Ajoin Tangon viime viikolla kolme kertaa ja se oli tosi rauhallinen koko viikon, kävellä löntysteli vaan ja katteli maisemia. Lauantaina ajettiin Tango Julian kanssa, eikä rauhallisuudesta ollut enää tietoakaan, vaikka luntakin oli enemmän. Annettiin mennä sitten reippaasti ja vielä vähän pidempi lenkki.
Sunnuntaina otin varmuuden vuoksi liinan mukaan, vaikka ajattelin pollen olevan varsin rauhallinen edellisen päivän ajolenkin jäljiltä. Vielä mitä. Se oli ihan ihme tuulella, aitojen takana muka vilisti peikkoja ja liinassa viiletettin tuhatta ja sataa. Se kaatuikin laukassa kerran, ei onneksi loukannut.
No selkään sitten vaan...
Kuvat: Julia Luotonen
 |
| 6.1.19 |
Toi karvaromaani on sellanen palaromaani ja toimi maastossa mun mielestä ihan hyvin. Laitoin palat taakse nostamaan satulan takaosaa, vaikka ei se kyllä läpsy. Mikä lie idea, mutta kentällä se ei oo hyvä. Poni on muutenkin ihan pyöree ni pyörii siellä satula ilman paksuja villojakin... Kentällä sen huomaa paremmin kun tulee kurvia niin paljon. Koko ajan saa polkea satulaa suoraan, varsinkin kun toinen pomppii välillä suuntaan ja toiseen.
Alku oli taas vähän jumittamista, eikä käyntihommat maistunut tänään yhtään. Rentoudesta ei tietoakaan. Vähän aikaa patisteltuani alkoi Tango kuitenkin kulkeakkin ja saatiin ihan kivojakin pätkiä. Ohjat joutusin kerimään vähän turhan lyhyiksi, kun oli niitä peikkoja.... Martingaalikin oli tällä kertaa tarpeeseen, en ole sitä edes kentällä ennen pitänyt.
Tää meni siis ihan siirtymähommiksi, vähän taivuttelua volteilla ja ympyröillä. Jatketaan taas harjoituksia. Lakkais tää räkätauti ni jaksais paremmin.
k
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti