Eihän se oppi ojaan kaada ja kertaus on opintojen äiti, joten istuin kiltisti taas ravitsemusluennolla tilaisuuden koittaessa. Vaikka mulla ei koskaan ole ollut mitään murhetta minkään elukan ruokinnan kanssa. Eikä mulla myöskään ole ollut mitään tarkoitusta tai tarvetta syöttää jotain tiettyä pöperöä. Ihan fiilispohjalta on aina menty, mutta tiettyjä laatuvaatimuksia noudattaen. Mikä nyt milloinkin hyvältä tuntuu, vaikka vaaleanpunaiset vaahtokarkit, jos vaan eläimet voivat hyvin ja mulla on rahaa. Koko lauma on terve, hepat, koirat ja kissat, turkit kiiltää ja mahat toimii kun junan vessa.
Luennon järjesti Mynämäen ratsastajat yhteistyössä
Eira Jokela, MMK Kotieläinravitsemus, St. Hippolyt Sverige AB. Teksti
pohjautuu Eira Jokelan luentomateriaaliin. Eira tekee hevosellesi ilmaiseksi ruokintasuunnitelman pohjautuen St.Hippolytin rehuihin. Heinästä pitää olla analyysi.
Luennolla käsiteltiin hevosen ruoansulatusjärjestelmää, rehuperäisiä sairauksia kuten rivi, kaviokuume, ihottuma ja vatsahaava, sekä saatiin tietoa uusimmista tutukimuksista. Todella kattava luento siis ja suurin osa oli tietysti tuttua kauraa. Tässä hieman luennon sisällöstä.
 |
Metsälaitumelta löytyy turvallista syötävää, ajankulua siis koko päiväksi ja liikuntaakin tulee reilusti. |
Tiivistettynä luennon sisältö oli seuraava:
1. Hyvälaatuinen heinä eli hyvälaatuinen karkearehu. Sitä hepoille tarpeeksi ja riittävän usein. Suositus on 1,5-2 kg KA/ 100 kg hevonen. Heinän laatua ja ravintoarvoa ei voi määrittää hajun, maun ja ulkonäön perusteella, vaan analyysi on ainut vaihtoehto.
Talviaikaan hyvä säilöheinä on oivallinen vaihtoehto. Hyvä kuivaheinä on parasta, mutta työn ja tuskan takana. Jos pääset käsiksi niin syötä ehdottomasti.
Huomioi yksillöllisyys. Toinen haluaa neljä kiloa kerralla kolme kertaa päivässä ja toinen kaksi kiloa ja usein.
Karkearehu pinentää mahahaavan riskiä ja vähentää stereotyypisten käyttäytymismallien ilmentymistä. Lisäksi se edistää ruoansulatuskanavan terveyttä ja immuunipuolustusta, sekä vaikuttaa ravintoaineiden imeytyvyyteen. Hevosen mahalaukku on pieni ja hevonen erittää mahanestettä koko ajan. Tyhjässä vatsassa nesteet siis hölskyvät, eikä vatsalaukun yläosassa ole suojaavaa limakalvoa. Ihmekkös tuo, jos mahahaavat ovat hevosella niin yleisiä.
Karkearehun pureskelu stimuloi syljen eritystä ja auttaa näin ruoansulatusta. Hevonen erittää sylkeä 10-30 litraa päivässä! No siihen se kaikki vesi menee =)
2. Vesi. Hevonen tarvitsee paljon vettä, varsinkin laidunkauden ulkopuolella. 500 kiloinen hevonen tarvitsee vuorokaudessa 25-75 litraa vettä. Lämmintä vettä, kuumaa vettä, vettä omenamehulla, kunhan vaan juo riittävästi. Hikoilu lisää vedentarvetta, muista juottaa liikuttaessa riittävästi. Lisäksi veden kulutukseen vaikuttavat ikä, sää, terveydentila, esim. kuljetus jne.
Muista myös veden laatu! Hevosen haju- ja makuaisti ovat huomattavasti paremmat kuin ihmisellä! Tutkimuksen mukaan hevoset juovat automaatista 40% vähemmän kuin ämpäristä. Hyvä jos pystyt seuraamaan hevosesi veden kulutusta, niin pystyt puuttumaan poikkeamiin. Mä en oo koskaan halunnut automaatteja (enkä vesivahinkoja) ja nyt en halua ainakaan. Piste.
Pate oli aikoinaan hetken tallissa, jossa ei oikein vesihuolto pelannut. Mä raahasin kotoa sille veden aamuin illoin! Pesin ämpärit, jotka ihan itse ostin ja laitoin telineet seinään. Sain tästä varmaan traumoja, mutta toi muutaman metrin veden kantaminen nykyään ei vi**ta yhtään!
 |
Tää hevonen tarvitsee naaman rapsutuksen lisäksi vettä. |
 |
Pakkaskeleillä Pate ja Tango juovat molemmat kuumaa vettä aamulla 15-20 litraa kerta rykäisyllä. Joudun siis raahaamaan monta ämpärillistä, mutta tukosähkyn riski on pieni. |
3. Liikuta sitä elukkaasi! Ikä ei ole este liikunnalle, eläkeläinenkin tarvitsee liikutusta. Hevonen on luotu liikkumaan, luonnossa se kävelee päivät pitkät. Liikunta auttaa suolta toimimaan normaalisti, pitää nivelet vetreinä ja omistajankin kunnossa siinä sivussa.
Ja lisäksi...
Hevonen on luonnossa kasvissyöjä, jolla on vapaa mahdollisuus syödä, juoda ja liikkua. Se on luonnossa vähäenergisellä dieetillä, johon laitumen lisäksi kuuluvat lehdet, juuret, oksat ja yrtit. Luontainen ravinto ei sisällä suuria määriä sokeria eikä tärkkelystä. Luonnossa hevonen laiduntaa 15-18 tuntia vuorokaudessa, mikä on tietysti meidän oloissamme vaikea toteuttaa. Mutta hevonen on erittäin sopeutuvainen ja sillä on pitkä historia ihmisen kanssa.
Iso ongelma nykyään on hevosten liikalihavuus! Lihavuus altistaa monille sairauksille ja rasittaa koko elimistöä.
Karkearehun lisäksi voidaan syöttää väkirehuja ja lisiä, korkeintaan 25% dieetistä. Näihin sisältyvät viljat kuten ohra, maissi ja kaura, prosessoidut rehut kuten myslit ja täysrehut, rasvat, proteiinirehut, sekä vitamiinit ja mineraalit.
Väkirehu ruokinnassa voidaan ajatella 1 g tärkkelystä/ kg elopaino/ ruokinta, joka tarkoitaa 500 kiloiselle hevoselle noin 1,2 kiloa kauraa. Enempää hevonen ei pysty kerralla hyväksi käyttämään. Lisäksi suuret määrät helposti sulavia hiilihydraatteja horjuttavat paksusuolen bakteeritasapainoa (pH:n muutos, maitohappo imeytyy verenkiertoon->asidoosi, mikrobikannan muutos...) ja pahimmassa tapauksessa seurauksena on ähky tai kaviokuume.
Viljoista parhaiten imeytyy kaura, kun taas esimerkiksi ohrasta imeytyy vain noin viidesosa.
Hevosella ei ole sappirakkoa kuten ihmisellä, joten sen rasvan hyväksi käyttö on rajallista. Annosta voidaan nostaa noin puoli desiä viikossa, niin hevosen elimistö tottuu siihen.
Tavallinen Patepullaharrastepolle pärjäisi vallan hyvin pelkästään hyvälaatuisella karkearehulla, mutta täti tykkää syöttää monesta pussista jotain. Lisiä syöttäessä on hyvä muistaa, että hevonen on suuri eläin ja muutoksia/ tuloksia voi joutua odottamaan kuukausia. Ja koska hevonen on suuri eläin ei kovin helposti aiheuta myöskään mitään haittaa, vaikka syöttäisi jotain yrttejä tms. pieniä määriä, ihan vaan koska se on muodikasta/ hienoa/ kaikki muutkin syöttää. Jos perusasiat ovat kunnossa, ei ruokalusikallinen sitä tai tätä haittaa, jollei nyt ihan myrkkyä ole. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että esimerkiksi jotkin mineraalit ovat myrkyllisiä yliannosteltuina! Ota selvää!
Vitamiinilisiä syötettäessä on hyvä huomioida, että rasvaliukoiset vitamiinit kuten E, K, D ja A-vitamiini varastoituvat elimistöön pitkikskin ajoiksi, kun taas vesiliukoiset poistuvat hien mukana. Mineraaleista esimerkiksi kupari ja seleeni ovat myrkyllisiä yliannosteltuna.
 |
Tälläinen pitkäksi venahtanut ja kortinen laidun on hevoselle "turvallinen". Syötävää riittää, mutta sokeria ei ole. |
Eli kun hevoset tuppaavat saamaan ähkyn niin monesta asiasta, estät tukosähkyn veden saannilla, äläkä unohda sitä liikuntaa. Ähkyn riskiä pienentää myös hyvälaatuinen heinä sopivasti annosteltuna.
Ei suuria muutoksia ruokintaan, vaan kaikki muutokset aina pikku hiljaa (1-3 viikkoa). Hevoselle nappula C on aivan eri kuin nappula B.
Hiekasta pitävät hevoset kauas hiekasta. Osa hevosista vain tykkää syödä hiekkaa, seurauksena usein hiekkaähky.
Koitetaan pitää eläimet (ja itsemme) kunnossa.... =)