä yksi yö, että tiet ovat nyt jäiset. Hokki uppoo narskahtaen niin kivasti kunhan pysyy auton renkaiden urassa.

 Ja ensi viikolla pitäisi taas tulla oikeasti talvi, mitenköhän lienee....