Normisettiä vaan

 Kiva kun ehtii valosalla töistä kotiin mut nää kelit ei oo yhtään kivat... Pohjat on ollu ihan syvältä. Joko pääsee jotenkin pellolle tai sit tielle mut ei molemmille. Hepat tarhaa tyytyväisinä yhdessä, ja toivottavasti liikkuvat enemmän, hiukan sais paino pudota molemmilta.

 Viime viikolla maanantaina kävelytin Patea puoli tuntia sunnuntaisen maraton lenkin jälkeen. Pate oli ihan reipas ja notkea, vaikka sunnuntaina vähän väsähtäneeltä vaikuttikin. Hyvät yöunet uinuttu.

 Keskiviikkona lähdin heti töitten jälkeen ajamaan Ompun Julian kanssa. Lenkki venyi puolitoista tuntiseksi kun käytiin kääntymässä muutamaan otteeseen ennen kuin Omppu uskalsi tulla lumimöykyn ohi kotiin :) Poni oli taas itse rauhallisuus lumikasaa lukuun ottamatta.

Mari tuli pellolle ponipoikien kanssa mun ja Paten seuraksi. Patekin innostui hetkeksi tosissaan kun pojat riekkuivat. Piti nostaa vaan laukat molempiin suuntiin, mutta laukattiin sitten hiukan enemmänkin. Sen verran että koipi oli taas lämpönen pari päivää... Se ei nyt tykkää tosta laukkaamisesta lainkaan. Ravissa väännettiin taas suunnanvaihtoja, voltteja ja avoa. Ja niitä siirtymiä taas käyntiin. Noita siirtymiä tarttis ottaa oikein kunnolla, mut kun se on niin tylsää... Polle oli taas kiva ratsastaa, rento, herkkä ja keskittynyt. Väännettiin puoltoista tuntia ja muistin taas miksen liikuta kahta elukkaa töitten jälkeen, kun puol kahentoista aikaan laahustettiin kotiin.

 Perjaintaina tuli kengittäjä laittamaan Patelle uuden popot. Saatiin (mä mitää tehny...) lättäräpylästä niin hyvä kun siitä saada voi, eikä Pate arkonut enää yhtään naulaamista.

Lurps

Uutta popoa tulee

 Lauantaina tuli kaveri kylään juoruumaan hevosista, aiheina omien otusten lisäksi muun muuassa suomenhevosten tulevaisuus. Siinä sitä riittääkin ihmettelemistä... Tuli myös lunta, vettä ja räntää :( Ja homeisia heinäpaaleja. Onneks sain kaverilta tuliaisia lohdutukseks.

Sunnuntaina lähdin Paten kanssa maastoon ja totesin että oli ihan kelirikko. Ojat vaan lainehti puroina teiden yli. Siinä on kiva pelätä josko sortuu koko tie alta... Pyörittiin siis vaan nurkissa. Pate on nyt niin rauhallinen omissa nurkissa, kun taas on käynyt seikkailemassa ihan uppo-oudoissa maisemissa. Sen kanssa pystyy jopa kääntymään niin, että löntystelee rauhassa kotiinkin päin. Ja taas oli heinäpaali homeessa.

 Maanantaina lähdettiin taas Julian kanssa ajamaan Omppu. Nyt oli tiet niin pehmeät, että hölköteltiin kunnolla. Poni oli taas ihan rauhallinen, mikäköhän siihen on iskenyt? Naapurin roskis oli kaatunut, siitä kesti hetki päästä ohi, muuten hölkötteli pärskien menemään.

 Viimein oli heinäpaalikin kunnollinen. Avas valmiiksi ja kattos ennen kun toi mulle, meinas kuulemma alkaa jo ottaan päähän =)

Lähdössä lenkille

Porkkanaa palkaks raadannasta

Tiistaina, eli eilen menin Paten kanssa taas maastoon. Laitoin estesatulan tarkoituksena kevennellä enemmänkin. Noh, kupissa pitkän tovin istuneena ihmettelin aluksi pysynkö siellä lainkaan, käynnissäkään...  Se kun on sellanen littalättä satula. Hölköteltiin kyllä, ja pysyin kyydissäkin, mutta viime aikoina Paten ravi on taas tullut niin suureksi etten ole ihan varma aina mihin laskeudun. Lisäksi oli jotain sumetta, niin että oli aika pimeää ja tiet töyssyjä täynnä, uskalla siinä sitten hurjastella. Viritin jalustimeen oranssin vilkkuvan valon, mua se häirinny yhtään mutta Pate katteli sitä välillä korvat lurpallaan, mitä se akka taas on keksiny. Naapurin kaatunut roskin oli myös Patelle vaikee ohitettava =)

Kylmäsin jalat kunnolla ja nyt ei kinttu ollut aamulla yhtään lämmin. Täytyy ruveta maastossakin ottamaan kunnon ravipätkiä että saadaan kunto nousemaan. Tosin nyt ei oo pohjat paljon ollut ravikunnossa teillä.

Lähdössä lenkille