Villi, vapaa ja kuuliainen

 Pate sai pitää taas vapaata tiistain ja keskiviikon, kiva viima kävi edelleen siperiasta. Torstaina oli tarkotus jatkaa treenejä pellolla, mut tää lähti töistä tunnin etuajassa kotiin oksentamaan :( .Vapaa siis venyi lauantaihin asti. Juoksin vessaan välillä ja oksensin pihalle kuumeisena heppoja sisälle ottaessani. Onneks teen tallin aina valmiiksi aamulla! Mari oli kyllä hiukan kiukkunen kun en soittanu apuun. Mies oli meinaan myös kipeä. Lapset onneks auttoi, mutta ei ne kaikkea osaa. En jaksanut hakea säilöheinää vaan heitin kuivia siivuja ja siitä luultavasti johtuen, meni Patenkin maha kuralle. Varmuuden vuoksi aloitin uuden psyllium-kuurin sunnuntaina. Ja sehän pitikin uusia, kun lumi vihdoin olisi maassa. Paten masukin rauhoittui jo lauantaina.

 Perjantaina selvisin jo perushommista, mutta kukaan kavereista ei ehtinyt ratsastamaan Patea. Marikaan ei ollut kotona, enkä yksin uskaltanut lähtee, sen verran huippas vielä.

 Kauan odotettu lumi satoi perjantaina, ei sitä kymmentä senttiä, mutta sen verran, että päätin lauantaina päästää Paten isompaan tarhaan. Se oli jo mun mielestä hiukan masentunut. Asennettiin tarhaan miehen väsäämä eristetty vesikuppi, pysyy vedet sulana. Köytin sen varmuuden vuoksi puuhun, mutta luulen että Pate jätää kipon kaatamatta kun on muutakin puuhaa. Ainakin se on saanut jo olla kaksi päivää pystyssä.

Aamulla, viimiset minuutit postimerkkitarhassa. Ja uus eristetty vesikuppi =)

Omppu aamulla vielä ihan yksin tarhaamassa

 Lähdin aamulla ensin ajamaan Ompun pitkästä aikaa. Laitoin Patelle kuivaa heinää verkkoon ettei se sotke niitä ympäri karsinaa, ne kun kestää kauemmin syödä kuin säilö. Ja unohdin et mulla on suomenhevonen. Rupesin valjastamaan ponia ja kolme minuuttia ja tömps, se meni sen pallon kans karsinassa. Tein kunnon virityssysteemit ja nyt se saa yöksikin osittain kuivaa. Ja pallo on pysynyt ylhäällä.

Kyllä oli ollut auraajat ahkeria. Kaikki viis senttiä lunta oli nuohottu teiltä pois, osa varmaan sorastakin Kivikovat siis olivat edelleen. Päästiin kuitenkin juoksemaan metsä- ja peltotiellä, niitä ei, ihme kyllä, ollut aurattu. Omppu oli kiltisti, huput oli päässä ja kärryt kulki vielä tollasessa lumimäärässä ihan kivasti. Ei se mikään kauheen reipas ollut kyllä. Pakkanen oli sen verran hellittänyt ettei tullut kun varpaisiin hieman vilu.

Omppuponi metsälenkillä

Vaihteeks taas ponin pylly

Omppu tuli lenksulta, talliin syömään

Kivoja nää pikkuset

 Sitten poni talliin ja Pate ulos. Mentiin pellolle tarkoituksena ratsastaa se kunnolla ennen isompaan tarhaan laittoa. Juostiin reilu tunti, en viittiny kipeeks asti juoksuttaa. Loppukävelyt tiellä. Kuvat on ikävä kyllä epätarkkoja, mitkä lie asetukset taas kamerassa ollut.

 Pate oli tosi reippaalla tuulella, ihme ku seissy neljä päivää... Kävelyverkka oli sen mielestä ihan turhaa, tyyliin haukotteli ja kuikuili Marin tammoja. Joten siirryttiin ravaamaan melkein heti.

 Tein taas suunnanvaihtoja ja avotaivutuksia, välillä pyysin menemään tosi reippaassa temmossa, mutta Pate myös hiljensi heti kun hiukan pyysin. Kopukka vaihtoi sujuvasti voltilta toiselle ja taipui miten vaan, melkein ajatuksella. Tosi outoa kun on tottunut hiukan aina tappelemaan ton vauhdin kanssa...

 Ratsastin välillä sitä myös korkeamassa muodossa, mistä se yleensä hiukan lämpenee lisää, mutta nyt oli ihan iisisti silti.

 Vasemmassa laukassakin pystyy tekemään jo vaikka mitä. Pyytämään lisää sisätakajalkaa, kääntämään, vaihtamaan tempoa. Se ei vielä näytä kovin kauniilta, mutta se tuntuu tosi hyvältä. Lapa pitää nostaa jatkuvasti ylös, mutta se jo nousee, kai se joskus sit pysyykin ylhäällä.

 Jopa siirtymät ravista käyntiin onnistuivat. Tällästä päivää ei varmaan hetkeen tuu toista.....

Nää ilmeet on välillä hyviä...

Hikinen polle

 Sit loimi päälle, linimentit koipiin ja tarhaan. Ja mä ottamaan langat pois. Voi pieni heppa olla onnellinen. Siihen jäi heinät kun se porhalsi mettään kaivelemaan jotai, syömään oksia, hinkkaamaan ittensä puuhun, ettimään piehtarointipaikkaa ja nahistelemaan kaverin kans. Ei ne oikeastaan paljon riekkunu edes. Saavat nyt olla tovin tässä pikku tarhassa. Paitsi jos tulee paljon lisää lunta.

Lanka pois, mä meen heippa

Metsään mönkimään. Omppu ojassa :)

Jippii. Villi ja vapaa.

 Sunnuntaina, eli tänään oli maastoilupäivä. Patella on tota masua hiukan kerääntynyt, joten kävelytys on parasta liikuntaa ja nyt oli hyvä, lämmin keli. Eiku pyllypehmuste satulaan ja menoks.
 Lenkki oli kyllä hiukan pitempi ja vähäisessä lumessa tarpominen rankempaa kun luulin. Meni kolme tuntia, vaikka Pate kävelee tosi reippaasti ja takas päin ravattiinki vähän. Peltoteillle oli tuiskannu luntakin aika tavalla. Käytiin kaveria moikkaamassa ja sinne on tietä pitkin kuutisen kilometriä, mutta taitaa noi metsä-peltotiet hiukan tehdä kiertoa. Oli kuitenkin kiva reissu ja heppa toimi hyvin, paitsi että paskoi vähän väliä. Uusi reitti, piti stressata. Menee kyllä kivasti epätasaisessakin maastossa, eikä kompuroi.

 Se oli ihan hiessä kun päästiin kotiin. Muutenkin tietty märkä, kun takas tullessa alko tupruttaa oikein kunnolla lunta. Tärisi ihan kun hetken seisoi pihalla, äkkiä paksu loimi päälle ja mies toi lämmintä vettä. Lämmin vesi on Paten herkkua. Kylmäsin jalat oikein patjoilla ja herra sai kerrankin syödä siinä seisoessaan.
 Oli vielä illallakin hiukan märkä, joten sai loimen varmuuden vuoksi vielä talliinkin.

 Pitää varmaan huomenna ottaa pellolla pieni palauttelu tämän päiväisestä. Parjantaina on tulossa Patelle kengittäjä, Omppu saa vielä hiihtää noilla popoilla.