-On haaveillut omasta pollesta aina. Piirsi mainiosti hevosen kuvan viisi-vuotiaana ja pääsi viimein ponin selkään samoihin aikoihin. Innostui vielä enemmän.
-Kun viimein oli mahdollista ja päätti ostaa oman hepan, olisi tilannut senkin postimyynnistä, jos se suinkin olisi ollut mahdollista.
-Aloitti hevosen koulutuksen kootuista liikkeistä, koska vauhti huimaa.
-Tädin hepat ovat hyviä käsitellä: ne seisovat kuin tatit, kääntyvät, odottavat irtikin vaikka missä, menevät mihin käsketään, ne on helppo kengittää, lastata, piikittää ja eläinlääkäri on niiden mielestä ihan jes. Ne osaavat myös kerjätä ja antaa tassua...
-Unelmoi hyppäävänsä esteitä, eikä koskaan kuitenkaan ikimaailmassa uskaltaisi. Puol metriä menee jonkun yllyttämänä, hyvällä pohjalla, kauniilla kelillä ja myötätuulessa.
-Rakastaa nettikauppoja ja kannattaa niitä ahkerasti. Viimeiseen ropoon asti.
-Ostaa kalliita, "hyviä"rehuja ennestään pullukoille hevosilleen, jotka ovat ikuisella laihiksella.
-Ostaa paljon muutakin mitä "voi" tarvita joskus.
-Kuvaa ahkerasti kullannuppujaan. Tästä joutuvat myös muut kärsimään. Niinkuin siitäkin, että niiden touhuista voi puhua loputtomiin...
-On onnellinen jos muita onnistaa ja on niin tollo, ettei osaa edes olla kateellinen.
-Ei aseta tavoitteita, eikä suunnittele seuraavaa viikkoa. Harvoin edes seuraavaa päivää. Ei sen aika ole vielä. Eikä säätiedotuskaan tiedä seuraavan päivän keliä.
-Pesee ja puunaa kaiken. Myös hevoset. Yleensä hiukan ennen kuin ne ovat likaisia.
-Inhoaa sotkua ja likaisia tarvikkeita. Inhoaa myös turvetta koska se suttaa, mutta tykkää siitä, koska se on tekokas kuivike.
-Kaikkea pitää olla varalla varmuuden vuoksi, jos kuitenkin sattuu jotain.
-Rakastaa puunata ja hoitaa karvapallojaan ja ärsyyntyy kun laittamisella on kiire. Jos ollaan lähdössä johonkin, aloitetaan puunaus jo viimeistään edellisenä päivänä. Ja kaikkea otetaan mukaan. Varmuuden vuoksi.
-Loimittaa karvapallot vaikka niillä on katos. Varmuuden vuoksi.
-Osti valkoisen kisasatulahuovan, kun oli ollut hevosen omistaja vuoden. Varmuuden vuoksi.
-Osti kisatakin, housut ja kypärän, kun oli ollut hevosen omistaja kaksi vuotta. Varmuuden vuoksi.
-Ei omistaja minkään valtakunnan kilpailuviettiä, mistä syystä todennäköisesti ei raahaudu ikinä mihinkään kisoihin. Yhtä suuri syy on, ettei hevonen oikeastaan osaa mitään. Niinkuin ei tätikään. Täti on nääs katsonut kouluratsastusta Eurosportilta. Ja oli hyvin ihmeissään, kun ei nähnytkään samanlaista menoa suomenratsujen kuninkaallisissa. Ehkä heppa ja täti kuitenkin osaavat jotain. Ehkä.
-Haaveilee hyväpohjaisesta kentästä ja maneesista, mutta on kuitenkin onnellinen, kun pääsee vaihteeksi sänkipellolle treenaamaan ikuisen maastoilun sijaan.
-Haaveilee isosta tallista ja monesta hepasta, mutta on onnellinen, koska hänellä on maailman paras ja ihanin hevonen. Eikä niin paljon ehtisi siivotakkaan.
-Rakastaa ratsastamista, mutta tykkää välillä myös vaan matkustaa ja nauttia maisemista.
-Kysyy aina kahden parhaan kaverin mielipidettä "tärkkeissä" asioissa.
-Tilaa paljon heppalehtiä ja lainaa kasoittain heppakirjoja. Lukee niitä myös. Onneksi ei usko kaikkea lukemaansa.
-Viis veisaa omasta ulkonäöstään, pääasia että polle kiiltää.
-Rakastaa hopojaan ja luottaa ruunanrutkuunsa. Ja tietää, että tunne on molemminpuolinen. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti