Uuttavuotta odotellessa

  Uuden vuoden tuloon pitää hieman heppojen ja muiden eläinten kanssa varautua, vai mitä? Meillä päin paukkuu jonkin verran ja hepat otetaan ajoissa sisälle uudenvuoden aattona. Pate ei paukuista ole moksiskaan, mutta Omppu ei raketeista tykkää. Ja Tangostahan ei vielä tiedä. Se ei kyllä ole lainkaan hötkyilevää tyyppiä, eikä ainakaan ampumisesta välitä. Lisäksi se yleensä matkii Patea, joten ei mitään stressiä.
 Tarkoitus on siis liikuttaa poppoo aamulla ja laittaa natustamaan heiniä sisälle hyvissä ajoin ennen kuutta. Milla-koira pelkää raketteja, joten sekin pitää teljetä sisälle. Pelko ei onneksi vie toimintakykyä kokonaan, vaan käskyt menee edelleen läpi. En silti siis ajatellut pissattaa sitä irti...
 Olen viime vuosina antanut sille ilman reseptiä apteekista saatavaa Calmexia, joka vaikuttaa hyvin ja nopeasti. Läähätys ja kämpän ympäri tauotta kiertäminen on saatu tolla napilla pois.

 Ja sitten vähän kuulumisia. Ollaan me harrastettu vuoden pimeimmätkin päivät. Ja nyt mennään valoa kohti, jee!
Tapaninpäivän ajelut suoritettiin varsin keväisissä keleissä. Mutta tulipahan ajeltua, ei ole ennen meillä ajettu kuin Omppu. Eikä nytkään ollut rekeä, lunta eikä kulkusia. Aurinkoa, mukavaa seuraa ja kovaa tuulta sen sijaan.

 Ensin ajettiin Tiina kanssa Tango, joka kovasta tuulesta huolimatta suoritui ihan mallikelpoisesti. Mä jo ajattelin, että tarvitaan ainakin kypärät päähän. Tuulessa pipot on kuitenkin paremmat ja muutamia loikkia lukuun ottamatta ei mitään actionia ollutkaan.

 Sitten mentiin Julian kanssa ajamaan Pate. Ajattelin mukavaa, soinnukasta käyntilenkkiä, mutta Pate halusi palautella reippaasti edellisen päivän viidentoista kilsan maastolenkistä. No jos polle tahtoo juosta, niin antaa pollen juosta. Me ollaan Julian kanssa laulettu Ompun kyydissä joululauluja, mutta nyt vaan kikatettiin. Ei siinä tössyissä mitään laulamisesta tuu...

26.12.16 Mun pieni punainen <3

26.12.16

 Joulupäivänä siis taaperrettiin Paten kanssa taas käymään läheiselle järvelle. Matkaa kertyy viisitoista kilometriä ja tämä on kyllä ihana lenkki. Mahtava suorastaan, jollei pohjat ole jäässä, niin kuin nyt oli. Hiljakseen siis mentiin, mutta täällä joutuu kyllä polle jumppaamaan käynnissäkin. Pikku tiellä on isoja ylämäkiä ja suorastaan pelottavan jyrkkiä alamäkiä. Mä en käsitä miten ne autoilla niistä pääsee....
 Alkuaikoina jouduin taluttamaan Paten kosken ylittävän sillan ylitse, joten lähdin vähän nihkeästi tänne suuntaan. Laiskuri. Nykyään Pate ylittää kiltisti kaikki kolme siltaa mennen tullen koskineen ja tyrskyineen.

25.12.16

25.12.16  Tällekkään alamäelle ei kuva anna oikeutta...

  Tiistaina oltiin Paten kanssa valkussa. Olikin taas ärsyttävä parin viikon tauko. Patella oli alla pari reippailupäivää yhden vapaapäivän sijaan ja tämä olikin parempi ratkaisu. Pollella ei ollut lainkaan kiikutusvirtaa ja pidätteet menivät läpi tuota pikaa. Ravi muuttui hetkessä "ihanan" ilmavaksi ja ohjista pääsi myötäämään mielin määrin.

Kuvat:Heidi Isotalo, mun "huippu"kännykällä surkeassa valossa... Näkyy niistä jotain.

 Tehtiin ensin käynnissä vasempaan kierrokseen käännös pitkälle sivulle reilusti uran sisäpuolelle, josta ennen päätyä väistö uralle. Mun ulkopohje hortoili omiaan, mutta kun se pysyi kiinni ja otin pidätteet ulko-ohjalla, tuli ihan kelpo suorituksia. Lisättiin loppuun voltti sisään.
 Ja sama ravissa. Tahti tahtoi aluksi suoralla kiihtyä, eikä Pate siten ehtinyt siirrellä koipia väistössä. Voltit sen sijaan sujui hyvin. Tahtikin alkoi säilyä, reilut pidätteet vaan....
 Suunnan vaihto, ensin käynnissä ja heti voltti mukaan. Roipelotkin alkoi pikku hiljaa liikkua myös sivusuunnassa. Ravi oli kyllä makeaa =)

 Laukassa tehtiin vielä kahdeksikkoa käynnin kautta suuntaa vaihtaen. Tämähän on yksi meidän lemppariharjoituksia, mutta nyt Pate nosti laiskasti laukkaa ja toisaalta vasemmasta laukasta ei tahtonut siirrtyä käyntiin. Sillä oli kyllä kova pissahätä ja tämä mies ei halua laukata jalat ristissä...
 Joka tapauksessa hiki tuli ja oli kiva valkku.

27.12.16

27.12.16

27.12.16

27.12.16

27.12.16

 Keskiviikko ilta vietettiin Claudian ja Ompun seurana maastolenkillä ilta pimeässä. Tehtiin ottalamppujen valossa hieman edellisiä pidempi lenkki, 7,5 kilometriä. Omppu porhaltaa jo niin täysiä noi hieman lyhemmät lenkit, että nyt aletaan välillä pidentämään matkaa. Ja Patelle tämä oli hyvä palauttelua valkusta. Pohjat antoivat paikoin myöten jopa juosta. Meille tupsahti sen verran lunta, räntää, ties mitä yksi yö, että tiet ovat nyt jäiset. Hokki uppoo narskahtaen niin kivasti kunhan pysyy auton renkaiden urassa.

 Ja ensi viikolla pitäisi taas tulla oikeasti talvi, mitenköhän lienee....

Hyvää joulua!

 Hyvää joulua ja onnea, menestystä, hyvää heinää (paljon), terveyttä ja kaikkea muuta ihanaa vuodelle 2017!

 T: Kikka ja karvakorvat

Joulu yllättää

 Ja tänä vuonna joulu todella tuntuu tulevan vauhdilla. Ei mitään ylimääräisiä vapaita joulukuussa, vaan ylimääräisiä työpäiviä ja lisäksi pitkiä päiviä koulutuksissa. Kurjaa ja väsyttävää ajaa pimeässä ja sumussa satoja kilometrejä... Loppu aika on touhuttu heppojen kanssa, mutta blogi on jäänyt vähälle huomiolle.

 Kurjista pohjista ja pimeydestä huolimatta ollaan maastoiltu Claudian kanssa jota kuinkin kerran viikossa Paten ja Ompun voimin. Välillä ollaan hieman rauhallisemmin ratsastettu, kun on ollut ihan kivikovat tiet. Ja toki on ehditty valoisaankin aikaan jonkin kerran.
 Ompun ratsastuskunto on noussut selvästi ja se laukkaa iloisesti Paten ohi tilaisuuden koittaessa. Tango jää siis kiltisti talliin odottelemaan, kun maastoillaan Paten ja Ompun kanssa. Ollaan saatu siihenkin touhuun siis rutiinia.
 Armidakin ehti pitkästä aikaa ratsastamaan Omppua ja tuttuun tapaan pikku maastolenkin jälkeen väänsivät kentällä (Ompun iloksi...). Poni jaksaa näyttää hapanta naamaa hiekkalaatikkoa kiertäessään, mutta tekee mitä tomerasti vaaditaan.

 Me yritettiin Claudian kanssa tässä kerran jopa hiihtoratsastusta Paten kanssa. Muuten meni hyvin, mutta ei tahdottu pysyä pystyssä lumen vähyyden vuoksi.... Sukset napasi kiviin välillä niin, että turvalleenhan sitä meni. Selvittiin onneksi parilla mustelmalla ja oli ihan hauskaa =) Yritetään heti uudelleen, jos ensin saataisiin jossain kohtaa tänne eteläsuomeenkin jonkin näköinen lumipeite.

Maastoon Pate ja minä, Claudian ja Ompun kanssa.

Claudia ja Omppu kivassa kelissä lähdössä maastoon.

 Ja on niitä hienojakin kelejä ollut =)

Aamuaurinko ja pikku lauma.

 Kävin joulutonttuasioita hoidelessa samalla kurvailemassa muutaman kierroksen Tangon siskon kanssa. On niissä vaan niin paljon samaa. Yleensä jännitän hieman uutta (vierasta) hevosta, mutta tässä tapauksessa en. Olisi kivaa, jos joskus pääsisi hyvällä pohjalla uudelleen tekemään tuttavuutta ja löytäisi kunnolla asetukset.

 Tarttis Paten kanssa kyllä ryhdistäytyä ton dressagehomman kanssa. Ollaan taas ihan pihalla kohta hommista. Maneesille ei viitsi lähteä liukastelemaan, kotona ei pysty tekemään mitään koulukiemuroita ja valkkukin on parin viikon joulutauolla... Sinne kuitenkin tulee lähdettyä huonommallakin kelillä. No ylihuomisen jälkeen kevättä kohti!

 Joulun odotusta vaan, kaikille tasapuolisesti =)

Onnen hippusia

 Tangon kanssa on jatkettu kärryttelyä kerran viikossa harjoitellen. Mikäs kiire tässä? Eihän me ravuria olla tekemässä. Ellei neiti sitten halua joskus juosta.
 Hyvin ovat treenit menneet ja edistystä on tapahtunut joka kerta. Tango on tosi rauhallinen valjastaessa, joten saan harjailla ja säätää remmejä kaikessa rauhassa. Lenkillä Tangon mielestä kaikki mikä on kerran todettu vaarattomaksi, muuttuu melkein näkymättömäksi. Mun piti auttaa kaivurin ohi, mutta takaisin tullessa sitä ei edes katsottu...

 Ja voi onnea, kun ensimmäistä kertaa istuttiin akat molemmat kyydissä! Ei taluttajia, ei edes yhtä =) Mua niin säälitti ylämäet ja meinasin hypätä pois kyydistä, mutta työhevonen kiskoo kärrit kepeästi mäen päälle. Vetäminen on veressä. Mahtavaa =)

 Ja koska tässä hommiin joutuu ja pohjat ovat jatkuvasti liukkaat, sai Tango ensimmäiset pikku kenkänsä minihokkien kera. Tosin asiaa avitti lohjennut kavio.
 Tango ei kengityksestä ollut moksiskaan, eikä varsinkaan naulaamisesta. Kerralla saatiin laitettua ympäri, eli on keskittymiskykykin kohdillaan.
 Tosin toinen takakenkä oli jotenkin saatu jo seuraavana iltana polkaistua irti osittain. Taisi olla riekuttu oikein olan takaa, kun oli saatu pitoa alle. Kyllä ne popot varmaan aluksi varisee, mutta opitaan koko ajan. Meillä on työllistävä vaikutus tuohon meidän kengittäjään, joka onneksi on aina salamana paikalla hädän hetkellä. Niin kuin nytkin kavion lohjetessa.

15.12.16 Tangon ensimmäinen kengitys.

 Ja Hipposkin oli muistanut pikku Tiitulaista pienellä näyttelypalkinnolla. Tuli niin hyvä mieli ja oli niin yllätys... Jouluylläri =)

Hermo lepää ja näpit jäätyy

 Kivikovilla pohjilla ei reippaita lenkkejä tehdä ja rauhallisessa vauhdissa meinaa tulla vilu. Hermo lepää kuitenkin. Tää on niin parasta =)
 Videon editointi: Julia Luotonen
P.S. Kamera ei kädessä oo oikein hyvä, mutta en saanu sitä viritettyä kypäräänkään.

