Hauskaa vappua!

Hauskaa vappua kaikille! Simaa, hepostelua ja munkkeja (syötävinä ja ei) =)

Ompun viikko 17

 Ompulla oli vähän rauhallisempi viikko, koska mulla oli kiireitä. Keskiviikkona käytiin Julian kanssa ajamassa poni ja perjantaina juoksutin sen kentällä. Kyllä se taas juoksikin. Laukkaa mentiin kenttää ympäri tuhatta ja sataa... Tilasin sille omat ponikokoiset sivuohjat jo aikaa sitten, mutta lähetystä ei ole kuulunut. Noita isoja kun ei viitsi jatkuvasti säätää, vaikka reijät olen niihin kyllä vääntänyt. Pitkät juoksutusohjat tuntuvat minusta liian raskailta ponille. Vai olenko vaan laiska?

 Sunnuntaina ponski pääsi vihdoin ratsuhommiin, kun Melina tuli ratsastamaan Omppua. Koitettiin, josko esteet hiukan innostaisi sitä, mutta vielä mitä. Poni oli varsinainen vetelys ja jumitti minkä ehti. Vasempaan kierrokseen porhalsi lopulta laukassa esteelle ihan kivasti. Väännettiin kuitenkin kivat hypyt myös oikeaan laittamalla toinen este kentän toiselle puolelle. Vasta kun oltiin lopettelemassa alkoi se ravata jumittamatta reippaasti ja kiltisti. Lämpeneekö se hitaasti? Käyntihommat sujuu edelleen hyvin koko ajan.

 Parempi se kuitenkin on kuin muutama viikko sitten, että ehkä se siitä. Kehitystahti ei voi olla hurja, jos ratsastetaan kerran, pari viikossa.

 Melinan isä otti kuvat. Ja kuvista huomaa, että kuvaaja kiinnosti ponia kovasti...

26.4.15 Omppu ja Melina

26.4.15

26.4.15

26.4.15

26.4.15

26.4.15

Ompulla ja Patella on myös livemusiikkia tarhassaan. Mieheni soittelee kitaraa ja meidän mussukoitten mielestä se on vallan kiinnostavaa...

Paten vko:17, vastalaukkaa ja valmennus

 Maanantaina Patella oli vapaapäivä. Loppuaika menikin vastalaukkaa harjoitellen ja maastossa taapertaen.

 Tiistaina viiletettiin taas pellolle tekemään vastalaukka-harjoituksia. Verkkasin hepan hyvin ensin. Sitten voi lopettaa hyvään suoritukseen, kun on jo liikuttu. En kuitenkaan niin, että Pate olisi väsynyt silloin kun aletaan "hommiin".

Koulutuksesta

 Ratsastus on kiehtovaa, koska siinä ei koskaan ole valmis. Voi olla hyvä, mutta aina olisi uuttä opittavaa. Itsekkin haluaisin olla hyvä, mutta taitaa ikä tulla vastaan... Haluaisin kuitenkin jonkun kopukan ehtiä tekemään "valmiiksi".

 Meillä tämä kouluttaminen on tälläistä amatöörien puuhastelua. Tietoa ja taitoa kun puuttuu, tehdään usein asiat mahdollisimman vaikeasti ja virheitä tulee... Mutta hauskaa on! Ja niin ihanaa kun palat sitten välillä loksahtelevat kohdilleen. Lisäksi multa puuttuu sen kilpailuvietin lisäksi kunnianhimo...

 Opetellessa uusia asioita, en yleensä koskaan alussa toista harjoitusta montaa kertaa sen onnistuessa, vaan lopetan heti kun sujuu. Seuraavalla kerralla voi joutua taas hetken vääntämään, ennen kuin juonesta saadaan kiinni, mutta mielestäni motivaatio säilyy näin hyvin. Yritystä riittää näin myös silloin, kun asioita hiotaan paremmiksi, eikä kyllästyminen tule niin nopeasti. Pate ainakaan ei jaksa hinkata samaa kovin pitkään yhdellä kerralla (jaksaako kukaan, oikeasti?).

  Varsinainen koulutus saattaa siis kestää vaikka vain vartin. Enkä vaadi heti tietenkään täydellistä suoritusta, mikä nyt usein olisi mahdotontakin. Esimerkiksi vastalaukka vaatii hevoselta niin hyvää tasapainoa, että sitä pitää harjoitella ennen kuin se voi sujua hyvin. Vaikeissa asioissa palkkaan usein jo yrityksestä sinne päin. Hevonenhan ei voi mitenkään tietää mitä haluan, vaan minun on löydettävä keinot päästä haluamaani lopputulokseen. Ja moni asia riippuu hevosesta. Toiset voi vääntää vaikka solmuun ja ne pysyvät rentona, toinen ei kestä pohjetta, kolmas ei ohjan painetta. Eli ne pitäisi opettaa ensin. Aikaa vievää siis...
 Ammattiratsuttajat ovatkin asia erikseen ja usein myös heidän ratsuttamansa hevoset. Joukossa ei niin usein ole vanhoja ravureita tai muita uraansa vanhemmalla iällä vaihtaneita tapauksia. Varusteetkin ovat yleensä just eikä hiukan sinne päin....

 Ja takaisin meidän vastalaukan vääntämiseemme.
 Paten laukka tahtoi aluksi olla hiukan liian reipasta ja se putosi raville "uralle" takaisin tullessa. Pellolta puuttuu tosiaan aidan antama tuki. Taas, kun laukka saatiin kootummaksi, sujui ihan hyvin. Lopetin heti kun saatiin molempii suuntiin onnistuneet suoritukset ja lähdettiin maastoon tassuttelemaan. Olin kyllä yhtä hymyä, kun onnistuttiin niin pienellä vääntämisellä....

21.4.15 Alkuverkkaa

21.4.15 Vasemmassa laukassa lähdetään kääntämään

21.4.15 Ja päästiin laukassa takaisin "uralle"

21.4.15 Oikeassa laukassa selvitty takaisin uralle ja valmistudutaan kulmaan

21.4.15 Oikeaan kulma, kunnolla ainakin polkee alleen...

21.4.15 Valmista tuli, sitten ravtaan polle alas

21.4.15 Huomaa tädin hymy =)

 Pate pääsi samaan treeniin myös keskiviikkona ja torstaina. Ja joka kerta helpommaksi meni. Torstaina tehtiin jo pari onnistunutta suoritusta ilman taukoa ja ennen kaikkea, ne sujuivat heti =) Maastoon mentiin treenin jälkeen, joko Nupun kanssa tai itsekseen.

 Perjantaina tehtiin lyhyt treeni eri satulalalla, joka oli kokeilussa. Käytän sitä varmaan maastossa, vaikka nyt vielä ei oikein selvinnyt miten (epä)sopiva se on.

 Lauantaina ravailtiin ensin hetki kentällä ja sitten pellolla, jossa myös nostettiin laukat. Tämä oli tarkistus ontumisen varalta, Pate oli onnistunut tekemään pikku vekin toiseen takatassuunsa. Eipä se tahtia haitannut ja lähdettiin maastoon Nupun sekä Katriinan kanssa. Nämä kävivät ensin pikku lenkin ihan kahdestaan.

 Sunnuntait on aina todellisia vapaapäiviä... Katrin tuli aamulla kymmeneltä ratsatamaan Nupun, eli pollen piti saada ruokansa hyvissä ajoin.  Plus, että Katriina tulee laittamaan sen kuntoon ennen tietysti. Olin kyllä myöhässä aikataulusta pahasti säätäessäni aamulla koirien kanssa ja muuta ihmeellistä. Millalla mahavaivaa siis, ja sitä lääkitsin. Katriina onneksi heitti karsinoita, koska meillä oli Paten kanssa valmennus kahdeltatoista läheisellä kentällä, jonne siis taapertaa parikymmentä minuuttia metsän kautta. Ja se on hyvä alkuverkka. Päästään heti asiaan. Ja illemmalla tuli Melina ratsatamaan Ompulla. Ruokaakin piti tehdä, kaupassa pyörähtää ja lenkillä käydä haun kanssa. Ehdin kuitenkin vielä reeraamaan ison laitumen tolpat ja langat iltamyöhällä. Laitoin sinne sähköt puksuttamaan, josko peurat pysyisivät poissa. Vaikka tuskin se mitään auttaa...

Valmennus

 Sunnuntaina meillä oli taas valmennus Eevan kanssa. Tällä kertaa ei sitten mennytkään ihan putkeen. Peruspiiperrys oli meille tosi työlästä...

 Katriina kävi pomimassa kentältä kotiin pari puomia ja nappasi muutaman kuvan samalla treenin alkupuolelta.

 Ensin kahdeksikolla käynnissä neljä askelta suoraan keskellä, huolelliset ympyrät ja kääntäminen pääasiassa istumalla. Ihan joka kohdassa koko treenin koitin ensimmäiseksi korjata tarraamalla sisäohjaan, oih, mun oljenkorteni!

 Lisättiin keskelle pysähdys, joka myös piti istua. Sitten ravissa niin, että reippasti keventäen ympyrät ja valmistautuminen suoristukseen ja samalla temmon hidastukseen ajoissa harjoitusraviin istuen. Ja tämä olisi taas pitänyt pääasiassa tehdä istumalla... Pate viiletti menemään, enkä pysty istumaan alas, jos joudun jännittämään. Eli ohjassahan siellä roikuttiin enemmän ja vähemmän. Tosin tämä onnistuikin lopulta, mutta Pate jännittyi aina hieman hidastukseen ja nosti päänsä ylös. Eli rentous hävisi.

 Ja sitten ympyrällä vastataivutuksessa ja kääntäen taas istumalla. Tässä hävisi multa rentous tyystin. Eli ei siis ravissa tullut yhtään mitään. Ei ole kyllä aavistustakaan, missä mun paino ja istuinluut oli siinä pomppiessa... Kädet oli jatkuvasti väärin päin, liian takana ja ylhäällä. Ei ainakaan siellä missä piti. Pate tyyliin kääntyi, kun aita tuli vastaan ja sittenkin minne itse halusi.

 Käynnissä sujui ihan hyvin molempiin suuntiin, kun ensin oikein kädestä pitäen näytettiin ja hokasin mitä tehdä. Ravissa ilmeisesti en onnistunut istumaan yhtään oikein tai sitten Patea alkoi ottamaan nuppiin. Kuurolta se ainakin vaikutti. Korjasin taas sisäohjalla istunnan sijaan aina kun silmä vältti... No me harjoitellaan tätä(kin) pienissä pätkissä kotona, jos edes vähän menisi ravissakin.

 Sitten vielä pikku pätkät vastalaukkatreeniä. Ne meni ihan hyvin. Laukat pyöri kivasti, eikä Pate pudonnut raville missään kohdassa, vaikka tein muutaman sivun aina putkeen.Kehotuksena oli kääntää enemmän pohkeella ohjan sijaan, jotta kääntyminen takaisin uralle tulee suoremmalla hevosella. Koitetaan muistaa...

26.4.15 Lähdössä valkkuun

26.4.15

26.4.15 Kädestä pitäen... Konin nenä on ulkona ja akka sisällä, hetken...

Nuppu sileällä

 Ihan kaikkea voi sattua. Lauantai-illalla tultiin maastosta Nupun ja Paten kanssa talliin, riisuttiin vermeet ja satula tipahti telineestä Nupun takana. Neiti raukka teki ihme loikan säikähtäessään ja toinen takakenkä irtosi toiselta puolelta kokonaan. No akat sitä kokonaan irti repimään ja sunnuntain suunnitelman meni sitten uusiksi. Toisaalta, jos kenkä noin höllässä oli, olisi se tippunut kuitenkin hypätessä. Ja sitten olisi harmittanut paljon enemmän. Ainakin hevosta. Hienosti Nuppu jaksoi seistä, kun revittiin toista puolta irti. Se meinaan kesti...

 Katrinin piti tulla Nupun kanssa siis hyppäämään sunnuntai-aamulla. Katriina oli raijannut esteetkin isommalle kentälle. Hyppääminen vaihtui tällä kertaa sileän treeniin, mikä kyllä teki ihan hyvää Nuppuselle. Ettei aina Katrinin kanssa painella häntä suorana. Nupulle sopi aivan kaikki, vaikka yksi kenkä puuttuikin. Siirtymiä ja taivuttelua oikein urakalla. Polle oli niin rento kun olla ja voi.

 Laitoin läjän kuvia, jotta muistaa mitä on puuhasteltu. Kuskia lähinnä hymyilyttää =) Hevonen on muuten märkä vesisateesta, ei hiestä.
 Nupulla oli muutenkin kiva viikko. Se kävi sekä Katriinan, että mun ja Paten kanssa maastoilemassa monena päivänä, pyöri kentälläkin Katriinan kanssa ja juoksi liinassa. Se tukkää hirveästi, kun sen kanssa tehdään jotain ja tulee aina laukaten portille vastaan.
 Ja ensi viikolla on uusi yritys niissä estehyppelöissä. Meidän ihana kengittäjämme saapuu jo heti maanantai-aamulla laittamaan kenkiä.

Neiti Nuppunen 26.4.15

26.4.15 Nuppu ja Katrin

Vemmelsäären laukkatreenit, Paten vko:16

 Maanantaina Pate pääsi pellolle. Normitreeniä, ravia ja taivuttelua. Ravissakin avoa ja väistöjä, liikettä kinttuihin siis. Ja siirtymiä, aina siirtymiä. Kokosin myös vaihteeksi käyntiä oikein urakalla.

 Tiistaina Pate piti viikon ainoan vapaapäivänsä.

 Keskiviikkona piti jatkaa taivutteluja, mutta Pate ei jaksanut keskittyä. Kevättä rinnassa, piti päästä juoksemaan. 

 Sitten laukattiin häntä suorana. Annoin mennä pellon reunaa reippaasti, hiljensin kulmiin ja tein (tai ainakin yritin) vastalaukkaa sen pikku pätkän kun pelto kapenee. Hyvin ja helposti sen sai takaisin, vaikka vauhtia ja intoa riitti. Ympyröitäkin välillä, molemmissa laukoissa. Polle parralla oli koivet niin hapoilla, että se tuntui lopulta ihan vemmelsääreltä, silti korvat pyöri edelleen päässä. Kävin maastossa rauhoittelemassa ja yritin taivutella uudelleen, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Kun ravi oli kivaa, lopetin. Ei se enää varmaan jaksanutkaan.

 Koni oli niin hiessä, että pääsi ihan pesulle.

15.4.15

15.4.15 Hyvin keskittyy, mihin?

15.4.15 Satula on paljon parempi nyt, kapeammalla kaarella. Paten mielestä seisominen on syvältä...

15.4.15 Laukkaa sinne, tänne ja tonne

15.4.15 Ja mikäköhän askellaji tässä on kyseessä? Ristilaukka? Pomppu?

15.4.15 Joo, mun teki mieli juosta.

 Kävin vielä juoksuttamassa Ompun. Kuva eksyi tänne Ompun postauksesta =) Pate hoitaa...

15.4.15 Omppu tuli juoksutuksesta

 Torstaina Sari tuli ratsastamaan Paten. Hiukan oli polle aluksi kankea edellisen päivän laukkatreenistä, mutta notkistuihan se. Me oltiin Ompun kanssa pellolla ja maastossa seurana. Oli muuten ihan sikakylmä...

 Perjantaina tein tunnin kevyen treenin taas pellolla, koska lauantaina oli luvassa vihdoin valmennus, linkki: Valmennus 18.4 . Ja valmennushan sujui tosi hyvin =) Oikein tulee ikävä, kun pelto kohta kylvetään. Nyt se on kuiva, pohja on tosi hyvä, siinä on tilaa ja Pate on mennyt siinä monta vuotta, joten rentoutuu siinä hyvin.

 Sunnuntaina teki niin mieli jatkaa niitä vastalaukkoja, mutta edellisen päivän pienien ympyröiden jälkeen ajattelin Paten tarvitsevan kunnon maaston. Mentiin reilu puolitoista tuntia, rentoa ravia kevennellen, pitkin ohjin käyntiä ja ainoastaan pari pikku laukkapätkää. Ihanan rentouttavaa, vaikka tuuli taas ihan kauheasti.

19.4.15 Maastossa. Kyllä näillä keleillä jo kelpaa maastoilla!

Ompun viikko

 Omppu piti alkuviikolla pari vapaapäivää ja keskiviikkona menin sitten pellolle tarkoituksena hieman juoksuttaa ponia. Omppu viiletti neliä minkä koivistaan pääsi... Tehtiin hieman hommiakin sitten, kun enimmät höyryt oli ensin päästelty. Laukka on parantunut heti ratsastuksen myötä. Poni polkee välillä hyvinkin alleen.

 Torstaina lähdin ajamaan Omppua. Pelto on nyt kuiva ja hyvä ajaa, joten tein siinä ravia peltoa ympäri ja ympyröitä. Ja kunnolla laukkaa, hyvä kun kärryillä pysyy kaarteissa :) Sari oli ratsastamassa Patea, joten lähdettiin vielä seuraksi maastoon. Omppu viiletti vielä Paten perässä välillä reipastakin laukkaa, joten poni oli kyllä kaikkensa antanut kun kotiin pääsi.

18.4.15 Helmi ja Omppu åkailee pellolla.

 Lauantai-illalla Helmi tuli ratsastamaan Ompun. Poni oli kentällä aika hapannaama, mutta kun Helmi teki hieman puomitehtävää, löytyi ponistakin isompaa vaihdetta.

 Käynnissä ratsastus sujui taas ihan hienosti. Helmi teki pysähdyksiä, kaarteita ja vaihteli käynnin tempoa. Hiukan ravia ja jokunen laukka-askelkin.
 Helmillä on taito lopettaa ajoissa. Poni innostui puomin loikkimisesta ja kun se tuli innoissaan laukassa loikaten kivasti yli ja hyppy tuntui tosi kivalta, lopetti Helmi treenin. Molemmille jäi hyvä mieli, eikä poni ehtinyt väsyä.
 Ratsukko kävi vielä pellollakin tassuttelemassa.

 Mulla oli kamera, joten kuvia kertyi.

18.4.15 Helmi ja Omppu. Seis.

18.4.15 Helmi ja Omppu, laukkaa

18.4.15 Helmi ja Omppu, laukkaa

18.4.15 Omppu ja Helmi, ravia

18.4.15 Helmi ja Omppu, hyvin tehty.

18.4.15 Helmi ja Omppu

18.4.15 Helmi ja Omppu. Ensin puomitehtävä käynnissä.

18.4.15 Helmi ja Omppu. Puomitehtävä ravissa.

18.4.15 Helmi ja Omppu. Alkavat innostua.

18.4.15 Helmi ja Omppu. Sit tullaan jo aika vauhdilla.

18.4.15 Helmi ja Omppu

18.4.15 Helmi ja Omppu

 Sunnuntaina Melina tuli ratsastamaan Ompun. Tällä kertaa lähdettiin maastoon ponin ja polkupyörien kanssa. Maastossa pystyy ravailemaan enemmän kuin kentän pehmeällä pohjalla, eikä ponikaan kyllästy hiekkalaatikon kiertämiseen. Lenkki oli noin seitsemän kilometriä.

 Melina joutuikin tasapainotreeniin. Hyvin hän kyllä pysyi kyydissä, vaikka poni loikki pitkin ojan pohjia, pysähtyi kuin seinään ja yritti kotiin päin. Ilmeisesti Nuppu huuteli tarhassa ja sai Ompun hermostumaan, koska Omppu vastasi, eikä ketään ollut mailla halmeilla. Poni hermostuu huutelemisesta, tiedän sen.
 Kauemmas päästyämme ei ollut mitään ongelmia. Ratsukko meni kyllä niin hienoa, rentoa, letkeää, pyöreää ja matkaa voittavaa ravia jonkun kilometrin. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis, mutta eipä ole noinkaan ennen käynyt.

18.4.15 Melina ja Omppu lenkin jälkeen hoitopuuhat.

 Tällä viikolla poni liikkui oikein mukavasti ja vaihtelevasti. Vielä kun saisin juoksutettua sen tehokkaammin ja irtohypytyskin olisi hyvä juttu.
 Ensi viikoksi suunniteltiin ainakin pientä puomitreeniä loppumaastojen kera Melinan ja Ompun kanssa.