Joulupäivän huvit

 Tänään lähdettiin Paten kanssa maastoon, kun kerran oli päätetty lähteä, vaikka satoi taas koko päivän. Teki mieli lähteä oikein pitkälle lenkille, mutta en kuitenkaan viitsi vielä rasittaa jalkaa ihan kamalasti. Enkä myöskään halua mennä asfaltilla pitkiä pätkiä hokkien kanssa. Mentiin siis puolentoista tunnin köpöttely lähimaastossa. Pohjat oli tosi pehmeät, asfalttipätkiä lukuun ottamatta tietty, joten juoksenneltiin surutta.
 Yleensä en käytä sadetakin huppua, koska sitten ei kuule autoja, mutta nyt satoi niin paljon et kiskoin hupunkin päähäni ja ajattelin että Pate kertoo kyllä autoista. Sadetakki peittää myös hyvin Paten pyllyn, jonka jätin loimittamatta ettei raasu paistu. Meidän sateen pitävässä ratsiloimessa kun on fleecevuori... Takin kans on kyl hiukan ärsyttävä mönkiä ylös alas, joten oli mukavaa kun ei tarvinnut potkia poikkeuksellisesti kun yks paskakasa. Pipanakone...
 Patella riitti taas virtaa ja annoin sen ravata väillä keventäen, rauhallisessa temmossa, sikapitkänä ja venyä. Korjasin heti jos tahti tai askeleen pituus muuttui, muuten nautin vaan maisemista ja matkustin. Pate ei ole koskaan rauhallinen ratsastaa eikä myöskään hevillä rentoudu, mutta tänään oli taas niin rauhallinen kun se pystyy. Hiukan sätkyili ja kohelsi, mutta pysyi kevyenä kädelle. Meni myös nätisti kävellen kaikki lätäköt ja "purot" joista sitä ei ensin saanut yli kuin peruuttamalla. Sitten se hetken hyppäsi niiden yli ja nyt jo kävellään. Vau =) Kopukka oli puhdas eikä kompuroinut yhtään. Eikä myöskään tarjonnut laukkaa, edes ylämäissä, enkä sitä tällä kertaa pyytänytkään.
 Kotitiellä on jaksettu pelätä joka möykkyä ja ojaa viime aikoina, mutta nyt kun joutuu käymään taas kauempanakin, se valuu kotitien nenä maassa pärskien.

Mikäs se sieltä sateesta taapertaa

Litimärkä kaksikko vaaputtaa kotiin

Hyvin märkä polle

                                          Juu talliin kiitos

 Sit kylmättiin taas kintut ja Pate pääsi syömään päiväheinät takki päällä ulos katokseen Ompun kanssa. Hiukan se höyrys kun höyry tuli loimenkin läpi.

 Omppu pääsi illalla pimeä-tuuli-sadekeliin kävelemään melkein pariksi tunniksi. Mitä kamalampi keli, sitä parempi poni. Laitoin taas jalkoihin suojiakin kun ajattelin että tuulessa hyppelee. Ihan turhaan siis. No onhan takasuojissa heijastimet =)
 Mari tuli kyytiin ja otti Rollo-ruunan perähevoseksi. Sit vielä käytiin vaihtamassa Aske-ori perään kipittämään. Ja Omppu meni edelleen ihan rauhassa... Satoi melkoisesti kun lähdettiin, se onneksi jossain vaiheessa melkein loppui, mutta tuulenpuuskat vaan kovenivat. Toi kävelyttäminen on yksin aika tylsää välillä, joten oli tosi kiva saada seuraa =)
 Mun täytyy nyt muistaa Ompulle se leveempi rintaremmi.

                                          Ensin kiillotetaan

                                         Kärrit perään ja remelit kii

                                          Ohjatkin on ihan kivat

                                          Sit mentiin loistamaan

                                          Hieno poni. Täti-ihmisen joulupäivän huvit...