Valmennus 6.12.16, video

 Hieman jotain erilaista, eli pikku videon pätkää valmennuksesta. Kamutkin pääsi kuviin (ovat varmaan tosi kiitollisia...)

 Julia tuli kuvaamaan, mutta meillä on vain tollainen action-kamera. Näkyy mikä näkyy ja tarkentaa mihin sattuu tarkentamaan. Julia pätki kohtia sieltä täältä ja teki videon. Kivaa =) (Mä en osaa) Olis halunnu laittaa vielä popit taustalle, mutta jos katotaa sit joskus.

 Pate viiletti aluksi menemään tosi etupainoisena, hyvä kun ei kyntänyt vakoa turvallaan. Oli kunnon pakkanen ja mun näpit ihan jäässä, tee siinä sitten jotain. Julialla oli mulle toiset hanskat takin alla (näppärä keino muutes lämmittää tumput) ja vaihdettuani tumput sormetkin suli ja sain pidätteitäkin hieman läpi. Seuraavaksi tulikin pakkasesta huolimatta hiki.

 Tehtiin pitkillä sivuilla ensin käynnissä kaksi loivaa kiemuraa, niin että palattiin aidalle sulkutaivutuksessa. Sivuttaisliikkeet ovat olleet "hieman" vähemmällä, joten oikeaan ei sujunut yhtään, eikä vasempaankaan kunnolla ravissa. Tein kierroksen välillä pohkeenväistöä keventäen, jotta sain napakan pohkeen ja sen jälkeen sujui joten kuten. Ravissa tehtiin vaan yksi kiemura. Välillä tein pikku voltin keskelle auttamaan taivutuksessa. Mutta ei se taivutus auta, kun ei polle oo pohkeesta tietääkseenkään.

 Sitten tehtiin isolla ympyrällä päätyihin voltit ulos, sulkutaivutuksessa ja vastalaukkaa. Pate nosti pari kertaa vastalaukan, mutta vaihtoi heti myötälaukaksi. Sulkutaivutukset sentään sujuivat tässä kohtaa. Me ei ollakkaan ennen harjoiteltu nostamaan vastalaukkaa...
 Laukat pyöri kuitenkin ihan mukavasti ja kokoavat liikkeet toivat takapään alle ja etupään kevyeksi.

Hevosen ravitsemusluennolla

 Eihän se oppi ojaan kaada ja kertaus on opintojen äiti, joten istuin kiltisti taas ravitsemusluennolla tilaisuuden koittaessa. Vaikka mulla ei koskaan ole ollut mitään murhetta minkään elukan ruokinnan kanssa. Eikä mulla myöskään ole ollut mitään tarkoitusta tai tarvetta syöttää jotain tiettyä pöperöä. Ihan fiilispohjalta on aina menty, mutta tiettyjä laatuvaatimuksia noudattaen. Mikä nyt milloinkin hyvältä tuntuu, vaikka vaaleanpunaiset vaahtokarkit, jos vaan eläimet voivat hyvin ja mulla on rahaa. Koko lauma on terve, hepat, koirat ja kissat, turkit kiiltää ja mahat toimii kun junan vessa.

 Luennon järjesti Mynämäen ratsastajat yhteistyössä Eira Jokela, MMK Kotieläinravitsemus, St. Hippolyt Sverige AB. Teksti pohjautuu Eira Jokelan luentomateriaaliin. Eira tekee hevosellesi ilmaiseksi ruokintasuunnitelman pohjautuen St.Hippolytin rehuihin. Heinästä pitää olla analyysi.
 Luennolla käsiteltiin hevosen ruoansulatusjärjestelmää, rehuperäisiä sairauksia kuten rivi, kaviokuume, ihottuma ja vatsahaava, sekä saatiin tietoa uusimmista tutukimuksista. Todella kattava luento siis ja suurin osa oli tietysti tuttua kauraa. Tässä hieman luennon sisällöstä.

Metsälaitumelta löytyy turvallista syötävää, ajankulua siis koko päiväksi ja liikuntaakin tulee reilusti.

 Tiivistettynä luennon sisältö oli seuraava:

 1. Hyvälaatuinen heinä eli hyvälaatuinen karkearehu. Sitä hepoille tarpeeksi ja riittävän usein. Suositus on 1,5-2 kg KA/ 100 kg hevonen. Heinän laatua ja ravintoarvoa ei voi määrittää hajun, maun ja ulkonäön perusteella, vaan analyysi on ainut vaihtoehto.
 Talviaikaan hyvä säilöheinä on oivallinen vaihtoehto. Hyvä kuivaheinä on parasta, mutta työn ja tuskan takana. Jos pääset käsiksi niin syötä ehdottomasti.
 Huomioi yksillöllisyys. Toinen haluaa neljä kiloa kerralla kolme kertaa päivässä ja toinen kaksi kiloa ja usein.
 Karkearehu pinentää mahahaavan riskiä ja vähentää stereotyypisten käyttäytymismallien ilmentymistä. Lisäksi se edistää ruoansulatuskanavan terveyttä ja immuunipuolustusta, sekä vaikuttaa ravintoaineiden imeytyvyyteen. Hevosen mahalaukku on pieni ja hevonen erittää mahanestettä koko ajan. Tyhjässä vatsassa nesteet siis hölskyvät, eikä vatsalaukun yläosassa ole suojaavaa limakalvoa. Ihmekkös tuo, jos mahahaavat ovat hevosella niin yleisiä.
 Karkearehun pureskelu stimuloi syljen eritystä ja auttaa näin ruoansulatusta. Hevonen erittää sylkeä 10-30 litraa päivässä! No siihen se kaikki vesi menee =)

 2. Vesi. Hevonen tarvitsee paljon vettä, varsinkin laidunkauden ulkopuolella. 500 kiloinen hevonen tarvitsee vuorokaudessa 25-75 litraa vettä. Lämmintä vettä, kuumaa vettä, vettä omenamehulla, kunhan vaan juo riittävästi. Hikoilu lisää vedentarvetta, muista juottaa liikuttaessa riittävästi. Lisäksi veden kulutukseen vaikuttavat ikä, sää, terveydentila, esim. kuljetus jne.
 Muista myös veden laatu! Hevosen haju- ja makuaisti ovat huomattavasti paremmat kuin ihmisellä!  Tutkimuksen mukaan hevoset juovat automaatista 40% vähemmän kuin ämpäristä. Hyvä jos pystyt seuraamaan hevosesi veden kulutusta, niin pystyt puuttumaan poikkeamiin. Mä en oo koskaan halunnut automaatteja (enkä vesivahinkoja) ja nyt en halua ainakaan. Piste.
 Pate oli aikoinaan hetken tallissa, jossa ei oikein vesihuolto pelannut. Mä raahasin kotoa sille veden aamuin illoin! Pesin ämpärit, jotka ihan itse ostin ja laitoin telineet seinään. Sain tästä varmaan traumoja, mutta toi muutaman metrin veden kantaminen nykyään ei vi**ta yhtään!

Tää hevonen tarvitsee naaman rapsutuksen lisäksi vettä.

Pakkaskeleillä Pate ja Tango juovat molemmat kuumaa vettä aamulla 15-20 litraa kerta rykäisyllä. Joudun siis raahaamaan monta ämpärillistä, mutta tukosähkyn riski on pieni.

 3. Liikuta sitä elukkaasi! Ikä ei ole este liikunnalle, eläkeläinenkin tarvitsee liikutusta. Hevonen on luotu liikkumaan, luonnossa se kävelee päivät pitkät. Liikunta auttaa suolta toimimaan normaalisti, pitää nivelet vetreinä ja omistajankin kunnossa siinä sivussa.

 Ja lisäksi...

Hevonen on luonnossa kasvissyöjä, jolla on vapaa mahdollisuus syödä, juoda ja liikkua. Se on luonnossa vähäenergisellä dieetillä, johon laitumen lisäksi kuuluvat lehdet, juuret, oksat ja yrtit. Luontainen ravinto ei sisällä suuria määriä sokeria eikä tärkkelystä. Luonnossa hevonen laiduntaa 15-18 tuntia vuorokaudessa, mikä on tietysti meidän oloissamme vaikea toteuttaa. Mutta hevonen on erittäin sopeutuvainen ja sillä on pitkä historia ihmisen kanssa.
 Iso ongelma nykyään on hevosten liikalihavuus! Lihavuus altistaa monille sairauksille ja rasittaa koko elimistöä.

 Karkearehun lisäksi voidaan syöttää väkirehuja ja lisiä, korkeintaan 25% dieetistä. Näihin sisältyvät viljat kuten ohra, maissi ja kaura, prosessoidut rehut kuten myslit ja täysrehut, rasvat, proteiinirehut, sekä vitamiinit ja mineraalit.
 Väkirehu ruokinnassa voidaan ajatella 1 g tärkkelystä/ kg elopaino/ ruokinta, joka tarkoitaa 500 kiloiselle hevoselle noin 1,2 kiloa kauraa. Enempää hevonen ei pysty kerralla hyväksi käyttämään. Lisäksi suuret määrät helposti sulavia hiilihydraatteja horjuttavat paksusuolen bakteeritasapainoa (pH:n muutos, maitohappo imeytyy verenkiertoon->asidoosi, mikrobikannan muutos...)  ja pahimmassa tapauksessa seurauksena on ähky tai kaviokuume.
 Viljoista parhaiten imeytyy kaura, kun taas esimerkiksi ohrasta imeytyy vain noin viidesosa.
 Hevosella ei ole sappirakkoa kuten ihmisellä, joten sen rasvan hyväksi käyttö on rajallista. Annosta voidaan nostaa noin puoli desiä viikossa, niin hevosen elimistö tottuu siihen.

 Tavallinen Patepullaharrastepolle pärjäisi vallan hyvin pelkästään hyvälaatuisella karkearehulla, mutta täti tykkää syöttää monesta pussista jotain. Lisiä syöttäessä on hyvä muistaa, että hevonen on suuri eläin ja muutoksia/ tuloksia voi joutua odottamaan kuukausia. Ja koska hevonen on suuri eläin ei kovin helposti aiheuta myöskään mitään haittaa, vaikka syöttäisi jotain yrttejä tms. pieniä määriä, ihan vaan koska se on muodikasta/ hienoa/ kaikki muutkin syöttää. Jos perusasiat ovat kunnossa, ei ruokalusikallinen sitä tai tätä haittaa, jollei nyt ihan myrkkyä ole. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että esimerkiksi jotkin mineraalit ovat myrkyllisiä yliannosteltuina! Ota selvää!

 Vitamiinilisiä syötettäessä on hyvä huomioida, että rasvaliukoiset vitamiinit kuten E, K, D ja A-vitamiini varastoituvat elimistöön pitkikskin ajoiksi, kun taas vesiliukoiset poistuvat hien mukana. Mineraaleista esimerkiksi kupari ja seleeni ovat myrkyllisiä yliannosteltuna.

Tälläinen pitkäksi venahtanut ja kortinen laidun on hevoselle "turvallinen". Syötävää riittää, mutta sokeria ei ole.

 Eli kun hevoset tuppaavat saamaan ähkyn niin monesta asiasta, estät tukosähkyn veden saannilla, äläkä unohda sitä liikuntaa. Ähkyn riskiä pienentää myös hyvälaatuinen heinä sopivasti annosteltuna.
 Ei suuria muutoksia ruokintaan, vaan kaikki muutokset aina pikku hiljaa (1-3 viikkoa). Hevoselle nappula C on aivan eri kuin nappula B.
 Hiekasta pitävät hevoset kauas hiekasta. Osa hevosista vain tykkää syödä hiekkaa, seurauksena usein hiekkaähky.
 Koitetaan pitää eläimet (ja itsemme) kunnossa.... =)

Valmennus 29.11.16

 Neljän viikon tauon jälkeen päästiin vihdoin taas valmennukseen. Valmennus oli meidän kohdalla nyt ensimmäistä kertaa maneesissa. Maneesille on vajaa kaksikymmentä kilometriä, joten matkaankaan ei mene kauan.

 Mites mun dressageponi? Pitänyt täyden tauon kouluhommista viimeisten kisojen jälkeen. Ollaan vaan maastoiltu, välillä tosi reippaastikkin ja pitkiäkin lenkkejä. Lisäksi hieman puomi ja hyppyhommia. Ja siltä polle aluksi tuntuikin...
 Pate oli yltiöreipas, ilmeisen onnellinen nähdessään taas treenikaverinsa (vaikka suosikki Eevi-tamma puuttui joukosta), umpikuuro pohkeille ja raskas ohjille. Jee.
 Mutta ensimmäisten hikikarpaloiden vierähdettyä turvalle, löytyi hieno kouluratsu. Sai ihan kehujankin, ei ole koskaan ennen mennyt noin hienosti =) Tosin osasyyllinen alun takkuamiseen luultavasti keikkui satulassa...
 Pate pysähtyi alkuun peilien eteen ihmettelemään. Suurissa peileissä viiletti niin komea, punainen ruuna!

29.11.16 Ekat maneesivalkut. Peilissä on niin komea mies!

 Aloitettiin tekemällä kiemurauraa käynnissä kunnon taivutuksilla. Viisi kiemuraa tullessa päädystä ja keskikäyntiä uraa takaisin. Tähän lisättiin joka kiemuraan voltti sisään. Vasempaan Pate taipui ihan kivasti, oikeaan sai urakoida. Lisäksi polle käveli melkoista vauhtia, vaikka miten taivutti.

 Ravissa mulla valuikin hiki parin kierroksen jälkeen. Pate mennä tikitti menemään ja pompin mukana. Kolme kiemuraa tullessa ja uraa takaisin.  Sitten lisättiin voltit tähänkin aina kiemuran päätyyn sisään. Mulle kiljuttiin, että istu sinne satulaan, jalat alas, pois sieltä takaa ja pidäte, pohje, pidäte pohje! Hups alkoi humma kulkea. Tarkoitus oli ravata suurta, hidasta ravia, polkea alle ja taipua kunnolla. Ja Patehan polki. Sitten mä sain vaan "istua". Eli tehdä pieniä pidätteitä ja käyttää hieman pohjetta. Kun pohje oli edempänä, sain nostettua Paten edestä ylös jalalla ja taivutettua hyvin, vau...

 Jatkettiin kiemurauralla laukassa. Voltti sisään, pätkä laukkaa, käyntiin ja laukan vaihto, josta taas kiemura toiseen suuntaan. Päädystä uraa nättiä laukkaa takaisin. Pate jaksoi laukata tosi hyvin ja oikea puoli oli aikast mahtava.
 Vasen olikin paljon huonompi. Pate heitti mut ulos ja koitti lähteä viilettämään. Saatiin me kuitenkin voltit tehtyä, mutta ei niin hienosti. Oikeaan kun sai vaan ratsastaa ja vasempaan joutui vääntämään. Eikä siirtymät käyntiin oikein tahtoneet sujua sulavasti mistään laukasta. Ei kai, jos heppa halusi juosta.
  Mutta olipahan kiva treeni! Kauhee kun on ollut ikävä ohjattua toimintaa!

Joululahja

 Joulu tulee tänäkin vuonna, iik! Mä olen niin jouluihminen ja jaksan joka vuosi säheltää kaikkea turhaa. Viime vuonna "sain" pikku Tangon "joululahjaksi". Siinä sitä lahjaa, iloa ja touhuamista moneksi vuodeksi.
 Tänä vuonna ostin joululahjaksi (itselleni) Tangolle uudet valjaat. Ollaan tosiaan menty Ompun valjailla ja koska valjaat ovat kovassa käytössä ponilla, jatkuva remmien ja säätöjen vaihtelu ärsytti. Ja tosiaan liian kapeatkin. Pieneksi ne kohta olisivat jääneet joka tapauksessa. Ja Paten valjaat ovat tietysti liian suuret Tangolle.
 Meinasin ensin ostaa valjaat käytettynä, mutta tarjonta on rajallista, yhtään ei loppujen lopuksi tiedä mitä saa, eivätkä kirppishinnat hurjasti jää uusien hinnasta. Enkä ole oikein luottavainen kirppistouhuun, vaikka tekemäni pikku kaupat naamakirjan kirppiksellä ovatkin aina sujuneet.
 Nyt neidillä on kuitenkin uudet remelit pinkillä silatyynyllä ja ihkaoma potkuremmikin.

 Tangolla oli kaksi ajokertaa päivän välillä ja sitten puolentoista viikon mietintätauko. Lauantaina auringonpaisteeseen kärryjä kiskomaan lähti varsin reipas tamma. Tango on ihan hassu, kun se köpöttää täysiä menemään kotoa pois, mutta kotiin päin sillä ei ole yhtään kiire!
 Käytiin pitkästä aikaa hieman pidempi lenkki ja talviturkille tuli oikein hieman hiki kärryjä kiskoessaan. Ohjattavuus alkaa kärryiltä olla jo hyvä. Tarkoittaa kääntymisen lisäksi eteen menoa ja hidastamista. Ja kääntyminen sujuu tosiaan ihan mukavasti, kääntyy ihan paikallaan =) Edistytään hitaasti, mutta varmasti.

26.11.16

 Claudia kävi yksi ilta hoitelemassa heppoja ja oli metsästänyt tarhasta Tangon hoidettavaksi. Mun mönkiessä talliin Tango oli saanut letit.

20.11.16

 Samalla säädettiin uudet valjaat sopiviksi ajokertaa varten.

20.11.16

 Claudia harjoitteli juoksuttamista Ompun kanssa. Sen kanssa on hyvä harjoitella, koska poni on aika automaatti. Olen juoksuttanut sitä tietysti paljon ajamisen lisäksi, koska olen liian punkero sen selkään.

20.11.16

 Lauantai-aamulla oli melkein kurainen kesäkeli. Lämmintä ja aurinkoista.

26.11.16

 Laitoin lisää jouluvalojakin vesisateessa =) Heti on kauniimpaa, kun on enemmän valoa.

26.11.16

 Sunnuntaina ei sitten enää ollut kurasta tietoakaan. Talvikeli tuli taas yhdessä yössä. Urheasti lähdin tuttuun tapaan aamulla Ompun kanssa sunnuntaiajelulle kovaan pohjoistuuleen ja lumituiskuun, pitkässä untuvatakissa ja villahuopa jalkojen ympärillä. Poni oli tosi reipas ja poikkeuksellisesti ohitti johtokelatkin juosten. Yleensä se heittää uukkarin per**le.
 Mulla ei ollut pätkääkään kylmä ja vaihdan kyllä mielelläni lämpimän ja sateisen kurakelin pakkaskeleihin.
 Tuuli yltyi niin kovaksi, että Paten kanssa vaihtui pitkä maastolenkki nurkissa pyörimiseen. Pelkäsin, että puu kaatuu päälle!

27.11.16

 Paten kanssa meillä on ollut taukoa valmennuksista meistä riippumattomista syistä. Saapi nähdä miten käy tällä viikolla...

Saldo

 Ja kyse ei ole surullisesta pankkitilini saldosta, vaan oppimisen saldosta. Jos sitä nyt voi jotenkin mitata.
 Olen tänä vuonna jättänyt melkein kaiken ylimääräisen roipeen ostamatta. Tarkoittaa siis tavaraa mitä ei välttämättä tarvita. Loimia, satulahuopia, suitsia, ratsastushousuja, takkeja, hanskoja, kenkiä ja muuta roipetta, mitä ei oikeasti tarvitse, koska niitä on jo kaapit pullollaan. Ja niihin saa rahaa menemään ihan kivasti. Tulee vaan ostettua, kun on nättiä tai tarjouksessa. Sen sijaan olen käynyt ahkerasti valmennuksissa, kisoissakin ja viimeiseksi estekurssilla. Mä lasken siis myös kisat oppimistilanteiksi ja vielä varsin hyviksi sellaisiksi.

Kuvat: Petri Luotonen

26.11.16

 Toki hevosilla pitää olla asianmukaiset ja sopivat varusteet, niin kuin ratsastajallakin. Mun ratsastukseni ei silti kehity vähäänkään, vaikka miten keventelisin viimeisen muodin väreissä. Valmennuksissa ahertaminen on siis kehittänyt mua ja Patea paljon enemmän kuin uudet pöksyt. Uusi satula kyllä auttoi asiaa, mutta siinäkin sopassa oli valkulla oma osuutensa. Ja sopiva satulahan nyt on ratsulla se tärkein asia.

 Ylimääräisellä estekurssikerralla mulle oikeasti valkeni, mitä kaikkea olin oppinut ihan muutamalla kerralla!

 1. Jatkuva jarruttaminen loppui ja kaasu löytyi. Mitä järkeä on jarruttaa koko ajan, jos tarkoitus on kuitenkin ylittää esteet. Hevosen kanssa. Lisäksi esteen päällä on enää turha säätää, kaikki kuusi jalkaa ovat jo ilmassa.

2. Katso esteen yli ja mihin olet menossa. Esteen tuijottaminen saa hevosenkin tyssäämään ja tuijottamaan estettä. Se on vaan tarkoitus ylittää, eikä siellä piilottele dinoja. Esteillä muistan paljon paremmin pitää nenäni ylhäällä.

26.11.16

 3. Anna hevosen hoitaa oma osuutensa hommasta. Mä näytän tien, vaihdan myötälaukan ja ohjaan esteen keskelle. Hevonen hyppää yli ihan mielellään, anna sen tehdä se!

 4. Laske askeleet kun et muuta osaa. Hevonenkin luulee, että tiedät ponnituspaikan =)

 Mä olen ihan intoa täynnä. Me viilettetiin Telman kanssa torstai-iltana ihan mukavasti pikku rataa ja pysyin kaikissa hypyissä hyvin mukana. Emmi ja Laura pitivät siis hyvän kurssin. Nyt se loppu, yhyy!!
 Mun kuvasta ei juuri selvää saa. Hitsin pimeys.
 Viimeisen kerran lopuksi siis mentii pikku rata: Lähdettiin vasemmassa laukassa kaarevavalla linjalla olevat kaksi estettä (toinen siintää takana, toinen on ratsukon takana), tiukka käännös puna-valko-pystun takaa kavaletille, laukka ja pysty, josta oikealle esteen takaa ja lopuksi oikeassa reunassa näkyvät kaksi estettä.
 Aluksi verkattiin puomisarjalla käyntisiirtymineen, josta jatkettiin laukkasiirtymään käynnin tilalle. Ja sitten aina pari estettä kerrallaan ennen koko "rataa". Ehkä me Paten kanssa joskus....

Ratakuva :P

 Intoa puhkuen keskiviikko-iltana oli pari estettä pystyssä myös meidän pikku kentällä. Ristikko ja pari pikku pystyä kaarevalla uralla maapuomien lisäksi. Claudia hyppäs Ompulla ja minä Patella. Pate hyppäsi tosi rauhallisesti, katsoi paikat tarkaan ja jotenkin tuntuu, että se johtui mun rauhallisuudestani. Mä en siis säätänyt mitään, vaan annoin sen hypätä.
 Omppu omaan tyyliinsä ei niin vitsinyt kunnolla hypätä, ennen kuin otettiin se Paten perään hyppäämään. Sitten tuli poniltakin kunnon suorituksia!

 Ja koska intoa piisaa, mentiin kentälle Paten kanssa pomppimaan lauantainakin. Mieheni tuli ottamaan kuvia, nostelemaan puomeja ja soittamaan ampparia. Ambulanssia ei tarvittu, puomit eivät pudonneet, mutta hauskaa oli!

 Verkkasin maapuomeilla ensin ihan käynnissä ja sitten ravissa. Patella nousi kierrokset välittömästi ravin myötä, joten tein väliin siirtymiä käyntiin. Toki hän oli huomannut pikku esteet kentällä...

26.11.16

26.11.16

  Kaarevalla linjalla oli kaksi kavalettia 10,5 metrin, eli kahden laukan välillä. Mun piti ravata ensimmäiselle puomille ja jatkaa siitä laukassa, mutta Pate nosti laukan pelkästä ajatuksesta, joten me laukattiin suosiolla. Jossain kohtaa tykkäsin, että hyppääminen oli helpompaa laukasta kuin ravista ja tässä se nyt kostautuu. Paten mielestä puomi oli selvästi este, eikä se edes yrittänyt vaan löntystellä siitä yli. Kun voi kerran hypätäkkin!
 Laukkasin siis reilusti eteen, jotta päästiin toinenkin puomi ja onnistuttiin hyvin molempii suuntiin. Huimas kyllä tiukka käännös puomin jälkeen vasempaan kierrokseen, mutta kääntyyhän toi vaikka pennin päällä. Luota siihen ratsuusi!

 Väliin hypättiin ristikkoa, joka nostettiin hieman lopuksi. Tää oli kyllä niin hauskaa, hitsi kun on niin pieni kenttä. Ainut ongelma oli, että Pate nosti mielellään vastalaukan oikeaan kierrokseen. Tosin hän laukkasi ihan kiltisti sitten vastalaukkaa...

26.11.16

 Kaarevan linjan puomit vasempaan kierrokseen.

26.11.16

26.11.16

26.11.16

 Me ei hypätty montaa kierrosta ja lopetettiin onnistuneisiin suorituksiin. Jatketaan sitten taas hyvillä mielin =)

 Ja mikäs sen mahtavampaa kuin maastopyörähdys loppuun. Vauhtiakin riitti vielä...

26.11.16 Aurinko!

Kesken loppu!

 Niin siinä sitten kävi, että estekurssi loppui ihan kesken kaiken. Just kun alkoi pysymään hypyissä mukana ja lakkasi jännittämästä! Siitä syystä olen mukana edelleen ainakin yhden kerran. Eli meillä on extrakerta =)
 Olen mennyt samalla pikku suokkitammalla koko kurssin ja nyt vihdoin tuntuu, että meillä on jonkun näköinen yhteistyö. Se muuten näkyi myös tallikäytöksessä. Mua ei enää nakitettu ja ensimmäisen kerran karsinassa seisoi loimitettu heppa kiltisti odottamassa riimun riisumista, ilman että jostain oli ehditty napata mukaan ruokaa :D

Mun reipas ratsuni.

 Toiseksi viimeisellä kerralla harjoiteltiin Lauran ohjauksessa välin ratsastamista tietyllä askelmäärällä. Mä onnistuin tuttuun tapaan ratsastamaan yhden ylimääräisen laukan aina. Vähintään puolikkaan askeleen ja siitä tulee aina vähän töyssyinen hyppy. Ku pelottaa kova vauhti ni lyhentää sitä laukkaa...
 Hypättiin myös loivalla kiemurauralla, jolloin tehtävänä oli tietysti aina vaihtaa laukka. Arvaa onnistuiko esteen päällä... Vaihtuu se siellä matkallakin.

 "Viimeisellä" kerralla hypättiin kahdeksikolla. Eli harjoiteltiin kääntämistä ja edelleen sitä laukanvaihtoa esteen päällä. Tää oli mulle aika sopiva tehtävä, koska jatkuva kääntäminen vie vauhtia, niin mun ei tarvitse himmailla.
 Verkkahyppyjen jälkeen tultiin pääty-este oikeassa laukassa, keskimmäiselle ja vaihto vasempaan laukkaan. Siitä toisen päädyn ristikko ja vasemmassa laukassa keskelle, jossa taas ristikolla vaihto oikeaan laukkaan ja takaisin pääty ristikolle. Mun fiksu polleni vaihtoi jonkun kerran laukkaakin esteen päällä, mutta se ei kyllä ollut mun ansiotani. Mä keskityn vielä niin täysin menossa olevaan esteeseen, etten uskalla kurkatakkaan seuraavaa.
 Tehtiin tehtävä myös ratsastamalla esteitä eri järjestyksessa ja laukkaamalla väliin koko takasuora, josta tultiin viimeisen kahdeksikko-esteen takaa kaartaen vielä keskellä oleva poikittainen oleva este. Tähän tultiin jo reippaammin, koska ennen estettä oli pitkä suora. Jostain syystä mun jännitys oli tipotiessään ja pysyin hypyissä hyvin mukana. Enkä himmailut.
 Mua auttoi tosi paljon, kun lakkasin katsomasta esteitä ja katsoin niistä yli.

Kahdeksikko esterata

 Ja tosiaan yksi lisäkerta vielä! Sit pitäisi varmaan jatkaa hyppäämistä? Ettei tarvitse taas alusta aloittaa...

6 yhteistä vuotta

 Me ollaan oltu Paten kanssa kimpassa jo kuusi vuotta. Hurjan nopeasti menee aika. Nyt meillä on kaikki tosi hyvin ja toivottavasti pysyykin. Ainakin terveys. Innolla odotan meidän seuraavaa yhteistä vuottamme. Mun pikkuinen punainen Patepullaponini <3

 Vuosipäivän kunniaksi tehtiin harmaassa kelissä kunnon reipas maastolenkki =)

20.11.16

20.11.16 No hiukan tuli hiki... Juokse ite tälläinen turkki päälläs...

Estekurssi, 3. osa

 Torstaina olin taas estekurssilla tuttuun tapaan. Sama pikku suokkitamma alla ja Emmi pitämässä tuntia. Tosi mukava, kun alkaa olla talli paikkana tuttu. Tietää missä listat ja tavarat on, miten toimitaan ja kuinka heppa hoidetaan.
 Emmin tunnit ovat hyvin suunniteltuja ja tuntuu, että joka kerralla mennään eteenpäin. Kurssi kun on kyseessä. Tällä kertaa meitä oli kolme mukana tunnilla. Estekorkeus oli matalampi, mutta teknistä harjoittelua oli mukana rutkasti. Tässä kohtaa alkoi pohja jo hieman jäätyä, tällä viikolla kentällä onkin sitten jo luntakin hieman. Hui.
 Otin kuvan meidän "radasta", jos siitä jotain käsitystä saa. (Parempi kuin mun piirustukset)

3.11.16

 Vasemmassa reunassa, suoralla olevat kuusi puomia mentiin ensin ravissa. Pikku suokkia sai ratsastaa tässä reilusti eteen. Takasuoralla kevyeen istuntaan. Ensin siirryttiin käyntiin ja tehtiin voltti oikeassa laidassa näkyvien puomien yli. Takaisin raviin ja kuvan ulkopuolella päädyssä olevalle tötterölle pysähdys ja muutaman askeleen peruutus, josta takaisin raviin ja puomeille. Vaihdettiin suuntaa, tehtiin voltti takasuoralla ravissa ja laukkaympyrä päätyyn.

 Sitten laukattiin kaikki kuusi puomia oikeaan kierrokseen, kulmasta melko jyrkkä käännös pystylle viistoon oikealle, 12 metriä, eli kolme laukkaa pystylle, josta viimeistään alas vasemmassa laukassa. Laukan sai siis vaihtaa jo ensimmäiselle pystylle.
 Vasempaan kierrokseen tultiin edelleen kuusi puomia laukassa, tiukka käännös kavaletille (kuvassa käännetty matalaksi) apupuomeineen, 16 metriä, eli neljä laukkaa ja pystylle, josta alas oikeassa laukassa.
 Lopuksi tultiin ratana oikeaan kierrokseen puomit, kulmasta pysty, kolme laukkaa ja pysty, vasemmassa laukassa alas ja koko takasuora laukkaa. Päädyssä hiukan hiljennettiin ja tultiin puomit tällä kertaa vasemmassa laukassa, jyrkkä käännös kavaletille, neljä laukkaa ja pysty, josta oikealle.

 En edelleenkään joka kerta ole hypyssä mukana, enkä rento, mutta kertaakaan ei vielä ole tarvinnut ottaa tukea ohjista. Enkä oo jääny kyydistä =) Katotaan kuin tänään käy...

Lunta odotellessa

 Meidän uusi valjastustolppa toimii ihan hyvin. Kaikki hepat seisovat siinä ihan nätisti ja kahta hevosta laitettaessa on välillä ihan kiva etteivät ne seiso ihan nenäkkäin. Kylmähän siinä kovilla pakkasilla tulee, mutta ajamaan joutuu ulos joka tapauksessa. Ja ponin pystyy valjastamaan tallissa kuitenkin. Sen kanssa on ovien kiinni laittamisessa kyllä tekemistä, poni kun lähtee aina vauhdilla lenkille. Oli se sitten kärryillä tai ratsain.

30.10.16

 Viikonloppuisin on hinku maastoilemaan pienen punaisen kanssa, kun ehtii valoisaan aikaan. Vaikka olisi pitänyt harjoitella jotain muutakin... Nyt on onneksi kisat tältä vuodelta kisattu ja saa hyvällä omalla tunnolla maastoilla ja lusmuilla.

30.10.16

 Pate on ollut valmennuksessa joka tiistai. Olemme harjoitelleet viime aikoina pääasiassa K.N.Specialia, jonka ratsastimme viime kisoissa. Jossain kohtaa voisin yrittää laittaa tekemiämme harjoituksia muistiin. Itse ohjelman ratsastimme valmennuksessa kerran läpi, muuten treenasimme jotain tiettyä kohtaa. Kaikkeahan ei kerralla pysty harjoittelemaan ja hyvään suoritukseen tarvitaan suuri määrä onnistuneita toistoja.

1.11.16 Valkuun jälkeen pesu, peitto päälle ja jalkojen kylmäys

 Tangon kanssa siirryttiin ohjasajosta kärryjen kanssa ajeluun. Ihan istui ihminen, Tiina kärryillä. Me olimme Julian kanssa vielä taluttamassa molemmin puolin ja olemmekin vielä tietysti monta kertaa. Tango veti kiltisti kärryjä. Ei välittänyt kolinoista, eikä siitä, että alamäissä sai pitää vastaan. Hän on niin hieno =) Tässähän alkaa tuntumaan, että pääsee neitiä vielä joskus ajamaan!
 Nyt on Tangolle omat silat hakusessa. Ompun silat ovat turhan kapeat, remmit turhan lyhyet hevosen kärryihin valjastamiseen ja minua ärsyttää häntä- ja rintaremmien, sekä ohjien vaihtelu.

5.11.16 Ekan kerran lenkillä kuski kärreillä.

5.11.16 Juu, todisteaineistoa.

 Aamuisin on mittarit näyttänyt kymmentä miinusastetta. Se tietää hepoille lämmintä vettä termokuppiin. Pate ja Tango tykkäävät molemmat juoda lämmintä vettä, ihan meinaa kina tulla. Vedestä...

6.11.16 Höyryävä vesi pakkasessa.

6.11.16 Mun vesi!

 Tango harjoitteli taas yksinoloa tallissa, kun lähdettiin maastoon Claudian, Ompun ja Paten kanssa. Tango natusteli heiniä vajaan tunnin maastolenkiltä palatessamme, ihan yhtä rauhallisesti kuin viimeksikin. Koitetaan tähänkin saada rutiini, voi sitten joskus olla pidemmänkin pätkän yksin hermostumatta.

 Tässä oli mukana nyt myös vuorokausiefekti. Ensimmäisellä kerralla Tango jäi yksin talliin illalla, kun muutenkin otetaan hepat talliin. Nyt jätettiin yksin keskellä päivää, jolloin ei yleensä koskaan oteta sisälle. Hyvin meni =)

 Mentiin reipas lenkki, koska poni oli yltiöreippaalla tuulella. Laukattiin pehmeimmissä kohdissa ihan reippaasti, eikä meille todellakaan tullut yhtään kylmä,vaikka niin luulin. Ja aurinko paistoi, se on niin piristävä!

6.11.16 Valjastin Paten ulkona pakkasessa ja auringossa.

6.11.16 Claudia laittoin Ompun tallissa lämpimässä. Tango vahtii, että homma sujuu.

6.11.16 Maastossa Claudia, Omppuja minä Patella.

6.11.16 Pikku puhuri pohjoisesta...

 Lenkin jälkeen loimet päälle ja tyytyväiset hepat syömään.

6.11.16

 Tämän viikon valmennuksesta ei vielä tiedä, pitäisi kai siirtyä maneesiin. Ellei tupruta kunnolla lunta kentän pintaan.
 Ja torstaina olisi taas estekurssia. Mitä sitten jos on liukasta? Hypätään pieniä? Hui....
 Silti mä kyllä toivon lunta. Pakkanenkin on ihan kiva, mutta lumi tekisi pohjat hyviksi =)