Vko 8

 Kyl on ollu tylsää. Kelit on ihan kamalat koko ajan. Lapsilla hiihtoloma viikko, onneks mä olin töissä. Olis ottanut kelit kotona vielä enemmän nuppiin. Mä päätin lakata talven odottamisen ja aloittaa kesän odottamisen. Katon laitumet läpi ja sillee, kohtahan sinne pääsee ;)

 Ja mulla oli selkä niin kipee, et hyvä ku pääs kävelee.Tainnu jäädä noi venyttelyt hiukan vähälle... Tallustaa vaan koiran kans ja ratsastaa, joskus hölkkää ku kelit sallii. Patelta pyysin, ettei keksi yhtään pomppua lenkillä, vihloi meinaan aika ikävästi. Onneks se on niin herkkä, ettei voi kunnolla kävelläkkän, kun mä oon jäykkänä selässä.
 Kaapista löyty joku jooga-DVD, vedin sen läpi ja ekan kerran jälkeen pääsi taas aamulla liikkeelle. Mut oli se ensin kamalaa, kui tollai voi jämähtää! Ja luulin itteeni notkeeks. Pitäis varmaan tehdä sen eteen jotain. Toinen kerta meni jo paljon paremmin, yritän nyt tehdä ton ohjelman vähintään kerran viikossa, ennen kuin häviää liikuntakyky kokonaan.

 Tästä siis opimme, minkä jo hyvin tiedämme, että ratsastajan on huolehdittava kunnostaan.  Kokonaisvaltaisesti. Pää pitää tietysti olla kunnossa, että voi keskittyä. Varsinkin eläimen koulutuksessa ajatusten pitää olla täysillä mukana, eikä huonoa tuultaan voi purkaa karvakorviin. Parempi jättää koko treeni väliin jos vi**ttaa, muuten voi aiheuttaa vahinkoa, minkä korjaamiseen saattaa mennä pitkä aika.

 Pitää jaksaa ylittää myös mukavuusraja, eikä pelkkä hyvä fyysinen kunto riitä, vaan lihasten ja nivelten pitää olla myös liikkuvat. Ikä tietysti tekee tehtävänsä ja tapaturmaiset vammat saattavat aiheuttaa kipua sekä liikkutattomuutta niveliin ja lihaksiin. Näille ei tietysti voi mitään. Itse olen saanut 13-vuotis-onnenpotkun syntymäpäivänä oikeaan lonkaan ja samainen lonkka sai tälliä myös bemarin tehdessä tuttavuutta autoni takapään kanssa. Huomattavissa on tietynlainen liikerajoitus...

19.7.13 Kumpikaan ei oo kipee mistään ja vauhtia riittää. Ja aurinko paistaa. Hauskaa!

  Meillä oli syksyllä töissä tämä InBody mittaus ja sehän näytti ihan kivat arvot. Lihasmassa oli kivasti yli normaaliarvon ja rasvamassa alle. Ihannepainoonki vaan 1,2 kilon pudotus, kaikesta suklaansyönnistä huolimatta. Sokeesti en näihin koneisiin luota, mutta silmämääräisesti näytti suuntaa hyvin antavan. Nyt vaan notkistamaan ruotoa, lihasta ja läskiä piisaa jo. Alla siis "helppolukuiset"tulokset.

No viikon ohjelma muuten. Maanantaina käytiin Paten kanssa siis maastossa kävelemässä. Pate oli tosi lutusesti, eikä mun selkä kuoleentunut enempää.

 Torstaina menin aamulla ajamaan Ompun. Tiet oli tosi kovat, että melkein kävelyksi meni. Poni oli melkein tuupattava malli, niin rauhallisesti kaiken otti. Ja ihan päivänvalossa.

 Sitten piti lähteä shoppailemaan, Pate kun "tartti" jotain mömmöä jalkaansa kokeeksi. Luulin joutuvani Agrissa valinnan vaikeuksiin, mutta oli tasan yks vaihtoehto. Otin siis sen ja Paten koipi joutu kolmen vuorokauden pliistrauskuurille. Mun mielestä se jalka on kyl enempiki lämmin silloin kun ei olla oltu lenkillä, lenkin jälkeen se ei oo lämmin (Jollen kuvittele taas koko lämpöä). No koitetaan kuitenkin.

