Maastomopo

Joka päivä taivaasta tulee jotain märkää alas. Jollei se oo valmiiksi vettä, sulaa se kuitenkin saman tien. Pohjat on ihan kaameet melkein koko ajan. Kentät on jäässä ja maastoon ei voi joka paikkaan nokkansa tunkee, vettä kun lainehtii niin, ettei tiedä kestääkö koko pohja. Meille maastoilu tekee nyt tietysti hyvää. Tasapainoilua ja tasaista pitkäkestoista liikuntaa. Hevoselle, ei mulle *huoh*. Maneesille ei viittis nähdä vaivaa raahautua, kieputan kopukan kuitenkin kipeeks asti...

Kuva viime talvelta kun Patella riitti virtaa ja laukka oli uutta ja ihmeellistä. Laukan voi nostaa tästäkin...

Ohjat tänne tantta, mä tahon laukata!

Torstaina menin taas pellolle pyörimään Paten kanssa. Pinta oli ihan sula, kura vaan roiskui, joten oltiin vaan hetki siirtymiä harjoitellen ja lähdettiin tielle ravailemaan. Pate oli reipas, ravasi rennosti ja kasvihuoneet valaisi taas ihan hyvin. Mentiin vajaa tunti ja Pate oli hienosti.

Perjantaina mentiin Julian kans ajamaan Omppu. Pohjat oli vaihteeks tosi hyvät, joten päästiin ravailemaan hyvät pätkät, metsässäkin. Kärryt kulki tosi hyvin, mutta pinta jousti kuitenkin. Omppu oli reipas, mutta ei sätkyillyt mitään. Pilvinen ilma ja vähäinen lumi heijastivat kasvihuoneiden valot niin, että metsässäkin näki ihan hyvin ilman ottalamppuja. Nyt siellä palaa varmaan kaikki mahdolliset valot...

Lauantaina mentiin pellolle taas Paten kans. Oikeen päivän valossa. Koitin vaihteeksi miten polle toimii kolmipala oliivikuolaimen kans. Toimii ihan, mut en mitään ihmeellistä huomannut. Ei nyt sentään vienyt 10-0.  Pelto oli liukas ja pehmeä, joten pyörittiin hetki ja lähdettiin sitten maastoon taapertamaan. Patekin vaikutti varovaiselta, joten pohja ilmeisesti oli tosi liukas. Mies sanoi ettei kengillä meinaa pysyä pystyssä.

Pellolla otetttiin ravia molempiin suuntiin suurella ympyrällä ja jokunen voltti. Siirtymät käyntiin ei sujunut taas lainkaan hyvin. Käynnissä tein väistöjä niin että aloitin sulkutaivutuksena ja vaihdoin ainoastaan taivutuksen "puolessa välissä". Ne meni ihan jes, samoin pikku avopätkät ravissa. Vasemmalle oli välillä epäpuhtaan oloinen, ontui välillä?  Ei sairasjalkaa kuitenkaan vaan toista, tai takajalkaa. Omppu ainakin kenkäsi sitä johonkin, tai olisko liukastunut, mitään selkeetä missään ei näkynyt, eikä mikään kinttu ollut lämminkään. Tein sitten vasemmalle enemmän töitä käynnissä varmuuden vuoksi. Eläinlääkäri kyllä varoitti noista ontumisista, ei oo heppa tehty seisomaan, jollei ihminenkään. Kai siinä on kipee paikka jos toinenkin ennen kuin kunto on taas kohdillaan. Pate olis halunnu juosta enemmänkin, annoin laukata tiellä vähän. Mitä lie ristilaukkaa meni, yllättyi kun suoraan pellolta lähdettiin laukkaamaan =). 

Keskittyy... Mihin?

Koppoti koppoti

 Sunnuntaina Omppu pääsi vaihteeks ratsuhommiin. Julia ei niin oo kiinnostunut oppimaan ratsastamaan, mutta tykkää hoitaa ja matkustaa ponin selässä, viettää äiti-tytär-laatuaikaa juoruten siinä istuessaan. Poni oli tosi tyytyväisen oloinen kun sai taapertaa pärskien taluttajan vieressä ja mulle tekee liikunta hyvää.... Löntysteltiin pikku lenkki nurkissa. Nyt on tilsakumit tarpeeseen.

Kulkupeli, matkustaja ja taluttaja

Omppu ja Julia

Sin men

 Paten kanssa lähdin taas sunnutai-maastoilemaan. Maastoilu vaihtelevalla pohjalla on sille varmaan nyt parasta laihdutusliikuntaa ja tasapainokin palautuu epätasaisilla metsäteillä. Mentiin vajaa kahden tunnin lenkki, jolle pituutta kertyi kymmenisen kilometriä. Pate taapersi ihanan rauhallisesti, olisi melkein pärjännyt ilman pyllypehmustetta. Se alkaa olla mainio tätikuljetin. Voi jonkun nelirajaahalvauksen saada, mutta ei lähde mihinkään. Hiukan otettiin ravipätkiä sinne tänne. Takasin tullessa ravia saa mukavasti koottua, ihan pikkuavuilla, en halua että se ihan rauhalliseksi alkaakaan.... ;)

Keli oli sumuinen ja tuuli aika tavalla. Mentiin metsän läpi läheiselle tallille ja jatkettiin siitä muutama kilometri ohi, ennen kuin käännyttiin takaisin päin. Loppumatka oli hiukan jännä, ei olla käyty siellä kuin kerran aikaisemmin. Viime kesänä, ja tultiin silloin aika haipakkaa kotiin ukkospilvi perässä =) Metsätie oli yllätäen tosi hyvässä kunnossa, luulin että sieltä olisi saanut uida läpi. Se oli vielä ihan jäässä ja lätäkötkin kesti Paten painon. Osa teistä oli jo ihan sulia ja pehmeitä, ja asfaltillakin oli mukavasti loskaa. Tosi hyvin tuli sitten joka laatua pohjaakin lenkille. Sain hepan tarhaan loimi päällä just kun alkoi tulla jäistä vettä reippaasti niskaan. Hyvä ajoitus. Jalat ei oo lämpöilly edelleenkään.

Hölmön näkönen =) Liikutetut hepat pääsi syömään katokseen