torstai 1. toukokuuta 2014

Vuositarkastus, vappu ja "valmennus"

 Sunnuntai-aamuna uskaltauduin vihdoin Ompun kärreille istumaan, eikä selkä tykännyt yhtään huonoa. Takakenkäkin ponilla oli edelleen paikallaan. Aamulla oli vielä viileää ja poni oli tosi reipas, raasu tyytyväinen kun pääsi lenkille. Kävelikin oikein pitkällä ja reippaalla askeleella pyytämättä. Tiet oli ihan betonia, joten otettiin hiukan vauhtia sänkkäritiellä.
 Me ruvetaan Ompun kans harrastamaan valjakkoajoa, kunhan hiukan vielä tästä mummoudun. Se on niin mukava ajaa ja sen kanssa voi mennä kisoihinkin. Se osaa käyttäytyä =) Näillä varusteilla voidaan käydä kokeilemassa, ostetaan sitten kunnon kärrit ja vetovaljaat, jos on hauskaa ja sujuu. Näin pieni yksi poni ei tarvitse groomiakaan.
Sunnuntai-aamun huumaa

Hiittisuora :)

Kyllä se juoksee, ihmeen hyviä kuvia tössysellä pellolla tuli
 Pollet pääsi hetkeksi taas laitumelle. Lähdin ratsastamaan Paten vasta illalla ilman viilennyttyä. Mentiin kentälle ja Pate oli kyllä hyvä.
 Tein kentän toiseen, koko ajan samaan, päätyyn aina täyskaarron. Tää on siitä hyvä harjoitus, että molemmat puolet tulee ratsastettua yhtä paljon. Käveltiin kuvio ensin pari kertaa käynnissä ja siirryttiin raviin. Hinkattiin hyvä tovi ennen kuin olin tyytyväinen. Kuvat on otettu alkutreenistä. Vasen puoli oli tosi hyvä verrattuna siihen, mitä se on ollut. Olin tarkkana asetuksen vaihdosta ja temmon pysymisestä. Pate oli aluksi tosi reipas, joten sitä sai hiukan hiljennellä pitkällä sivulla. Tässä huomaa miten varovainen lisäysten harjoittelun kanssa on oltava. Olen tehnyt tosi paljon töitä tämän temmon pysymisen kanssa. Pääty venyi aluksi suureksi, kun vauhtia oli liikaa. Oltiin sitten ihan hiessä ja puuskutettiin molemmat.

 Kokeilin tätä myös laukassa, vaikka arvelin sen olevan liian vaikeaa. Aivan oikein: siirtyminen raviin ei ollut oikein tasapainoinen ja Pate tarjosi toista laukkaa heti asetuksen vaihduttua, vaikka olisin halunnut ravata päädyn. Tehtävä olisi ollut liian vaikea molemmille suorittaa kunnolla. Haluan työstää oikeaa laukkaa vielä suoralla, jolloin voidaan keskittyä vain tehtävän suorittamiseen. Pate hermostuu, jollei se onnistu, enkä voi palkata, jos menee hiukan sinne päin. Hyvästä yrityksestä tietysti voi. Muutama onnistunut siirtymä raviin vois tietty kans olla paikallaan... Laukkailtiin sitten muita kuvioita.

 Ja laukkahan sujui. Oikea oli taas sellaista keinumista, että hihkuin selässä. Tehtiin vaihdellen useampi tai yksi ympyrä, suoraan siitä seis, käyntiin ja heti uusi nosto. Ensimmäisen noston käynnistä Pate nosti ensin vasemman laukan, jonka korjas heti oikeaksi, sen jälkeen sujui  upeasti.
 Vasemmalle laukka oli samanlaista keinuhopolaukkaa kuin oikeakin, eikä Pate kaatanut juuri lainkaan. Tehtiin samaa ympyrähommaa kuin oikeallekkin ja lisäksi viiletettiin kenttää ympäri. Hiukan istunnalla "ei eteen" ja pohkeella lisää liikettä ja Pate astui suorallakin upeasti alleen, liike tuli ylös, ei eteen päin. Tahti säilyi koko ajan ja mä vaan hihkuin edelleen ja pompin kyydissä =)
 Ei se ainakaan tänään ollut mistään kipeä ja löysähkö viikko antoi taas kunnon työmotivaation. Treeni venyi kyllä matkoineen pariin tuntiin, mutta Pate ei vaikuttanut yhtään väsyneeltä. Ja voi kauhee et oli kivaa!
27.4.14 Sais kulkea vieläkin matalampana mun mielestä. Lisää ohjaa pikkuhiljaa...

