Osenta, eli Omppu-poni *150

 Omppu naasu jää aina vähän Paten varjoon, kun on niin pienikin. Neiti on hankittu meille pääasiassa seuraponiksi ja sitä virkaa hän myös todella hienosti toimittaa. Hän saa nyt välillä ihan oman postauksen, (melkein) ilman Patea.

 Osenta on 107 senttimetriä korkea shetlanninponi-tamma. Nyt 9-vuotiaaksi kääntynyt tamma on kantakirjattu 2-palkinnolla ja toimii sekä ratsastuksessa, että ajossa. Kantakirjaus- sekä näyttelytiedot löytyvät sukupostista.

 Omppu tuli meille ratsastuskoulusta, jonne ei oikein soveltunut yhteistyöhaluttomana. Nuoren tamman mielestä tarhassa syöminen ja ruunien kiusaaminen oli paljon mukavampaa kuin hiekkalaatikon kiertäminen. Maastoilla Omppu kyllä tykkäsi.

Omppu näyttelyssä Mynämäellä 2013

 Viime vuonna kantakirjauksessa Osenta kuitenkin sai  maininnan "yhteistyöhaluinen poni". Iän karttuessa ja tomeran täti-ihmisen silmäteränä myös yhteistyöhalu on kasvanut. Osasyynä saattavat olla myös täti-ihmisen taskuissa yleensä tuoksuvat namupalat. Suuri lauma vaihtui myös ainokaiseen kaveriin, jota ei ponineiti pysty murmuttamaan. Tarhailukaan ei siten ollut enää niin hauskaa.

Tässä olemme katsomassa ja kokeilemassa ponia Julian kanssa ratsastuskoulussa.

 Julia ratsasteli Ompulla jonkin verran pienempänä, samoin Julian sisko Linda. Aida kävi noin kerran viikossa pitkän aikaa, jolloin Omppu pääsi säännöllisen kenttätyöskentelyn lisäksi myös maastoilemaan. Välillä poni paineli Paten perässä pitkiäkin lenkkejä. Aida sai Ompun kanssa yhteistyön sujumaan alkutakkuilun jälkeen ja poni toimi hienosti lopulta myös kentällä. Aluksi Omppu ei todellakaan liikkunut kentällä ja palkkasimme sitä jatkuvasti liikkeestä. On muutama muukin onneksi silloin tällöin liikutellut ponskia.
 Poni osaa kyllä jonkin verran, jos vaan kuski osaa pyytää. Se ei ole ratsastaessa pukitellut, eikä pomppinut ylimääräisiä muutenkaan. Se on vain jumittanut....

Omppu ja Aida

Omppu ja Elvira

Omppu ja Elvira

 Muuten poni onkin tädin ajoponina. Ja edelleen haaveilen, että pääsisin Ompun kanssa kisaamaan valjakko-ajoa.
 Omppu on myös tosi hyvä talutusratsu. Se ei myöskään ihan turhia hötkyile.

Poni toimii myös ilman ohjausta ja jarruja.

Julialla on aina varusteet kohdillaan =)

Omppu ja Linda.

Näyttää kieltä.

Ponikaverin kanssa

Omppu on hyvä ajaa. Aluksi se joskus pukitteli, mutta nykyään ei enää. Siitä ei hyvää seurannut, korkeintaa poni hengästyi :) Se kääntyy pennin päällä (aluksi se kääntyi myös omia aikojaan....), siis myös kärryt perässä. Nykyään myös laukka nousee ja yleensä se kävelee tosi reippaasti. Hitaasti kävelevä otus on mielestäni aika kamala ajaa käyntilenkkejä.

 Osenta tykkää myös hypätä. Olen irtohypyttänyt sitä ratsastajan puuttuessa. Se innostuu esteillä ja ne ovatkin hyvää jumppaa ja mukavaa vaihtelua kärryttelyyn ja juoksutukseen. Se hakee itse aika hyvin esteille. Niin kuin agility-koira.... Se ei myöskään paljon kyttäile esteitä, vaan loikkii mukisematta yli.
 Välillä ollaan väännetty ravi- tai käyntipuomejakin.
 Omppu on ihan kohtuullinen myös agility-ponina ja menee melkein kaikki esteet mukisematta siinäkin.

Vesieste.

Tässä suoritetaan ravipuomeja =)

Juoksutan ponia jonkin verran. Laiskuuttani usein irtona, tai pelkässä riimussa. Parempi olisi laittaa kunnolla vermeet, niin että se joutuisi työskentelemään kunnolla, eikä pääsisi riekkumaan. Laadukasta treeniä riittäisi vähempikin.

Juoksutuksessa.

 Omppu käyttäytyy hienosti maailmalla. Se ei ole moksiskaan muista hevosista tai poneista. Mukava kulkea rauhallisen ja hyvin käyttäytyvän ponin kanssa. Se on myös helppo lastata.

 Omppu rakastaa syömistä, kuten kaikki pikku ponit. Linjojen säilyttäminen onkin urakka sekä tädille, että ponille. Täti koittaa saada ponin pysymään sutjakkana ja poni koittaa syödä minkä ehtii. Omppu on oikea rikka-imuri. Se kerää kaikki varisseet kauran jyvät ja leivän murut.

 Viime kesänä pikku poni sairasti kaviokuumeen, joka uusi talvella. Syytä ei olla keksitty. Elän toivossa, että sairastelu loppuisi ja poni pysyisi käyttökunnossa. Päästäisiin joskus sinne valjakko-ajoonkin.
 Kuntouttaminen on sairastelun jälkeen aina työlästä ja aikaa vievää. Rasitusta pitää lisätä pikku hiljaa asteittain. Siinä ei paljon kunto ja lihaksisto kohene, kun jatkuvasti aloitetaan alusta.

Ompun paras (ja välillä ainut) kaveri on Pate.

Mamin kullannuput.

 Omppu on kiva hoitaa mutta vaatii aika tomeraa käsittelyä. Se kuitenkin tykkää kovasti, kun sen kanssa touhutaan ja on aina valmis lähtemään lenkille. Eikä se pure, näyki tai potki.