Mamin mussukat: Paten vko:17, vastalaukkaa ja valmennus

Maanantaina Patella oli vapaapäivä. Loppuaika menikin vastalaukkaa harjoitellen ja maastossa taapertaen.

Tiistaina viiletettiin taas pellolle tekemään vastalaukka-harjoituksia. Verkkasin hepan hyvin ensin. Sitten voi lopettaa hyvään suoritukseen, kun on jo liikuttu. En kuitenkaan niin, että Pate olisi väsynyt silloin kun aletaan "hommiin".

Koulutuksesta

Ratsastus on kiehtovaa, koska siinä ei koskaan ole valmis. Voi olla hyvä, mutta aina olisi uuttä opittavaa. Itsekkin haluaisin olla hyvä, mutta taitaa ikä tulla vastaan... Haluaisin kuitenkin jonkun kopukan ehtiä tekemään "valmiiksi".

Meillä tämä kouluttaminen on tälläistä amatöörien puuhastelua. Tietoa ja taitoa kun puuttuu, tehdään usein asiat mahdollisimman vaikeasti ja virheitä tulee... Mutta hauskaa on! Ja niin ihanaa kun palat sitten välillä loksahtelevat kohdilleen. Lisäksi multa puuttuu sen kilpailuvietin lisäksi kunnianhimo...

Opetellessa uusia asioita, en yleensä koskaan alussa toista harjoitusta montaa kertaa sen onnistuessa, vaan lopetan heti kun sujuu. Seuraavalla kerralla voi joutua taas hetken vääntämään, ennen kuin juonesta saadaan kiinni, mutta mielestäni motivaatio säilyy näin hyvin. Yritystä riittää näin myös silloin, kun asioita hiotaan paremmiksi, eikä kyllästyminen tule niin nopeasti. Pate ainakaan ei jaksa hinkata samaa kovin pitkään yhdellä kerralla (jaksaako kukaan, oikeasti?).

Varsinainen koulutus saattaa siis kestää vaikka vain vartin. Enkä vaadi heti tietenkään täydellistä suoritusta, mikä nyt usein olisi mahdotontakin. Esimerkiksi vastalaukka vaatii hevoselta niin hyvää tasapainoa, että sitä pitää harjoitella ennen kuin se voi sujua hyvin. Vaikeissa asioissa palkkaan usein jo yrityksestä sinne päin. Hevonenhan ei voi mitenkään tietää mitä haluan, vaan minun on löydettävä keinot päästä haluamaani lopputulokseen. Ja moni asia riippuu hevosesta. Toiset voi vääntää vaikka solmuun ja ne pysyvät rentona, toinen ei kestä pohjetta, kolmas ei ohjan painetta. Eli ne pitäisi opettaa ensin. Aikaa vievää siis...
Ammattiratsuttajat ovatkin asia erikseen ja usein myös heidän ratsuttamansa hevoset. Joukossa ei niin usein ole vanhoja ravureita tai muita uraansa vanhemmalla iällä vaihtaneita tapauksia. Varusteetkin ovat yleensä just eikä hiukan sinne päin....

Ja takaisin meidän vastalaukan vääntämiseemme.
Paten laukka tahtoi aluksi olla hiukan liian reipasta ja se putosi raville "uralle" takaisin tullessa. Pellolta puuttuu tosiaan aidan antama tuki. Taas, kun laukka saatiin kootummaksi, sujui ihan hyvin. Lopetin heti kun saatiin molempii suuntiin onnistuneet suoritukset ja lähdettiin maastoon tassuttelemaan. Olin kyllä yhtä hymyä, kun onnistuttiin niin pienellä vääntämisellä....

21.4.15 Alkuverkkaa

21.4.15 Vasemmassa laukassa lähdetään kääntämään

21.4.15 Ja päästiin laukassa takaisin "uralle"

21.4.15 Oikeassa laukassa selvitty takaisin uralle ja valmistudutaan kulmaan

21.4.15 Oikeaan kulma, kunnolla ainakin polkee alleen...

21.4.15 Valmista tuli, sitten ravtaan polle alas

21.4.15 Huomaa tädin hymy =)

Pate pääsi samaan treeniin myös keskiviikkona ja torstaina. Ja joka kerta helpommaksi meni. Torstaina tehtiin jo pari onnistunutta suoritusta ilman taukoa ja ennen kaikkea, ne sujuivat heti =) Maastoon mentiin treenin jälkeen, joko Nupun kanssa tai itsekseen.

Perjantaina tehtiin lyhyt treeni eri satulalalla, joka oli kokeilussa. Käytän sitä varmaan maastossa, vaikka nyt vielä ei oikein selvinnyt miten (epä)sopiva se on.

Lauantaina ravailtiin ensin hetki kentällä ja sitten pellolla, jossa myös nostettiin laukat. Tämä oli tarkistus ontumisen varalta, Pate oli onnistunut tekemään pikku vekin toiseen takatassuunsa. Eipä se tahtia haitannut ja lähdettiin maastoon Nupun sekä Katriinan kanssa. Nämä kävivät ensin pikku lenkin ihan kahdestaan.

Sunnuntait on aina todellisia vapaapäiviä... Katrin tuli aamulla kymmeneltä ratsatamaan Nupun, eli pollen piti saada ruokansa hyvissä ajoin. Plus, että Katriina tulee laittamaan sen kuntoon ennen tietysti. Olin kyllä myöhässä aikataulusta pahasti säätäessäni aamulla koirien kanssa ja muuta ihmeellistä. Millalla mahavaivaa siis, ja sitä lääkitsin. Katriina onneksi heitti karsinoita, koska meillä oli Paten kanssa valmennus kahdeltatoista läheisellä kentällä, jonne siis taapertaa parikymmentä minuuttia metsän kautta. Ja se on hyvä alkuverkka. Päästään heti asiaan. Ja illemmalla tuli Melina ratsatamaan Ompulla. Ruokaakin piti tehdä, kaupassa pyörähtää ja lenkillä käydä haun kanssa. Ehdin kuitenkin vielä reeraamaan ison laitumen tolpat ja langat iltamyöhällä. Laitoin sinne sähköt puksuttamaan, josko peurat pysyisivät poissa. Vaikka tuskin se mitään auttaa...

Valmennus

Sunnuntaina meillä oli taas valmennus Eevan kanssa. Tällä kertaa ei sitten mennytkään ihan putkeen. Peruspiiperrys oli meille tosi työlästä...

Katriina kävi pomimassa kentältä kotiin pari puomia ja nappasi muutaman kuvan samalla treenin alkupuolelta.

Ensin kahdeksikolla käynnissä neljä askelta suoraan keskellä, huolelliset ympyrät ja kääntäminen pääasiassa istumalla. Ihan joka kohdassa koko treenin koitin ensimmäiseksi korjata tarraamalla sisäohjaan, oih, mun oljenkorteni!

Lisättiin keskelle pysähdys, joka myös piti istua. Sitten ravissa niin, että reippasti keventäen ympyrät ja valmistautuminen suoristukseen ja samalla temmon hidastukseen ajoissa harjoitusraviin istuen. Ja tämä olisi taas pitänyt pääasiassa tehdä istumalla... Pate viiletti menemään, enkä pysty istumaan alas, jos joudun jännittämään. Eli ohjassahan siellä roikuttiin enemmän ja vähemmän. Tosin tämä onnistuikin lopulta, mutta Pate jännittyi aina hieman hidastukseen ja nosti päänsä ylös. Eli rentous hävisi.

Ja sitten ympyrällä vastataivutuksessa ja kääntäen taas istumalla. Tässä hävisi multa rentous tyystin. Eli ei siis ravissa tullut yhtään mitään. Ei ole kyllä aavistustakaan, missä mun paino ja istuinluut oli siinä pomppiessa... Kädet oli jatkuvasti väärin päin, liian takana ja ylhäällä. Ei ainakaan siellä missä piti. Pate tyyliin kääntyi, kun aita tuli vastaan ja sittenkin minne itse halusi.

Käynnissä sujui ihan hyvin molempiin suuntiin, kun ensin oikein kädestä pitäen näytettiin ja hokasin mitä tehdä. Ravissa ilmeisesti en onnistunut istumaan yhtään oikein tai sitten Patea alkoi ottamaan nuppiin. Kuurolta se ainakin vaikutti. Korjasin taas sisäohjalla istunnan sijaan aina kun silmä vältti... No me harjoitellaan tätä(kin) pienissä pätkissä kotona, jos edes vähän menisi ravissakin.

Sitten vielä pikku pätkät vastalaukkatreeniä. Ne meni ihan hyvin. Laukat pyöri kivasti, eikä Pate pudonnut raville missään kohdassa, vaikka tein muutaman sivun aina putkeen.Kehotuksena oli kääntää enemmän pohkeella ohjan sijaan, jotta kääntyminen takaisin uralle tulee suoremmalla hevosella. Koitetaan muistaa...