 Tie oli jäässä mutta pelto oli ihan sula, kun Paten kanssa käytiin siinä pyörähtämässä. Tehtiin pellolla pari ympyrää ja koitettiin että pohkeet meni läpi, sitten siirryttin tietreeniin. Tunnin lenkkiin sisältyi siirtymät käyntiin ja käynnistä raviin, jotka nyt onnistuivat tosi hyvin. Yleensä Pate hiukan tykkää yrittää rojahtaa/ vetää ohjasta, edes hiukan. Se vaikutti myös hiukan tuupattavalta. Mutta ei ne kumpikaan kipeiltäkään vaikutaneet. Mitä lie nukkuneet huonosti.

 Perjantai-illalla mentiin pimeässä ja kunnon lumimyrskyssä pellolle Paten kanssa. Ihan sen takia, että nyt oli ollut pakkasta ja pelto vihdoin oli jäässä, ja pari senttiä luntakin. Seuraavaan aamuun... Verkattiin tiellä ja mentiin pellolle töihin. Väistettiin sen verran, että pohkeet meni taas läpi. Kokosin ja pidensin käyntiä muutaman kerran muistin virkistykseksi. Tehtiin reippaassa ravissa,mtalassa muodossa ympyröitä molempiin suuntiin, väliin pikku avopätkä sinne tänne ja joku voltti. Suunnanvaihdot sujui taas kuin vettä vaan. Vasemmalle vaikutti aluksi epäpuhtaalta, mutta kun sitä siinä tihrustin, ontuuko vai ei, vertyi niin, että oli vallan mainio vasemmallekkin. Hyvin meni, pohjakin kun taas oli tössynen jäinen kurapelto, lunta tuprutti ja tuuli kovin. Ei kompuroinut yhtään ja oli hyvä ratsastettava. Teki niin mieli laukata....

 Lauantaina mä oli töissä ja saunassa, joten pollet piti vapaata. Sunnuntaina lähdin Ompun kans lenkille tallin ja tarhan siivouksen jälkeen. Laitoin ponille pumpulia ja huput päähän, koska tuuli tosi kovin, taas, ja lähdin pitemmälle lenkille. Omppu on autojen kans pässi, jollei ne hiljennä. Ja usein ne ei hiljennä. Ku on poni vaan, eihän se edes ylety konepellille.

Omppu lenkillä

 Oli ihan keväinen ilma. Tiet oli metsäpätkiä lukuun ottamatta ihan sulat, joten juostiin surutta. Lenkillä on mittaa 7 kilometriä, hiukan yli. Otettiin kilometri hölkkää, pikku käynti ja kilometri hölkkää. Muuten otettiin vaan pikku pätkä sinne tänne juosten. Ei viitti kauheita matkoja juoksuttaa melkein kylmiltään. Omppu toimi tosi hyvin, eikä hötkyillyt mitään. Kotona tosin hyppi ku kaivoin pumpuleita pois korvista. Hän tykkäs ilmeisesti olla vähän kuuro =)

Outo valoilmiö pilkahteli =)

 Paten kans lähdettiin maastoon myös. Lenkki oli vajaa 12 kilometriä. Pollella oli kevättä rinnassa ja ylimääräistä virtaa. Taitaa olla viime aikoina liikutukset ollut liian löysiä. Kotiin päin ei tahtonut kävellä, vaan ravasi pientä ravia ja laukkais heti kun päästin. Pysyi kyllä käsissä. Mutta ei se ihan pikkupuolipidätteellä pysähtynyt, niinkuin kenttähommissa. Ja viikolla sitä sai melkein työntää. Annoin mennä, kun pohjatkin oli niin hyvät. Taitaa sen lihakset kaivata välillä kunnon hikitreeniä. Sain sen kuitenkin kävelemään pitkänä viimeiset pari kilometriä.