27.4.14

27.4.14

27.4.14 Yritetään suoristaa ja vaihtaa asetus

27.4.14
 Maanantaina hopsut pääsi taas hetkeks laitumelle. Iskä oli raijannut hiekkaa tarhaan piehtarointipaikaksi, siinäkin oli mukavasti päivä kulunut, kasaa kaivellessa.

Hmmm...
 Paten kans lähdettiin vaan melkein tunniksi kävelemään edellisen päivän juoksutreenien jälkeen. Käveltiin reippaasti pitkin ohjin meidän isoa sänkkäriä ympäri. Täytyy nauttia viime hetkistä, kun siihen pääsee. Kohta odotellaan, että se syksyllä puidaan.

 Tiistaina treenit meni myöhään, mulla oli koirien koulutusvuorokin illalla. Halusin kuitenkin liikuttaa Paten kunnolla ennen keskiviikkoista eläinlääkärin tuloa. Influenssarokotetta on hiukan muutettu ja jos siitä tulee jotain oiretta, kävellään monta päivää.

 Mari tuli pitämään meille tunnin. Mä suunnittelin itse, mitä tehtiin, ja me toistettiin sitten sunnuntaista täyskaarto-treeniä. Lisänä siihen tuli lyhyt väistö uralle ja pikku pätkä avoa pitkälle suoralle. Koitin laukassakin taas mut huonolta tuntui. Saattaa olla, että olisi onnistunut, jos olis laukannut pari kierrosta alle. Niin, että laukka olisi pyörinyt kunnolla. Nyt alkuun kohelsi oikeessa ihan hirveesti, otin ensin vasempaan, sitten oikeakin sujui taas.
 Oltiin kaks ja puol tuntia reissussa, kotona vasta vähän ennen yhtätoista. Olin mä raato. Puol kuudesta juossu ku aropupu, eikä ollu ehtinyt syömään ruokaakaan koko päivänä, kun töissäki mutustin vaan puuroa...

 Käynnissä homma meni mun mielestä ihan hyvin. Ravissakin ihan hyvin, taipui, asettui ja väisti, Marin mielestä vauhtia oli liikaa, mun mielestä siellä oli hyvä kevennellä ja ehti hyvin suoristaa, taivuttaa ja kääntää. Ja haluan edelleen ratsastaa sitä pidemmässä muodossa, venyttää selkälihaksia ja laajentaa nikamavälejä. Kyllä se etupainoisena välillä viiletti, mutta pitkässä muodossa Pate myös rentoutuu, sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Ikävä puoli on, että vauhtia välillä piisaa.
 Laukka oli hyvää, sitten kun lähti pyörimään. Saattaa olla, että sunnuntain treeni painoi vielä koivissa. Mentiin ympyrällä molempiin suuntiin ja vasemmalle koko kenttää. Marin mielestä kasasi laukan hyvin suoralla, jos se hajosi. Nostot sillä nykyään onkin aika hyviä, vauhti ei muutu, vain askellaji, ja se astuu hyvin alleen.
 Mun olisi pitänyt suurentaa ympyrää ulko-ohjalla ja siitä huomasi miten hauras laukka vielä on. Pate liikkuu johtavasta ohjasotteesta hyvin, mutta laukassa vaatii ulos kunnon tasaisen tuen, lisäksi käännän sen ulko-ohjalla ja lantiolla. Ja tämä toimii sillä hyvin. Tässä tapauksessa siis toimii paljon paremmin ratsastaminen askel, pari suoraan ympyrän suurentamiseksi, ja siitä taas ratsastaa hevosta oikein päin. Lisäksi olen jo ikuisuuden koittanut saada kallistuksen sisään loppumaan antamalla ulko-ohjalla tilaa ja ohjaamalla ulospäin, tuloksetta. Se ei auta kaatamiseen lainkaan. Pate siirtää vaan nenänsä ulos ja kaataa lapa edellä sisään. Ja kun se vielä mielellään nojaa vasempaan pohkeeseen, viedään ratsastajaa kuin märkää rättiä ja helposti tulee tarrattua sisäohjaan, joka siinä on se viimeinen oljenkorsi. Ratsastamalla suoraan pystyy säilyttämään asetuksen, sisäohja pysyy elävänä, parissa askeleessa laukka ei hajoa ja "kulmaan" saa pyydettyä takapään kunnolla alle, jolloin väkisinkin tulee muutama hyvä askel, joista taas voi kehua. Toki paremmalta ratsastajalta sujuisi tuo ulko-ohjalla vieminenkin.

