On mulla vaan niin ihania ystäviä. Yksi etsii mulle varsan kun kaikki menee pieleen, kuuntelee kaikki maailman murheet, hommaa ruokaa, etsii aina ongelmiin ratkaisua ja kaivaa varastoistaan meiltä puuttuvat vermeet, toinen auttaa varsan ajokoulutuksessa, tuo porkkanoita ja kauraa (ja kuuntelee murheet), kolmas tulee lyömään irtokenkää lauantai-illalla, tuo leipää (ja kuuntelee murheet) ja neljäs auttaa kisoissa ja tulee klippaamaan hevosen heti pyydettäessä (ja kuuntelee taas). Lisäksi löytyy ystäviä muutenkin kisoissa ja valmennuksissa auttamaan ja kuvaamaan. Välillä tulee niin hyvä mieli, niin kuin tänään =) Mä autan teitä aina kun vaan pystyn ja osaan. Ei tää homma aina yksin onnistu, eikä yksin ole aina kiva aina ollakkaan. Mun on vielä niin vaikea pyytää apua....
Kyllä nämä kelit vaan paljon vaikuttaa ulkona harrastettaviin lajeihin. Maneesissa on ihan sama paistaako vai ei, kunhan ei paljon ole pakkasta, mutta kyllä hevosen ajaminen ja maastoilu vaan niin ihanaa on auringon paisteessa!
Tiina tuli lauantai-aamulla ajamaan Tangoa. Pikku tuhkimo oli hukannut yhden kenkänsä edellisenä päivänä, joten mentiin kolmella kengällä. Mä en vielä uskalla Tangolle lyödä itse nauloja.
Tosin Tiina oli nähnyt Marrun ja kertonut kengän tippuneen ja kenkä olisikin tarvittaessa saatu paikalleen saman tien jo ennen lenkkiä. Mutta koska keli oli hyvä, tuli Marru yhteisellä päätöksellä lyömään kengän vasta illlalla. Kenkä oli tietysti varissut lohjenneesta kaviosta, joten ihan upeaa, että se saatiin heti takaisin. Huh, ei tarvitse murehtia siitä.
 |
| 21.1.17 Tangon kärryillä ottamassa arskaa. |
 |
| 21.1.17 |
 |
| 21.1.17 |
Sieltä se mollukka nousee. Joka päivä hetken aikaisemmin.
 |
| 22.1.17 |
 |
| 22.1.17 |
 |
| 22.1.17 |
Omppu pääsi tuttuun tapaan sunnuntaiaamukärryttelylle. Perjantai-illalla rämmittiin lenkki taas pimeässä, joten ihan luksusta päästä välillä päivän valossa ja vielä auringon paisteessa.
 |
| 22.1.17 Mun kaunis pikku ponini lähdössä lenkille. |
Voi mikä keli nököttää villaviltin alla.
 |
| 22.1.17 Ompun kanssa ottamassa aurinkoa. |
 |
| 22.1.17 |
Sari tuli ajelemaan Patelta enimmät villat pois, ihanaa! Ja suuri kiitos. Mun budjetti ei joulun jälkeisessä konkurssissa anna varaa ostaa omaa konetta. "Halvallakin" näyttää vempeleitä olevan myynnissä, mutta luulen, että tässäkin asiassa kannattaa satsata laatuun... Tohon villamäärään ei taida mikään rimpula ilman savua edes kyetä.
Tämä oli Paten ensimmäinen klippaus, joten laitettiin pumpulia korviin. Pate suhtautui asiaan tyynesti. Akat aina keksii kaikkee... Tehtiin hälle raidat ja katsotaan auttaako ne jaksamiseen ja kuivumiseen. Ainakin ne auttoi raipan tehoon. Pate ei ole koskaan aikaimmin lähtenyt raipasta eteen, on vaan heilutellut korviaan. Mutta nyt lähti, ihan outoa. Päästäisiinkö nyt viimeisistäkin jumituksista, se kun on vaarallista.
 |
| 22.1.17 Paten ensimmäinen klippaus, urakoimassa Sari. |
 |
| 22.1.17 Olipas pollella villaa! Jos rajasta olisi halunnut ihan tasaisen, olisi hävinnyt satulan paikkakin. |
Parturoitu humma traikkuun ja muutaman kilometrin päähän Sarille. Siitä kahden ruunan voimin ihana, rauhallinen parin tunnin maasto ilta-aurinkoon. Kunnon sunnuntai!
 |
| 22.1.17 Maastossa Sarin ja Paavon kanssa. |
 |
| 22.1.17 Kohti uusia seikkailuja =) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti