Iiik, voiko tän ulkoistaa?

 Kaikkeen sitä vanhoilla päivillä vielä joutuukin... Miten tää pikku tamma voi jaksaa syttyä esteistä tälläisellä helteelläkin. Täti oli ihan helisemässä. Aviosiippa raahautui taas kameran kanssa vahtimaan ja nostamaan puomeja.

 Kuvat: Petri Luotonen

20.7.19

 Tangohan on menossa pian sinne harjoitusestekisoihin ja jotain teknisiä harjoituksia pitäisi kisakentän pienen koon vuoksi vääntää. Marru lupasi lauantaina hypätä Tangon kanssa, mutta meillä oli informaatiokatkos ja luulin ettei Marru ehdikkään. Mikäs siinä sitten auttoi kun yrittää jotain itse. Mä en tosiaan ole mikään esteratsastaja...

 Verkkasin ensin vähän ravipuomeilla. Olen nyt pitänyt puomien välit melko pitkinäja nää sujuu kyllä tosi hyvin.

 Sitten oli pari pikku estettä laitettu kentälle ja hitsi mua vietiin ensin. Päädyssä oli pysty, siitä kolme laukkaa ja kaksi pikku ristikkoa yhden laukan välillä. Tai toisin päin. Menin ensin kahta ristikkoa oikeaan kierrokseen ja hitto mä meinasin niin jäädä hypyissä jälkeen, ihan kauhee vauhti!

 Siiten otin mukaan päädyn pystyn ja juu menin siinä vaudissa ristikoista ensin sujuvasti ohi. Mä en uskaltanu kääntää esteille ku tää meni ihan ilman korvia. Se kiva tässäkin oli, että ohjaus pelittää. Mä voi mennä joko ohi tai esteelle ja se on kiva se.

 Koska mua kiikutettiin 3-0 mä otin tauon ja ravailin muutaman kierroksen väliin. Ja tuntuu se helle tädissäkin.

 Sitten lopulta löytyi korvatkin. Me suoritettin tehtävä juuri niin kuin kuuluikin ja eiku loppuverkat ja suihkuun!

 Mun kyl niin pitäs mennä näitä pikku tehtäviä muutaman kerran kuukaudessa. Kun on kuukausi tai monta välissä, on homma aina ensin niin hiton jännää. Kuitenkin on ihan hirveen hauskaa hypätä sitten kun pääsee taas vauhtiin. Lopussa on silmätkin auki ja katsookin oikeesti minne on menossa....