Jyns jyns ja kuvasaastetta

 Pollet on saanut nauttia pellossa kesästä, kylmässä kelissä tosin, koska mä olen jynssänyt taloa. Sekä sisältä, että ulkoa. Puhdasta tulee...

 Tiistaina kuitenkin lähdettiin Paten kanssa valmennukseen. Pate oli lähtemisestä hiukan eri mieltä, saatiin lastata se liinoilla. Koppi oli kyllä hiukan eri näköinen, koska siirsin vihdoin väliseinän sivuun, jotta olisi enemmän tilaa. Julia oli mukana ja otti muutaman kuvan. Kotiin lähdettäessä lastauskin sujui.

 Pate oli kentällä heti rento ja sen kanssa pystyi tekemään kivasti myös käynnissä töitä. Jopa siirtymät käyntiin sujui välillä.
 Ratsastettiin ensin 2/3 osaa kentällä käynnissä reilusti uran sisäpuolella, väistättäen siitä uralle ennen käännöstä, samalla reilusti sisälle taivuttaen. Paten kanssa pysähdyttiin aluksi ennen väistöä. Lisättiin sitten voltti kulmaan ja oltiin tikkoina taivutuksen kanssa.

Sitten sama ravissa. Paten kanssa tehtiin reilusti ympyrä, sen verran se taas viiletti. Mun nenä ei pysynyt ylhäällä, mutta muuten meni ihan kivasti. Pate väisti heti ja taipuikin sitten kun sain olkapääni taakse.

 Laukassa tehtiin koko kentällä pääty-ympyrä molempiin päihin, suuntaa keskellä vaihtaen. Me tehtiin Paten kanssa ravin kautta, kun ne käyntiin siirtymät on niin hankalia. Suuremmalla ympyrällä homma olikin paljon vaikeampaa, koska mä joudun tekemään siinä paljon enemmän. Pienemmällä ympyrällä humma kantaa itsensä, eikä mun tarvitse laukan eteen tehdä mitään. Meijän ympyrät tahtoi siis pienentyä :)
 Laukka oli kuitenkin ihan jes, parempaa kuulemma kuin viimeksi. Pate nosti aina myötälaukan hyvin ja täsmällisesti. Kyllä se loppuun hyytyi, niin kuin minäkin.

 Torstai-aamulla viiletin juoksuttamaan Ompun. Ensin verkattiin käynnissä ja ravissa, hiukan Omppu nosti laukkaakkin väliin, ja sitten laitettiin neljä pikku estettä. Pikku ristikko ja pysty niin, että väliin meni yksi kunnon laukka. Väli olisi saanut olla pienempikin, kauhean vaikea arvioida kääpiön laukka-askelta. Halusin kuitenkin, että poni mahtuu kunnolla väliin. Lisäksi kaksi peruspystyä. Poni viiletti ihan nätisti, kun hiukan lämpesi.

Innostunut poni...

Ravia

*Ärsyttää*

Nostaa ainakin takajalat yli...

Sarjalla

 Lopuksi otettiin siirtymiä molempiin suuntiin käynti-ravi-käynti ja muutama laukan nosto. Ne meni tosi hyvin.

 Sitten satuloin Paten ja painelin Marin kentälle ottamaan siirtymä-treenin ennen sadetta. Kenttä oli tosi kova, joten tehtiin piiperrysharjoittelua ja jätettiin juoksemiset toiseen päivään. Reilu tunnin treeni ja puolen tunnin loppukäynnit maastossa.

 Tein ensin käynnissä toistoa tiistain valmennuksesta, eli väistätin reunaan taivuttaen kunnolla ja tein kulmaan voltin. Tämä meni nyt hyvin.
 Sitten tein päätyyn keskelle aina pysähdyksen. Asetin kunnolla ja tein kunnon pehmeän siirtymän käyntiin. Tästä kyllä tapeltiin monta kierrosta! Käynti piti pitää tosi koottuna, jotta sain sen pysähtymään nopeasti ja pehmeästi. Alkoi se sujumaan, kun en antanut tuumaakaan periksi.
 Sitten siirryttiin paikaltaan raviin, siitä ennen kulmaa käyntiin ja taas päätyyn keskelle seis. Tämä alkoi sujumaan huomattavasti nopeammin ja Pate alkoi odottaa pysähdystä.
 Tein ravissa myös koko kenttää, käyttäen hyväksi pysähdyksen odotusta, ja hiljensin ravin ihan pieneksi päätyyn, päästäen suoran taas hiukan nopeammassa temmossa. Tämä meni tosi hyvin ja sain ratsastaa rauhassa miniravia myös suoran halutesssani.

 Pete tuli ottamaan pari kuvaa ja siitä Pate taas innostui. Miniravista ei sitten ollut tietoakaan, vaikka olisin halunnut siitäkin kuvia.

 Jatkettiin treeniä laukassa, tehden edelleen päätyyn pysähdyksen. Tämäkin meni hyvin ja laukka pysyi hitaassa temmossa pysähdystä odottaessa. Koko ajan päätyyn oli joko pysähdytty, tai ainakin hiljennetty, niin laukastakaan pysähtyminen ei tuottanut ongelmia. Koitin pysähdyksestä nostaa laukan käynnin kautta, mutta oikealle nosti helposti vastalaukan taas vaihteeksi. Oli helpompikin nostaa laukka pysähdyksestä suoraan. Siitä tosin oli hiukan sanomista, että koska lähdetään... Päätyyn kasasi laukan välillä aivan upeasti, varsinkin vasemmalle laukaten muutaman askeleen ihan paikallaan ennen pysähdystä. Tästäkään ei vaan ole kuvia, kuvaaja kun oli jo livistänyt. Vasempaan sain tapella hiukan taivutuksen kanssa, jonka koitin koko ajan pitää suurena.

Miniravia, hah....

Mut mä haluan lähteä!

Nyt mennään. Hiukan se näyttää hurjalta, mutta ei kyllä tunnu. Pate vaan kasaa peppunsa niin tonne alle, että etupää kevenee ja nousee, kun se liukuu laukkaan.

Nätisti laukataan ja taivutaan

Miten paljon hevonen voi lyhentyä kun se kokoaa itsensä?

Ja seistään.

Ja vasemmalle

Tapu tapu. Mamin murmeli. <3

 Millä mä saan ton mun nenäni pysymään ylhäällä? Joku lanka???
 Täytyy jossain kohtaa katsoa mikä on mennyt kevään aikana hyvin ja mikä huonosti. Kesälomalla vois olla aikaa ja energiaa puuttua hankalimpiin asioihin.