 Oli vielä illallakin märkä, että sai yöpuvunkin päälleen. Jalka sai viimisen pliistrauskerran illalla, katotaan mitä vaikuttaa. Kylmäsin jalat lenkin jälkeen, eikä mikään jalka ollut illalla yhtään lämmin. Vauhdikkaasta lenkistä huolimatta.

Pate tuli lenkiltä. Hikisellaselta.

 Sitten päästin hepat isoon tarhaan. En saa Patea muuten ikinä laihtumaan. Pohjakin oli nyt ihan hyvä. Metsäpohja on vielä ihan jäässä, eikä tarhassa ole tintattu lainkaan kesän jälkeen. Sinne ne lähti heti taapertamaan ja keräilemään jotain korsia. Ei siellä mikään oo koskaan kasvanu, kun tarha on kesätkin käytössä =) Nyt saavat sitten taapertaa sekä isossa, että pikkutarhassa, jolloin pääsevät myös katokseen halutessaan. Mun selkä oli taas ihan kuollu kun tulin koiran kans lenkiltä, että vedin sen joogaohjelman taas läpi. Pentele.

Pollet pääsi isoon tarhaan. LAIHTUMAAN! ;)

Heppatäti, malli:omistaja, tyyppi 3

 -On haaveillut omasta pollesta aina. Piirsi mainiosti hevosen kuvan viisi-vuotiaana ja pääsi viimein ponin selkään samoihin aikoihin. Innostui vielä enemmän.
 -Kun viimein oli mahdollista ja päätti ostaa oman hepan, olisi tilannut senkin postimyynnistä, jos se suinkin olisi ollut mahdollista.
 -Aloitti hevosen koulutuksen kootuista liikkeistä, koska vauhti huimaa.

 -Tädin hepat ovat hyviä käsitellä: ne seisovat kuin tatit, kääntyvät, odottavat irtikin vaikka missä, menevät mihin käsketään, ne on helppo kengittää, lastata, piikittää ja eläinlääkäri on niiden mielestä ihan jes. Ne osaavat myös kerjätä ja antaa tassua...
 -Unelmoi hyppäävänsä esteitä, eikä koskaan kuitenkaan ikimaailmassa uskaltaisi. Puol metriä menee jonkun yllyttämänä, hyvällä pohjalla, kauniilla kelillä ja myötätuulessa.

 -Rakastaa nettikauppoja ja kannattaa niitä ahkerasti. Viimeiseen ropoon asti.
 -Ostaa kalliita, "hyviä"rehuja ennestään pullukoille hevosilleen, jotka ovat ikuisella laihiksella.
 -Ostaa paljon muutakin mitä "voi" tarvita joskus.
 -Kuvaa ahkerasti kullannuppujaan. Tästä joutuvat myös muut kärsimään. Niinkuin siitäkin, että niiden touhuista voi puhua loputtomiin...
 -On onnellinen jos muita onnistaa ja on niin tollo, ettei osaa edes olla kateellinen.
 -Ei aseta tavoitteita, eikä suunnittele seuraavaa viikkoa. Harvoin edes seuraavaa päivää. Ei sen aika ole vielä. Eikä säätiedotuskaan tiedä seuraavan päivän keliä.

 -Pesee ja puunaa kaiken. Myös hevoset. Yleensä hiukan ennen kuin ne ovat likaisia.
 -Inhoaa sotkua ja likaisia tarvikkeita. Inhoaa myös turvetta koska se suttaa, mutta tykkää siitä, koska se on tekokas kuivike.
 -Kaikkea pitää olla varalla varmuuden vuoksi, jos kuitenkin sattuu jotain.
 -Rakastaa puunata ja hoitaa karvapallojaan ja ärsyyntyy kun laittamisella on kiire. Jos ollaan lähdössä johonkin, aloitetaan puunaus jo viimeistään edellisenä päivänä. Ja kaikkea otetaan mukaan. Varmuuden vuoksi.

 -Loimittaa karvapallot vaikka niillä on katos. Varmuuden vuoksi.
 -Osti valkoisen kisasatulahuovan, kun oli ollut hevosen omistaja vuoden. Varmuuden vuoksi.
 -Osti kisatakin, housut ja kypärän, kun oli ollut hevosen omistaja kaksi vuotta. Varmuuden vuoksi.
 -Ei omistaja minkään valtakunnan kilpailuviettiä, mistä syystä todennäköisesti ei raahaudu ikinä mihinkään kisoihin. Yhtä suuri syy on, ettei hevonen oikeastaan osaa mitään. Niinkuin ei tätikään. Täti on nääs katsonut kouluratsastusta Eurosportilta. Ja oli hyvin ihmeissään, kun ei nähnytkään samanlaista menoa suomenratsujen kuninkaallisissa. Ehkä heppa ja täti kuitenkin osaavat jotain. Ehkä.
 -Haaveilee hyväpohjaisesta kentästä ja maneesista, mutta on kuitenkin onnellinen, kun pääsee vaihteeksi sänkipellolle treenaamaan ikuisen maastoilun sijaan.
 -Haaveilee isosta tallista ja monesta hepasta, mutta on onnellinen, koska hänellä on maailman paras ja ihanin hevonen. Eikä niin paljon ehtisi siivotakkaan.

 -Rakastaa ratsastamista, mutta tykkää välillä myös vaan matkustaa ja nauttia maisemista.
 -Kysyy aina kahden parhaan kaverin mielipidettä "tärkkeissä" asioissa.
 -Tilaa paljon heppalehtiä ja lainaa kasoittain heppakirjoja. Lukee niitä myös. Onneksi ei usko kaikkea lukemaansa.
 -Viis veisaa omasta ulkonäöstään, pääasia että polle kiiltää.
 -Rakastaa hopojaan ja luottaa ruunanrutkuunsa. Ja tietää, että tunne on molemminpuolinen. <3

Maastomopo

Joka päivä taivaasta tulee jotain märkää alas. Jollei se oo valmiiksi vettä, sulaa se kuitenkin saman tien. Pohjat on ihan kaameet melkein koko ajan. Kentät on jäässä ja maastoon ei voi joka paikkaan nokkansa tunkee, vettä kun lainehtii niin, ettei tiedä kestääkö koko pohja. Meille maastoilu tekee nyt tietysti hyvää. Tasapainoilua ja tasaista pitkäkestoista liikuntaa. Hevoselle, ei mulle *huoh*. Maneesille ei viittis nähdä vaivaa raahautua, kieputan kopukan kuitenkin kipeeks asti...

Kuva viime talvelta kun Patella riitti virtaa ja laukka oli uutta ja ihmeellistä. Laukan voi nostaa tästäkin...

Ohjat tänne tantta, mä tahon laukata!

Torstaina menin taas pellolle pyörimään Paten kanssa. Pinta oli ihan sula, kura vaan roiskui, joten oltiin vaan hetki siirtymiä harjoitellen ja lähdettiin tielle ravailemaan. Pate oli reipas, ravasi rennosti ja kasvihuoneet valaisi taas ihan hyvin. Mentiin vajaa tunti ja Pate oli hienosti.

Perjantaina mentiin Julian kans ajamaan Omppu. Pohjat oli vaihteeks tosi hyvät, joten päästiin ravailemaan hyvät pätkät, metsässäkin. Kärryt kulki tosi hyvin, mutta pinta jousti kuitenkin. Omppu oli reipas, mutta ei sätkyillyt mitään. Pilvinen ilma ja vähäinen lumi heijastivat kasvihuoneiden valot niin, että metsässäkin näki ihan hyvin ilman ottalamppuja. Nyt siellä palaa varmaan kaikki mahdolliset valot...

Lauantaina mentiin pellolle taas Paten kans. Oikeen päivän valossa. Koitin vaihteeksi miten polle toimii kolmipala oliivikuolaimen kans. Toimii ihan, mut en mitään ihmeellistä huomannut. Ei nyt sentään vienyt 10-0.  Pelto oli liukas ja pehmeä, joten pyörittiin hetki ja lähdettiin sitten maastoon taapertamaan. Patekin vaikutti varovaiselta, joten pohja ilmeisesti oli tosi liukas. Mies sanoi ettei kengillä meinaa pysyä pystyssä.

Pellolla otetttiin ravia molempiin suuntiin suurella ympyrällä ja jokunen voltti. Siirtymät käyntiin ei sujunut taas lainkaan hyvin. Käynnissä tein väistöjä niin että aloitin sulkutaivutuksena ja vaihdoin ainoastaan taivutuksen "puolessa välissä". Ne meni ihan jes, samoin pikku avopätkät ravissa. Vasemmalle oli välillä epäpuhtaan oloinen, ontui välillä?  Ei sairasjalkaa kuitenkaan vaan toista, tai takajalkaa. Omppu ainakin kenkäsi sitä johonkin, tai olisko liukastunut, mitään selkeetä missään ei näkynyt, eikä mikään kinttu ollut lämminkään. Tein sitten vasemmalle enemmän töitä käynnissä varmuuden vuoksi. Eläinlääkäri kyllä varoitti noista ontumisista, ei oo heppa tehty seisomaan, jollei ihminenkään. Kai siinä on kipee paikka jos toinenkin ennen kuin kunto on taas kohdillaan. Pate olis halunnu juosta enemmänkin, annoin laukata tiellä vähän. Mitä lie ristilaukkaa meni, yllättyi kun suoraan pellolta lähdettiin laukkaamaan =). 

Keskittyy... Mihin?

Koppoti koppoti

 Sunnuntaina Omppu pääsi vaihteeks ratsuhommiin. Julia ei niin oo kiinnostunut oppimaan ratsastamaan, mutta tykkää hoitaa ja matkustaa ponin selässä, viettää äiti-tytär-laatuaikaa juoruten siinä istuessaan. Poni oli tosi tyytyväisen oloinen kun sai taapertaa pärskien taluttajan vieressä ja mulle tekee liikunta hyvää.... Löntysteltiin pikku lenkki nurkissa. Nyt on tilsakumit tarpeeseen.

Kulkupeli, matkustaja ja taluttaja

Omppu ja Julia

Sin men

 Paten kanssa lähdin taas sunnutai-maastoilemaan. Maastoilu vaihtelevalla pohjalla on sille varmaan nyt parasta laihdutusliikuntaa ja tasapainokin palautuu epätasaisilla metsäteillä. Mentiin vajaa kahden tunnin lenkki, jolle pituutta kertyi kymmenisen kilometriä. Pate taapersi ihanan rauhallisesti, olisi melkein pärjännyt ilman pyllypehmustetta. Se alkaa olla mainio tätikuljetin. Voi jonkun nelirajaahalvauksen saada, mutta ei lähde mihinkään. Hiukan otettiin ravipätkiä sinne tänne. Takasin tullessa ravia saa mukavasti koottua, ihan pikkuavuilla, en halua että se ihan rauhalliseksi alkaakaan.... ;)

Keli oli sumuinen ja tuuli aika tavalla. Mentiin metsän läpi läheiselle tallille ja jatkettiin siitä muutama kilometri ohi, ennen kuin käännyttiin takaisin päin. Loppumatka oli hiukan jännä, ei olla käyty siellä kuin kerran aikaisemmin. Viime kesänä, ja tultiin silloin aika haipakkaa kotiin ukkospilvi perässä =) Metsätie oli yllätäen tosi hyvässä kunnossa, luulin että sieltä olisi saanut uida läpi. Se oli vielä ihan jäässä ja lätäkötkin kesti Paten painon. Osa teistä oli jo ihan sulia ja pehmeitä, ja asfaltillakin oli mukavasti loskaa. Tosi hyvin tuli sitten joka laatua pohjaakin lenkille. Sain hepan tarhaan loimi päällä just kun alkoi tulla jäistä vettä reippaasti niskaan. Hyvä ajoitus. Jalat ei oo lämpöilly edelleenkään.

Hölmön näkönen =) Liikutetut hepat pääsi syömään katokseen

Normisettiä vaan

 Kiva kun ehtii valosalla töistä kotiin mut nää kelit ei oo yhtään kivat... Pohjat on ollu ihan syvältä. Joko pääsee jotenkin pellolle tai sit tielle mut ei molemmille. Hepat tarhaa tyytyväisinä yhdessä, ja toivottavasti liikkuvat enemmän, hiukan sais paino pudota molemmilta.

 Viime viikolla maanantaina kävelytin Patea puoli tuntia sunnuntaisen maraton lenkin jälkeen. Pate oli ihan reipas ja notkea, vaikka sunnuntaina vähän väsähtäneeltä vaikuttikin. Hyvät yöunet uinuttu.

 Keskiviikkona lähdin heti töitten jälkeen ajamaan Ompun Julian kanssa. Lenkki venyi puolitoista tuntiseksi kun käytiin kääntymässä muutamaan otteeseen ennen kuin Omppu uskalsi tulla lumimöykyn ohi kotiin :) Poni oli taas itse rauhallisuus lumikasaa lukuun ottamatta.

Mari tuli pellolle ponipoikien kanssa mun ja Paten seuraksi. Patekin innostui hetkeksi tosissaan kun pojat riekkuivat. Piti nostaa vaan laukat molempiin suuntiin, mutta laukattiin sitten hiukan enemmänkin. Sen verran että koipi oli taas lämpönen pari päivää... Se ei nyt tykkää tosta laukkaamisesta lainkaan. Ravissa väännettiin taas suunnanvaihtoja, voltteja ja avoa. Ja niitä siirtymiä taas käyntiin. Noita siirtymiä tarttis ottaa oikein kunnolla, mut kun se on niin tylsää... Polle oli taas kiva ratsastaa, rento, herkkä ja keskittynyt. Väännettiin puoltoista tuntia ja muistin taas miksen liikuta kahta elukkaa töitten jälkeen, kun puol kahentoista aikaan laahustettiin kotiin.

 Perjaintaina tuli kengittäjä laittamaan Patelle uuden popot. Saatiin (mä mitää tehny...) lättäräpylästä niin hyvä kun siitä saada voi, eikä Pate arkonut enää yhtään naulaamista.

Lurps

Uutta popoa tulee

 Lauantaina tuli kaveri kylään juoruumaan hevosista, aiheina omien otusten lisäksi muun muuassa suomenhevosten tulevaisuus. Siinä sitä riittääkin ihmettelemistä... Tuli myös lunta, vettä ja räntää :( Ja homeisia heinäpaaleja. Onneks sain kaverilta tuliaisia lohdutukseks.

Sunnuntaina lähdin Paten kanssa maastoon ja totesin että oli ihan kelirikko. Ojat vaan lainehti puroina teiden yli. Siinä on kiva pelätä josko sortuu koko tie alta... Pyörittiin siis vaan nurkissa. Pate on nyt niin rauhallinen omissa nurkissa, kun taas on käynyt seikkailemassa ihan uppo-oudoissa maisemissa. Sen kanssa pystyy jopa kääntymään niin, että löntystelee rauhassa kotiinkin päin. Ja taas oli heinäpaali homeessa.

 Maanantaina lähdettiin taas Julian kanssa ajamaan Omppu. Nyt oli tiet niin pehmeät, että hölköteltiin kunnolla. Poni oli taas ihan rauhallinen, mikäköhän siihen on iskenyt? Naapurin roskis oli kaatunut, siitä kesti hetki päästä ohi, muuten hölkötteli pärskien menemään.

 Viimein oli heinäpaalikin kunnollinen. Avas valmiiksi ja kattos ennen kun toi mulle, meinas kuulemma alkaa jo ottaan päähän =)

Lähdössä lenkille

Porkkanaa palkaks raadannasta

Tiistaina, eli eilen menin Paten kanssa taas maastoon. Laitoin estesatulan tarkoituksena kevennellä enemmänkin. Noh, kupissa pitkän tovin istuneena ihmettelin aluksi pysynkö siellä lainkaan, käynnissäkään...  Se kun on sellanen littalättä satula. Hölköteltiin kyllä, ja pysyin kyydissäkin, mutta viime aikoina Paten ravi on taas tullut niin suureksi etten ole ihan varma aina mihin laskeudun. Lisäksi oli jotain sumetta, niin että oli aika pimeää ja tiet töyssyjä täynnä, uskalla siinä sitten hurjastella. Viritin jalustimeen oranssin vilkkuvan valon, mua se häirinny yhtään mutta Pate katteli sitä välillä korvat lurpallaan, mitä se akka taas on keksiny. Naapurin kaatunut roskin oli myös Patelle vaikee ohitettava =)

Kylmäsin jalat kunnolla ja nyt ei kinttu ollut aamulla yhtään lämmin. Täytyy ruveta maastossakin ottamaan kunnon ravipätkiä että saadaan kunto nousemaan. Tosin nyt ei oo pohjat paljon ollut ravikunnossa teillä.

Lähdössä lenkille

Villi, vapaa ja kuuliainen

 Pate sai pitää taas vapaata tiistain ja keskiviikon, kiva viima kävi edelleen siperiasta. Torstaina oli tarkotus jatkaa treenejä pellolla, mut tää lähti töistä tunnin etuajassa kotiin oksentamaan :( .Vapaa siis venyi lauantaihin asti. Juoksin vessaan välillä ja oksensin pihalle kuumeisena heppoja sisälle ottaessani. Onneks teen tallin aina valmiiksi aamulla! Mari oli kyllä hiukan kiukkunen kun en soittanu apuun. Mies oli meinaan myös kipeä. Lapset onneks auttoi, mutta ei ne kaikkea osaa. En jaksanut hakea säilöheinää vaan heitin kuivia siivuja ja siitä luultavasti johtuen, meni Patenkin maha kuralle. Varmuuden vuoksi aloitin uuden psyllium-kuurin sunnuntaina. Ja sehän pitikin uusia, kun lumi vihdoin olisi maassa. Paten masukin rauhoittui jo lauantaina.

 Perjantaina selvisin jo perushommista, mutta kukaan kavereista ei ehtinyt ratsastamaan Patea. Marikaan ei ollut kotona, enkä yksin uskaltanut lähtee, sen verran huippas vielä.

 Kauan odotettu lumi satoi perjantaina, ei sitä kymmentä senttiä, mutta sen verran, että päätin lauantaina päästää Paten isompaan tarhaan. Se oli jo mun mielestä hiukan masentunut. Asennettiin tarhaan miehen väsäämä eristetty vesikuppi, pysyy vedet sulana. Köytin sen varmuuden vuoksi puuhun, mutta luulen että Pate jätää kipon kaatamatta kun on muutakin puuhaa. Ainakin se on saanut jo olla kaksi päivää pystyssä.

Aamulla, viimiset minuutit postimerkkitarhassa. Ja uus eristetty vesikuppi =)

Omppu aamulla vielä ihan yksin tarhaamassa

 Lähdin aamulla ensin ajamaan Ompun pitkästä aikaa. Laitoin Patelle kuivaa heinää verkkoon ettei se sotke niitä ympäri karsinaa, ne kun kestää kauemmin syödä kuin säilö. Ja unohdin et mulla on suomenhevonen. Rupesin valjastamaan ponia ja kolme minuuttia ja tömps, se meni sen pallon kans karsinassa. Tein kunnon virityssysteemit ja nyt se saa yöksikin osittain kuivaa. Ja pallo on pysynyt ylhäällä.

Kyllä oli ollut auraajat ahkeria. Kaikki viis senttiä lunta oli nuohottu teiltä pois, osa varmaan sorastakin Kivikovat siis olivat edelleen. Päästiin kuitenkin juoksemaan metsä- ja peltotiellä, niitä ei, ihme kyllä, ollut aurattu. Omppu oli kiltisti, huput oli päässä ja kärryt kulki vielä tollasessa lumimäärässä ihan kivasti. Ei se mikään kauheen reipas ollut kyllä. Pakkanen oli sen verran hellittänyt ettei tullut kun varpaisiin hieman vilu.

Omppuponi metsälenkillä

Vaihteeks taas ponin pylly

Omppu tuli lenksulta, talliin syömään

Kivoja nää pikkuset

 Sitten poni talliin ja Pate ulos. Mentiin pellolle tarkoituksena ratsastaa se kunnolla ennen isompaan tarhaan laittoa. Juostiin reilu tunti, en viittiny kipeeks asti juoksuttaa. Loppukävelyt tiellä. Kuvat on ikävä kyllä epätarkkoja, mitkä lie asetukset taas kamerassa ollut.

 Pate oli tosi reippaalla tuulella, ihme ku seissy neljä päivää... Kävelyverkka oli sen mielestä ihan turhaa, tyyliin haukotteli ja kuikuili Marin tammoja. Joten siirryttiin ravaamaan melkein heti.

 Tein taas suunnanvaihtoja ja avotaivutuksia, välillä pyysin menemään tosi reippaassa temmossa, mutta Pate myös hiljensi heti kun hiukan pyysin. Kopukka vaihtoi sujuvasti voltilta toiselle ja taipui miten vaan, melkein ajatuksella. Tosi outoa kun on tottunut hiukan aina tappelemaan ton vauhdin kanssa...

 Ratsastin välillä sitä myös korkeamassa muodossa, mistä se yleensä hiukan lämpenee lisää, mutta nyt oli ihan iisisti silti.

 Vasemmassa laukassakin pystyy tekemään jo vaikka mitä. Pyytämään lisää sisätakajalkaa, kääntämään, vaihtamaan tempoa. Se ei vielä näytä kovin kauniilta, mutta se tuntuu tosi hyvältä. Lapa pitää nostaa jatkuvasti ylös, mutta se jo nousee, kai se joskus sit pysyykin ylhäällä.

 Jopa siirtymät ravista käyntiin onnistuivat. Tällästä päivää ei varmaan hetkeen tuu toista.....

Nää ilmeet on välillä hyviä...

Hikinen polle

 Sit loimi päälle, linimentit koipiin ja tarhaan. Ja mä ottamaan langat pois. Voi pieni heppa olla onnellinen. Siihen jäi heinät kun se porhalsi mettään kaivelemaan jotai, syömään oksia, hinkkaamaan ittensä puuhun, ettimään piehtarointipaikkaa ja nahistelemaan kaverin kans. Ei ne oikeastaan paljon riekkunu edes. Saavat nyt olla tovin tässä pikku tarhassa. Paitsi jos tulee paljon lisää lunta.

Lanka pois, mä meen heippa

Metsään mönkimään. Omppu ojassa :)

Jippii. Villi ja vapaa.

 Sunnuntaina, eli tänään oli maastoilupäivä. Patella on tota masua hiukan kerääntynyt, joten kävelytys on parasta liikuntaa ja nyt oli hyvä, lämmin keli. Eiku pyllypehmuste satulaan ja menoks.
 Lenkki oli kyllä hiukan pitempi ja vähäisessä lumessa tarpominen rankempaa kun luulin. Meni kolme tuntia, vaikka Pate kävelee tosi reippaasti ja takas päin ravattiinki vähän. Peltoteillle oli tuiskannu luntakin aika tavalla. Käytiin kaveria moikkaamassa ja sinne on tietä pitkin kuutisen kilometriä, mutta taitaa noi metsä-peltotiet hiukan tehdä kiertoa. Oli kuitenkin kiva reissu ja heppa toimi hyvin, paitsi että paskoi vähän väliä. Uusi reitti, piti stressata. Menee kyllä kivasti epätasaisessakin maastossa, eikä kompuroi.

 Se oli ihan hiessä kun päästiin kotiin. Muutenkin tietty märkä, kun takas tullessa alko tupruttaa oikein kunnolla lunta. Tärisi ihan kun hetken seisoi pihalla, äkkiä paksu loimi päälle ja mies toi lämmintä vettä. Lämmin vesi on Paten herkkua. Kylmäsin jalat oikein patjoilla ja herra sai kerrankin syödä siinä seisoessaan.
 Oli vielä illallakin hiukan märkä, joten sai loimen varmuuden vuoksi vielä talliinkin.

 Pitää varmaan huomenna ottaa pellolla pieni palauttelu tämän päiväisestä. Parjantaina on tulossa Patelle kengittäjä, Omppu saa vielä hiihtää noilla popoilla.