Popoja taas

 Torstaina vaihdoin ratsikamppeet päälle heti kun kotiuduin töistä ja lähdin Paten kanssa ratsastamaan ennen luvattua myrskyä. Käytiin pellolla vaan pyörähtämässä ja sitten mentiin tiellä. Pate oli taas ihan oma itsensä eikä hötkyilly vaikka aukealla alkoi tuulla puuskissa ihan kunnolla. Vettäkin välillä ropsahti. Saatiin pitkää käyntiä ja kunnon, isoa ravia pikku pätkiä. Tie siis oli edelleen ihan kivikova. Hiukan peppu tuntuu "keveältä" tietyissä kohdissa/ tehtävissä, että voi selkä alkaa jumittaa tota ikuista kokoamista. Onni siis että sitä voi alkaa ratsastaa jo pidempänäkin. Ehkä. Kaks hyvää kertaa ei tarkoita for ever. Yleensä (ennen tapaturmaa) ollaan aina ravattu eteen ja alas lopuks ihan kunnolla, nyt ei lainkaan. Oltiin nyt vaan kolme varttia liikenteessä ja kylmättiin jalkoja vartti. Eikä pissitty lattialle... Kumpikaan =)

 Yöllä ei tarvinnu nukkua kun tuuli piti kunnon mekkalaa. Katos, aidat ja puut olivat kuitenkin aamulla pystyssä joten nakkasin pollet ulos syömään normaalisti. Viimisetkin pöyhituset varmaan kyllä lähtivät...
 Rakastan talliaamuja eli joka aamua. Jahka oon saanu itteni pystyyn ja hereille kahvilla. Hepat toivottavat hiljaisella, matalla hörinällä ruokakuskin tervetulleeksi, Pate välillä vielä nukkuu maaten kun menen talliin ja nousee silmiään valossa siristellen roikkumaan ovelle ja nuolemaan mua jos ylettyy. Heppoja hiukan ärsyttää ku harjaan ne, ja tarvittaessa loimitan, nälkäkin kun olis. Poni on aina ihan tikkana, venyttelee vaan välillä aamulla kun lähdetään, ensin etupään ja sit takapään. Hupasan näköstä mut eipä tarvii hierojaa. Pate on ihanan aamu-uninen, sillä ei oo aamusin mihinkää kiire.
 Tallissa on lämmin ja ihan hiljaista. Vaikka millanen myräkkä olis hiljentävät vanhat, paksut hirsiseinät melun. Käytävässä kuuluu sateen ropina peltikattoon. Vasta ku oon saanu karsinat siivottua alkaa elimistö toimimaan. Tosin mä siivoon vaan pari karsinaa ja mun hopot on siistejä. Joku ku lappaa kakskyt karsinaa ja kaikki on myllätty, saattaa olla eri mieltä aamurutiineista.

 Tänään tuli kengittäjä ja laittoi Patelle uudet kengät ja tilsakumit. Siis sitä lunta odotellessa... En halua et se liukastelee yhtään. Normi 11 millistä hokkia lyhyempien tilalle, vaihdan tarpeen vaatiessa vielä pidempiin. Pärjättiin normeilla viime talvikin hyvin ja Pate kun tykkää reijittää toisen takakavion joka vuosi kerran, tulee lyhyemmästä hokista tietty pienempi reikä. Meillä siis oli pidemmät jossain vaiheessa. Hiukan Patea vielä jänskätti sattuuko sairas räpylä mutta rentoutui kyllä. Selässä tosiaan saattaa olla jumia kun tykkäs pitää takakoipiaan normaalia ylempänä telineellä. Taidan loimittaa sitä nyt normaalia enemmän hetken.
 Kiva nähdä kompuroiko nyt kun rengaskenkä on pois...


Pate tarkkana, mitä Marru puuhaa...



Lisää kuvateksti

Huomenna suunnitelin maastoilua Paten kans ja ponin lenkitystä. Pikkujouluja pukkais taas, mitäköhän sitä ehtii ja jaksaa.