Mamin mussukat: joulukuuta 2013

Lauantaina oli luvattu koko päivä vesisadetta, joten puin sadetakin päälle ja lähdin Paten kanssa maastoon. Sitten ei satanut pisaraakaan. Ihan hyvä, illalla satoi sitten senkin edestä taas. Patella oli rauhallisempi päivä. Ei sätkyillyt, eikä pukitellut edes ojan kohdalla.
Käytiin metsän perällä asti kääntymässä koska joku ystävällinen oli sahannut puut edestä pois. Sitten mentiin tiellä vaan. Pieniä ravipätkiä siellä täällä ja vaan kävellä löntysteltiin. Saatiin menemään yli tunti vaikka pyörittiin vaan "nurkissa"
Ihanaa kun polle kävelee yli purot ja lätäköt, joita nyt riittää, ensin kun sai tapella joka pisaran kohdalla.

Täti mönkii selkään

Hyvät heijastimet

Kotiin tullessamme oli katokseen tupsahtanut valot. Sekä sisä- että ulkopuolelle. Kyllä nyt kelpaa vesiä laitella aamupimeässä ja siivoilla. Talvikelien puuttuessa sai johdon kaivettua hyvin maahan.

Sunnuntaina hain heiniä ja sitten lähdettiin maastoon Paten kanssa upeaan auringonpaisteeseen, oikein pidemmälle lenkille, ihan uudelle sellaselle. Vain alku- ja loppuosa ovat tutut. Nyt on ollut hankala suunnitella reissuja, kun en halua sinne asfaltille kuin pikku pätkiksi. Kaks tuntia oltiin reissussa, kauemminkin olisi mennyt mutta jouduttiin juoksemaan enemmän kuin alkuperäinen suunnitelma oli.

Vettä oli matkalla metsätiellä ihan kunnon "järviä". Pate taapersi niistä kiltisti, näistäkin aluksi aikoinaan peruutettiin, eikä ne taatusti ollut kuin pikku lätäköitä tämän päiväiseen verrattuna. Junaradalle kun päästiin tuli junakin. Hiukan Pate meinas et vois kotiinki lähtee, kun odoteltiin että se meni ohi. Pipanakoneen pipanat muuttuu vetisiksi kun se hermostuu...

Seuraavaksi törmättiin ratsastuskoululaisiin, jotka olivat maastoilemassa osittain samalla lenkillä tietysti. No mentiin jonon jatkoksi, tuttujakin oli onneksi mukana. No ei kai me voitu kun juosta perässä. Tuskin Pate olis jääny kävelemään ku muut lähti, enpä viittiny koittaa edes. Mut siitä se sit lämpes lopullisesti, kun ennestäänkin oli ihan tohkeissaan. Sitten se pelkää niitä ojia ja siltoja. Mentiin ravissa inhottavan kaiteettoman puusillan yli ja Paten oli pakko mennä muiden perässä tietty. Siitä tuli sitten pikku pukkilaukkakohtaus.
Porukka jatkoi toiseen suuntaan tovin päästä ja me toiseen, hetken suostuttelun jälkeen. Mun kädet ei olis kyl kestäny enää yhtään, tultiin lopuksi toisena jonossa kun oli pakko antaa mennä ohi.
Pate ei yleensä lähde porhaltamaan suoraan laukkaa mistään pienistä mut nyt lähdettiin kivestä ja risukasasta. Jalkoihin säntäävä rotikka taas oli ihan jes.
Yleensä kierrän kotiin aina metsän kautta, siitä tulee kilometri lisää matkaa. Nyt Pate löntysti nenu maassa niin väsyneen ja rennon oloisena, että annoin sen tulla suoraan kotiin asfalttitietä. Se oli nyt ekan kerran kunnolla hiessä tapaturman jälkeen. Ei ollut vielä illallakaan kuivunut, joten sai toisen loimen vielä yöksi.

Omppu pääsi vielä pimeään metsälenkille. On mulla vaan niin hieno poni. Siellä se taapertaa pimeässä, usvaisessa mörkömetsässä ihan rauhallisesti, vaik muaki pelottaa. Huput sillä kyllä oli, onneksi, koska rakettejakin ammuttiin ja Omppu pelkää niitä hirveästi.

Otin ajoissa pollet sisälle, niitä raketteja kun alkaa iltaa kohti paukkua enemmän. Molemmat saa seistä nyt kaks päivää. Mies ottaa ne sisälle tiistaina ajoissa, ettei Omppu hermostuisi niin paljon. Ostin niille ihania kullankeltaisia olkiakin näkerrettäväksi, koska joutuvat olemaan kopissa enemmän. Tarkoitus olisi maastoilla taas Paten kanssa keskiviikkona. Jalka saa nyt levätä kaks päivää, tulee varmaan tällä kertaa lepo tarpeeseen. Toivottavasti päästäis taas pidempi lenkki.

Höyrypää. Hänel on telkkariki ;) Ehjä, hae pois.
Mä oon ihan raato...

JOS olisin tiennyt millainen urakka on käydä läpi useamman vuoden kuvamateriaali, olisin miettinyt kaksi kertaa urakan aloittamista. Mut kerran kun jotain aloitan, teen sen myös loppuun. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ne toivat mieleen paljon muistoja ja toisaalta oli hauska katsoa, mikä kaikki on muuttunut karvakorvien muutettua meille, sekä minun ja Paten taivalta ratsukkoa muistuttavaksi parivaljakoksi. Paljon kivaa ja huonoa on jäänyt kuvaamatta ja mulla on tikulla tuhansia kamalia kuvia. Valinnan vaikeus siis oli tässäkin. Joten tämä on vain pintaraapaisu muutaman vuoden puuhista.

2010-2011

Vuoden 2010 lopulla pukkas lopputyö opinnoissa päälle ja töissäkin piti käydä toimeentulon takia tenttien välissä.
Kävin kouluratsastustunneilla ja ratsastin kaverien heppoja minkä ehdin. Allergia oli vuosien varrella laantunut niin että pysyin taas ulkotiloissa jo harjailemaan heppoja. Olin vuoden surffannut kaikkia heppailmoja haaveillen siitä omasta pollesta, mitä aina olin halunnut. Lapsuudesta asti haavena: oma heppa. Ja muiden ihmisten heppojen ratsastamisessa kun aina on ne omat juttunsa.

Mari juoksi mun kans iltasin kattomassa polleja ympäri maakuntaa. Rahoituskin järjestyi kun äiti lupas ostaa puolet, mulle valmistujaislahjaks etukäteen. Niin sitten ilmoitin miehelleni että ostin muuten hevosen ja mieheni syntymäpäivänä Pate tuli ja tehtiin siitä kaupat. En tainnut muistaa onnitella miestäni, niin tohkeissani olin.

Pate muutti Marille, koska eihän meillä ollut tallia. Kävin hoitamassa sitä siellä aamuin illoin. Myyjä toi Paten, eihän minulla ollut koppia, vetoautosta puhumattakaan. Sit oli heppa, loimi jonka ostin myyjältä, riimu, naru ja harjalaatikko sekä harjoja jotka olin ostanut jo varmaan vuotta ennen. Varmuuden vuoksi...

20.11.10 Tuli lumi ja Pate saapui Marille. Julia tekemässä tuttavuutta

20.11.10 Juuri uuteen kotiin saapunut polleni

5.12.10

5.12.10 Nyt sai ratsastaa mielin määrin. Marin satula oli ensin meillä lainassa aina kun ratsastettiin. Ostin hetimiten oman Wintecin yleispenkin ensi alkuun, mutta ihan ensi töikseni hain suitset ja olympiakuolaimet. Pari kertaa kun olin ratsastanut pelkällä nivelellä oli pakko todeta ettei vanhan tassut kestä sellaista kiskomista.

26.12.10 Pate ensimmäistä kertaa käymässä kotona. Pikkuhiljaa alettiin laajentamaan reviiriä. Muutamassa vuodessa Patesta kehkeytyi hyvä tätipuskamaastopolle. Ensin se ei suostunut kulkemaan eteen päin vaan tyssäsi ihan totaalisesti vähän matkan päästä tallista ja sata kertaa sen jälkeen. Mikään muu ei tehonnut kuin peruuttaminen. Kokeilin kannukset, raipat, ohjat ja odottelun. Tuntien peruuttelun jälkeen se lopetti pysähtelyn, tai vaikka pysähtyisikin se lähtee pohkeesta liikkeelle. Myös uukkarit ovat jääneet vähälle nykyään.

Ei kauaa kestänyt kun halusin Paten omalle pihalle. Toisten nurkissa pyöriminen koko ajan alkoi ärsyttää.
Hommasin sille kaveriksi shettisruuna Korpun ylläpitoon ja pika pika tyhjennettiin "talli" romuista ja mies kyhäsi karsinat. Mitään remppaa ei tehty keskellä talvea. Kipitin kauppaan ja ostin kaiken mitä ens hätään tarvitsi, meillä kun ei ollut mitään tarvikkeitakaan. Tein ostoslistan ja hain kerralla kuormallisen tavaraa ämpäreistä ruokiin, lankoihin ja paimeneen. Mitä nyt ikinä voi tarvitakkaan. Kaveri kiskoi mun kanssa lankoja mettään puihin lumimyrskyssä että saatiin niille tarhat. Vitsi et tuuli ja lunta oli ihan kamalasti. Kiitos siitäkin ystävälle, en olis varmaan kaikkea yksin jaksanut.
Muutakin pikku puuhaa oli, ettiä heiniä, kengittäjä...
Niin tammikuussa pollet muutti kotiin.

21.1.2011 Karsinat odottamassa heppoja ihanan tuoksuiset olkipelletit lattialla.

21.1.2011 Tältä näytti tallin käytävä ensin maalattialla. Aika paljon sitä lunta on.

22.1.2011 Mun rakas Edu-belgini *RIP*tekemässä tuttavuutta kun Pate on vihdoin kotona

22.1.2011 Pollet kotona

29.1.2011 Onnellinen ponityttö

6.2.11 Korppu

6.2.11 Pate

6.2.2011

12.3.11

12.3.11 Aika kaameen näköstä vaaputusta

23.4.11

23.4.11 Korpun ihana kesäkarva alkaa tulemaan esiin

23.4.11 Mieheni harjaamassa Korppua

14.5.11 Vihreelle treenaamassa

14.5.11 Korppu treenaamassa vihreelle.

Ylläpitosopimus oli toukokuun loppuun ja olisin halunnut ostaa Korpun mutta omistaja ei halunnut myydä. Olimme kiintyneet siihen, se oli kiltti kaikkien käsitellä mutta ratsastajia sille ei kyllä tahtonut löytyä, kun se pukitti niin paljon. Ajossa se toimi ihan hyvin. Ajettiin sitä ensin taluttajien kanssa kun en tiennyt oliko sitä ennen ajettu. Päätin sitten ostaa oman ponin.

14.5.11 Käytiin Julian kanssa koeratsastamassa Omppu, jota olin jo yhtenä iltana käynyt katsomassa. Päätettiin sitten ostaa se.

28.5.11 Korpun omistaja toi Ompun kopillaan samalla kun tuli hakemaan Korppua. Meillähän ei sitä kärryä ollut...

28.5.11 Omppu tutkii paikat ja Pate uteliaana vieressä

28.5.11

28.5.11 Nyyh, Korppu lähdössä

28.5.11

29.5.11 Pollet pikkulaitumella

29.5.11

31.5.11 Jotain edistystä jo

31.5.11

2.6.11 Tässä kohtaa mieheni ilmeisesti kyllästyi autotallissa lojuviin heppakamoihin ja valjashuonetta alettiin tehdä.

2.6.11 Omppu todettiin kiltiksi pikkuponiksi joka oli mainio talutusratsu ja patalaiska kentällä. Onneksi sain sille hyvän ratsastajan toviksi ja järjestelmällisesti pyydettiin eteen ja palkattiin. Aidan urakka palkittiin ja poni on nykyään siedettävä ratsastettava myös kentällä.

2.6.11 Omppu ja Julia Marin kentällä

12.6.11 Valjashuone etenee. Piha ja talli ovat nykyään hiukan erinäköiset.

12.6.11 Hepat isommalla laitumella

12.6.11

16.6.11 Uus sadeloimi, ei oikeen mahdu enää nykyään...

16.6.11

1.7.11 Oon maalannu valjashuoneen seinät ja lakannu lattian, ei ku kamat sisään!

1.7.11 Katto on ihan kiva

1.7.11

1.7.11 Miten tää nykyään on niin täys?

7.7.11

10.7.11

10.7.11 Ruohonleikkurit/ puutarhatontut

17.7.11

27.7.11 Rony ja Omppu Marin kentällä

27.7.11

27.7.11 Pystyin menemään kentällä jo kolmipalalla. Satunnaisesti.

27.7.11

10.8.11 Maalia tullut ja käytävän lattia pilkistää! Piipun pellit puuttuu vielä. Ja lumiesteet.

10.8.11

12.8.11 Rappuset tulossa

12.8.11 Lattia, oih ihanuutta

20.8.11

20.8.11 Laukkaa....

20.8.11

20.8.11 Kyydissä Emppu Marin kentällä taas

21.8.11 Aida sai Ompun kulkemaan oikein kivasti. Käytiin myös maastoilemassa ja Omppu pysyi hienosti Paten matkassa.

21.8.11

10.9.11

25.10.11

7.10.11 Emppu on niin pieni että joutui kävelyttämään Omppua Paten seuraks maastoon.

26.12.11 Tapaninmyrsky. Meillä ei ollut sähköt pois ja pollet ulkoili normaalisti koko päivän.

26.12.11 Vähän tuulee juu...

2012

7.1.12 Emppu taas Omppua liikuttamassa

15.1.12 Elvira ja Omppu

15.1.12

21.1.12 Se juoksee ja pelto riittää =) Kolmipaloilla.

21.1.12

4.2.12

5.2.12

5.2.12 Sillä on korvat jo. Melkein ratsu.

5.2.12 Rakkaani

18.2.12

18.2.12 Saatiin vihdoin Ompulle kärryt. Niitä joutui vähän odottamaan, oli ostettu ja maksettu jo syksyllä. Se on niin hyvä ajettava että miehenikin kurvaili sen kanssa.

26.2.12

3.4.12

3.4.12 Tää on jo kivaa

3.4.12 Päästään myös laukkaamaan pikku pätkiä ja peltokin riittää. Takajalkoja kyllä järjestellään nostoissa aika tavalla. Ja se menee kovin. Laukkojen aloittamisen jälkeen oli pakko siirtyä takaisin olympiakuolaimiin. Ehkä jossain kohtaa vielä rentoudutaan siihenkin ja vaihdetaan takaisin kolmipaloihin, tai ainakin tavalliseen niveleen.

14.4.12 Julian kans mettälenkillä

15.4.12

16.4.12 Aida ja Omppu

16.4.12 Marin tunnilla

1.5.12

15.5.12

25.5.12 Pikkulaitsalla taas

26.5.12 Aitasin koko metsän kesälaitumeksi hepoille. Raivaavatkin sen samalla. Pidin niitä siellä syksylläkin kun tarhat menivät pliniksi.

26.5.12

26.5.12 Heillä oli siellä myös autoja. Vieläkin on yksi.

4.6.12 Testataan satulaa. Pate sai estesatulan. Jonkun näköisen.

4.6.12

15.6.12

15.6.12 Nyt riittää jo välillä kenttäkin laukassa.

25.6.12 Pate on aika hyvässä kunnossa

25.6.12 Elvira ja Omppu hyppäämässä. Mekin hypättiin mutta siitä ei onneks oo todisteaineistoa.

2.7.12 Saatiin lisää laidunta

3.7.12

3.7.12 Kohtuu pitkä heinä

20.7.12

20.7.12 Katriina, joka tykkää hyppäämisestä ja on hypännyt paljon enemmän kuin minä, on pompottanut Patea muutaman kerran. Joskus Pate ottaa hiukan varman päälle. Ettei nyt putois kasasta puomi....

6.8.12 Liedosaa oikeen tunnilla. Mua taas kiikutettiin. Ja nyt on hankittu traikku! Päästään viimein liikkumaan pyörillä =)

6.8.12

5.9.12 Syksy tuli

5.9.12 Linda ja Omppu

5.9.12 Ravitreeniä Lindalle

5.9.12 Julia ja Omppu. Hän omistaa ratsastuskypäränkin ;)

5.9.12 Ompusta kehkeytynyt hieno lastenponi. Julia ravailee ja pitää satulasta kii

21.9.12 Poikkeuksena Treenit Marrulla. Omppu oli ihan villiponi. Elvira ratsasti sen lopuksi kuosiin. Elsalle jäi varmaan traumat... Katriina unohti kiristää satulavyön ja satula keikahti. Joko sen takia et Omppu pukkas tai sit se pukkas ku häntävyö nappas kii. Mun mielestä sen häntä oli hetken kipeä.

21.9.12 Pate taas oli ihan hyvä

21.9.12

21.9.12 Jopa laukassa sillä oli korvat

21.9.12 Ilman korvia

1.10.12 Julia treenaa poniaan

1.10.12

28.10.12 Ompun kans agilitykisoissa Marrulla. Päästiin koko rata, aika oli surkea kun olkipaaleilla meni minuuttitolkulla. Oiskohan oltu kuitenkin viidensiä.