Tiistaina pääsin viimein puoli kymmeneltä illalla Paten kanssa ratsastamaan tihku keliin. Ja ensimmäistä kertaa tapaturman jälkeen tuntui et polle oli oma entinen itsensä. Se lähti jo pihasta rauhassa taapertamaan ja pärski tyytyväisenä kun päästiin tielle pimeyteen.
Mentiin pellolle, jonka kasvihuoneiden valot kivasti valaisivat ja näki hyvin ilman ottalamppuakin. Hiukan oli vielä jäljellä lunta ja sitä enemmän jäätä. Tehtiin paljon isoa ympyrää, varsinkin vasemmalle ja vaatisin koko ajan myös nenän vasemmalle ja huomautin heti jos yritti kipata sisään pohjetta vasten. Väistätin pari askelta sinne sun tänne, pysähtelin ja tein suunnan vaihdoksia. Tein vielä tiellä muutamia ravisiirtymiä, siinä kun oli hyvä jää. Ja kappas, viimeaikaisen tikitys-kohellusravin tilalle tuli suurta, rentoa ja ilmavaa ravia. Ja myös siirtymät käyntiin onnistuivat hyvin. Mari tuli Sohvia juoksuttamaan seuraksi, kamalan mukavaa kun on seuraa =) Onneks Paten tukka oli hyvin ku sai neitiseuraa =)))) Sohvin laukka on sen verran laadukasta että se otti pätkät molempiin suuntiin hienosti, mä en kyllä Paten kans uskaltanu pellolla ottaa yhtään raviaskeltakaan, hyvä kun pysyy tolpillaan käynnissä... Ehkä sit joskus...
Tunti tuhraantui ja mentiin kylmäämään jalat taas. Ehkä polle koitti olla mahdollisimman hyvä koska sillä oli niin hirmu pissahätä et lorotti käytävään. Ekan kerran, se on meinaan kauheen tarkka mihin pissii. Tosin mullaki tulee pissahätä ku tassuihin tulee vilu =)
Tänään annoin iltavuoron jälkeen vaan matokuurit ja rapsutukset. Ompun ajaminen taitaa jäädä taas viikonlopulle. Meinasin juoksuttaa sitä hiukan tänään mutta en pysy ite tuolla jäällä pystyssä...
En halunnu ottaa enää ainuttakaan tihku-pimeä-jää-heijastin-kuvaa, joten tässä mun rakas pullaponi viime vuoden syksyllä Marrun kentällä taukoa pitämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti