Menin juoksutusympyrälle tarkoituksena ottaa ravisiirtymiä. No eipähän onnistunu, varmaan ykskään...
Molemmat puhisi mettään päin et olisko siitä mönkiny joku supi, kettu tai ilves, peuroista nää nyt ei oo moksiskaan. Patella voi olla myös kipumuistia ympyrästä, sitä kun kerran juoksutettiin kipeällä koivella. Tai sit vaan liikaa virtaa. Mene ja tiedä.
Pate kuitenkin vaan laukkas innoissaan vaikka ravia pyysinkin, kiikutti mua vähän väliä ja pukitti samassa kohtaa sen verran muutamaan otteeseen, et soitin miehen tuomaan liinan ja juoksutusraipan. Koitettiin sit juoksuttaa hetki, otettiin satulaki lopulta pois ja Pate pomppi ihan possuna. Käänsi pehvaansa mulle, loikki siitä eteenpäin, pukitti ja pärski. Sitten kun saatiin viimein nättiä ravia molempiin suuntiin laitettiin satula selkään ja lähin vielä maastoon kävelyttään. Sit se oliki ihan ok taas.
Kuvaaja herätettiin kesken päivätorkkujen et tarkensi mihin sattui ja valaistuskin oli taas jumalattoman kehno. Mut kuvia kuitenkin.
Sit likat kiillottti Ompun ja se pääsi irtona juoksemaan. On se kyllä lutunen. Sille ei tarvii näyttää ku suunta ja sanoa askellaji ja se porhaltaa kiltisti ympyrää. Tosin muutama kierros pitää jotain pierulaukkaa ottaa aina ensin =)
Mitäs tomerat täti-immeiset tekee ku koni on ihan vatipää? No lähtee viemään joulutervehdyksiä tietty hevosella illalla kasin jälkeen pimeeseen, tihkuseen ja tuuliseen yöhön =)
Eli tänään mentiin Paten kans maastoon reilu tunnin lenkki. Meinasin ottaa viinipullonki reppuun mut aattelin et jos mut nakataan mäkeen niin ne sirpaleet ei oo selässä kauheen hyvä. Sulloin siis korttia taskuun ja jätin vinkun odotteleen huomista autoilukierrosta.
Mettässä oli niitä kaatuneita puita, autoja vilisi vastaan kuusi-peräkärryjen kans ja juopunut, radiopuhelimeen puhuva mieskin saapasteli vastaan. Viimisestä meinas jo saada kilarit, heijastimet kun loisti mun ottalampun valossa ja puhelin särisi ja mölisi. No siltä sai sentään rapsutukset =) Pate oli siis oikeen nätisti. Kortit tuli vietyä ja tätille tuli hyvä mieli =) Hiekka- ja mettätiet oli ihan pehmeät eikä Pate kompuroinut. Kintun pitäs jo kestää pikku tällit, kunhan pysyn kyydissä pitämässä vauhdin aisoissa.
Huomenna (tänään näköjään, kello on puol neljä...) tiedossa lahjoja, ruokaa ja vapaapäivä kaikille. Jos pääsis ja uskaltais taas maastoon keskiviikkona. Jollei taas myrskyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti