Onnen hippusia

 Tangon kanssa on jatkettu kärryttelyä kerran viikossa harjoitellen. Mikäs kiire tässä? Eihän me ravuria olla tekemässä. Ellei neiti sitten halua joskus juosta.
 Hyvin ovat treenit menneet ja edistystä on tapahtunut joka kerta. Tango on tosi rauhallinen valjastaessa, joten saan harjailla ja säätää remmejä kaikessa rauhassa. Lenkillä Tangon mielestä kaikki mikä on kerran todettu vaarattomaksi, muuttuu melkein näkymättömäksi. Mun piti auttaa kaivurin ohi, mutta takaisin tullessa sitä ei edes katsottu...

 Ja voi onnea, kun ensimmäistä kertaa istuttiin akat molemmat kyydissä! Ei taluttajia, ei edes yhtä =) Mua niin säälitti ylämäet ja meinasin hypätä pois kyydistä, mutta työhevonen kiskoo kärrit kepeästi mäen päälle. Vetäminen on veressä. Mahtavaa =)

 Ja koska tässä hommiin joutuu ja pohjat ovat jatkuvasti liukkaat, sai Tango ensimmäiset pikku kenkänsä minihokkien kera. Tosin asiaa avitti lohjennut kavio.
 Tango ei kengityksestä ollut moksiskaan, eikä varsinkaan naulaamisesta. Kerralla saatiin laitettua ympäri, eli on keskittymiskykykin kohdillaan.
 Tosin toinen takakenkä oli jotenkin saatu jo seuraavana iltana polkaistua irti osittain. Taisi olla riekuttu oikein olan takaa, kun oli saatu pitoa alle. Kyllä ne popot varmaan aluksi varisee, mutta opitaan koko ajan. Meillä on työllistävä vaikutus tuohon meidän kengittäjään, joka onneksi on aina salamana paikalla hädän hetkellä. Niin kuin nytkin kavion lohjetessa.

15.12.16 Tangon ensimmäinen kengitys.

 Ja Hipposkin oli muistanut pikku Tiitulaista pienellä näyttelypalkinnolla. Tuli niin hyvä mieli ja oli niin yllätys... Jouluylläri =)