 Joskus kun laukka pyörii molempiin suuntiin, sekä ympyrällä, että suoralla hyvin, voin koittaa siirtää sitä sivusuunnassa johtavalla otteella. Ja teen sen ensin ehdottomasti suoralla. Jos se laukka nyt joskus sellaiseksi kehittyy ylipäätään. Ja en kyllä keksi laukan laadun parantamiseksi muuta kuin laukkaamisen. Nykyään se on lisäksi niin hauskaa, että teen sen mielelläni. Mun hepassa on meinaan nykyään myös jarrut :)

Ja mä istun vinossa, sen nyt tiesinkin, koska sen ihan huomaa selässä... Jotenkin se satula nyt keikahtaa ton lampaankarvan kanssa. En tainnut tästä treenistä nyt kyllä oppia mitään uutta.

 Alla olevasta kuvasta oli myös juttua, että Pate olisi erityisen jännittynyt pitkän selkälihaksen kaularankaosastaan. Mun mielestä se ei ole, enkä tiedä onko se anatomisesti edes mahdollista. Dorsaaliketju ei vaikuta tässä edes yhtä paljon kuin ventraaliketju. Rajoitukset jollain alueella voi tietysti vaikutaa koko ketjuun. Pate kantaa hyvin painoa takaosallaan, sekä nostaa lapojaan ja selkäänsä . LS-nivel on hyvin koukistuneut kallistaen lantiota, tehostaen takaosan käyttöä ja lyhentäen hevosta. Myös lonkka, polvi ja kinner koukistuvat tavallista enemmän, niin kuin pitääkin. Myöskään kaula ei ole korkealla, eikä ojennettuna, Patella eivät myöskään alakaulan lihakset ylipäätään ole vahvistuneet merkiksi väärin ratsastamisesta. Päin vastoin, lihasta on tullut ylälinjaan (kaula näkyy jotenkin 27.4 treenien ekassa kuvassa).

 Kuolaimen takana Pate liikkuu mielellään, mutta sitäkään ei tee tässä, vaan nokka on juuri missä pitääkin, se asettuu oikein ja keskittyy tehtäväänsä. Ohjat ovat myöskin riittävän pitkät, suu on kiinni eikä Pate makaa kuolaimella. Sehän on tosi levoton suustaan ja reagoi jännitykseen heti aukomalla suutaan, klonksuttamalla kuolainta tai narskuttamalla hampaitaan, kuten kaikki sen tuntevat tietävät. Välillä tuntuu, että se leikkii kuolaimella ja narskuttelee myös silloin, kun sillä on tylsää. Nykypäivän ihanteiden mukaan ohjat ovat oikeastaan liian pitkät ja nenäpii liikaa luotiviivan edessä.
 Tietenkään näin ei ratsasteta kuin pieni hetki kerrallaan tällä puskapolle+harrastajatäti-tasolla. Oikeastaan tässä tehostetaan hetkellisesti vain takaosan käyttöä. Paten harja antaa vaikutelman "kuopasta" kaulassa (näkyy paremmin alemmassa kuvassa), ja tässä kohtaa käsitin "jännityksen" sijaitsevan. Aika analyysi yhdestä kuvasta... Onneksi niitä ei tarvitse kaikkia analysoida, siinä kyllä oppisi paljon. Mun mielestä toi on ihan hyvä kuva Patesta, sen ratsastettavuudesta tällä hetkellä ja kehittymisestä ratsuna.
 Vertailun vuoksi kuva viime kesältä, melko samasta vaiheesta laukkaa. Lihaskunto oli tietysti parempi viime kesänä. Aika iso muutos pelkällä takaosan käytön tehostamisella mun mielestä.
30.3.14
 
21.6.13

Ylälinjastaan pyöreä, kaartuva, rento ja pitkä kaula syntyy oikeanlaisesta ratsastuksesta. Paten kaulaa ei saa pidemmäksi, mutta yläosaan on mahdollista saada lisää lihasta.

Keskiviikkona pukkas vapaapäivää ja eläinlääkäriä. Olipa mukava, kun joku kuuntelee tarinoita mun mussukoista, se kun ei voi paeta paikalta :) Ei kai, meijän eläinlääkäri on oikeesti ihana.
 Pollet raspattiin ja rokotettiin. Molemmat käyttäytyi hyvin, tietysti ;) Paten hampaat oli tosi hyvät, hiukan hienosäätöä. Ompulla oli enemmän hommia, siltä puuttuu yksi hammas, joten vastakkainen  kasvaa tietysti pitkäksi. Sen olin jo huomannutkin, että alkoi häiritsemään ponia. Katsotaan syksyllä, pitääkö ottaa puolen vuoden tarkistus. Nyt tulikin vaan influenssarokote, tetanusta ei tällä kertaa.

 Vietiin ne pikkulaitumelle närppimään ja kävelemään tokkurasta toipumisen jälkeen. Patekin on rauhoitettu nyt, kun raspataan koneella. Kyllä raspaus on sillä siistiä puuhaa tikkuihin verrattuna
 Kävin vielä illalla kävelyttämässä molemmat. Paten selästä ja Ompun taluttaen. Patelle otin vaihteeksi ratsastusvyön, mitäköhän lienen viimeksi sillä puuhaillut, kun jalustimet olivat niin lyhyet... Mentiin pellolla pari kierrosta ja Pate olisi halunnut kävellä lisää??? Niin se oli menossa kolmatta kierrosta, vaikka mä näytin kotiin päin =) Johtuiko sitten satulan puuttumisesta, laitsalla olosta vai mistä, mutta se oli hirmusen rento ja hyväntuulinen, sen lisäksi, että olisi halunnut taapertaa kauemminkin. Ilta-aurinko loimotti upeasti.



Täti ja polle lähti tallustaan

Tälläsiä ehtisin vääntämään, nam nam
 Torstai-aamulla olikin keli pikkuinen järkytys. Lunta! Ihan kuin ei olisi ollut tarpeeksi tää lämpötilojen tippuminen normitasolle. Omppu raasulla meinas korvat tippua päästä. Hän on joka aamu viilettänyt toiveikkaana kattomaan, onko langat laitumelle auki, nyt vaan taaperrettiin katokseen syömään. Loimitettuna. Hepat oli ihan pirteen olosia, ettei ainakaan vielä rokotteesta vaikuttanut tulevan mitään oiretta. Olin jo valmiiksi päättänyt, että ovat vapaalla muutaman päivän varmuuden vuoksi. Illalla hiukan oli hinku lenkille...
1.5.2014
  Illalla olivatkin lumet sulaneet ja aurinko paistoi =) Kävin ottamassa loimet pois, jotta saavat ottaa arskaa.

1.5.14 Ompun puuhastelua

1.5.14 Omppu
1.5.14 Pate. Talviturkki alkaa olla hävitetty.

 Laittelin hiukan valmiiksi Ompulle varusteita sunnuntain mätsäriin ja putsasin suitset. Paten ilmon peruutin, ei pysty... Lupaa kurjaa keliäkin sunnuntaiksi :(

 Ollaan menossa kaverin kanssa matkaratsastuskurssille. Kivaa, vaikka Paten kanssa ei varmaan koskaan päästäkkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti