Mamin mussukat: Vko:10, varsinaista löysäilyä *144

Ruokaa!!!

Tänään lähdin aamupäivällä taas hakemaan heiniä. Säilytystilat ovat tällä hetkellä huonot, joten sitä saa hakea vähän väliä. Lisäksi haluan, että heinää on myös varalla jonkin verran. Jos vaikka sairastuu tai jotain.

Heinät. Ikuinen ongelma? Varmaan olisi senkin jälkeen, vaikka olisi omat pellot ja kaikki heinien tekoon tarvittavat vempeleet plus heinien säilytykseen vaadittavat kunnolliset tilat. Tai sitten se vasta vaikeaa olisikin. Mielestäni siinä puuhassa saa olla varsinainen selvännäkijä-ennustaja-hannuhanhi.

Tämä täti ei ruokailusta mitään turhia stressejä ota. Ei ole koskaan ottanut, eikä luultavasti otakkaan. Koirille on syötetty, mitä kasvattaja on käskenyt, lopulta mikä nyt hinta-laatusuhteeltaan hyvältä tuntuu.

Hepoille meillä on pääasiassa ollut jo useamman vuoden ajan kuivaheinää. Aluksi hain sieltä sun täältä ja sain huomata mitä kaikkea pölisevää kedon kukkasta sitä ihmiset heinänä myyvät.

Olen saanut jo useana vuonna oikein hyvää pikkupaalia läheisestä kuivurista. Ei ihan halpaa tietystikkään, mutta lähellä ja jos tädillä on pihalla kaksi pullaponia, ei se konkurssia tee.

8.3.15 Aamuheiniä pusseissa

Viime vuonna oli sitten talvella jo säilöäkin, samoin kun tänä vuonna. Kuivaheinä oli vähän kortilla. Se säilö oli turhan märkää makuuni, väittäisin lehmien ruoaksi. Jäätyykiin sellainen pakkasella.

Säilö on mukavampaa, koska tietty pölisee paljon vähemmän kuin kuivaheinä. Kuivaheinä nyt pölisee aina jonkun verran, vaikka missä ihme kuivurissa olisikin (olen siis heinille allerginen...). Ja kuivaheinä myös vie enemmän tilaa ja meiltä puuttuu nyt se säilytystila. Säilykseen ei tietenkään sovi mikä tahansa koppi, paalit alkaa herkästi pölisemään.

Aluksi säilytin pikkupaalit kuomullisessa peräkärryssä (silloin oli kunnon talvikin), muutamaa paalia lukuun ottamatta. Ja hain siis sitä mukaa lisää kun tarvittiin. Saivat siis olla säilyksessä tilassa, missä myös säilyivät hyvinä. Aika helppoa, kun on vaan poni ja suokki pihalla. Sitten alkoivatkin heinät loppua tuottajalta kesken kaiken vuotta ja tuli tarve varastoida niitä hieman. Talliinhan niitä meni vaikka miten, ja säilyivätkin aika hyvin kylmässä tilassa. Tämä oli ennen kuin siihen tehtiin Nupulle koti. Nyt paaleja ei mahdu sisään kuin muutaman viikon tarve, eivätkä heinät myöskään montaa viikkoa säily ilmassa, joka välillä kostuu.

Säilöheinä sitten meneekin huomattavasti pienempään tilaan ja on siten helpompi säilyttää. Meille on tullut tänä talvena hyvää säilöheinää pyöröpaaleissa kaverilta kotiin kuljetettuna, hänellä kun oli ylimääräistä. Esikuivattu ja silputtu heinä oli kiva käsitellä eikä jäätynyt. Paali kökötti pihalla lavan päällä.

Sen loputtua siirryin suuremmalle toimittajalle, jolta haen paalit itse. Heinä on todella hyvää, analyysit tehty, eikä siten tietty ihan halpaakaan. Sokerit on hiukan päälle sata, joten ponikin saa rauhassa rouskutella. Lisäksi neliskanttiset paalit saa mukavasti siivuihin ja siirreltyä tarvittaessa. Säilytän paalia peräkärryssä tallin edessä ja tarvittaessa siirretään sisään. Muovit ovat paksut ja ehjät, joten ei tarvitse heti syöttää pois kun on hakenut. Koska paalit saa niin hyvin avattua, voin ehkä syöttää tätä heinää pitkälle kevääseen. Osittain annan edelleen kuivaa ja pidän sitä muutamia paaleja nurkassa.

Olen umpilaiska tekemään minkään valtakunnan hintavertailuja. Ja sitten vielä arvostan omaa aikaani. Jos saan jostain hyvää ruokaa, vähällä vaivalla, kohtuu hintaan, se on mielestäni mainio ratkaisu. Toki olisi eri asia, jos ruokittavia olisi vaikka viisi, kolmen sijaan.

Hiukan huonommin pakattu kuorma, ei meidän "vakipaikasta".

Hevosista näkee mielestäni ruuan laadun tosi hyvin. Kun heinä kelpaa hyvin, turkki kiiltää (terveellä eläimellä!), ei köhitä ja kuntoa riittää, luulisi ruuan olevan hyvää. Kaviokuumeiselle ponille välillä ehkä turhankin hyvää.... Omppu saa sisälle yöksi vähän kuivaheinää, kun se tarhassa, laumassa kakkosena ollessaan, syö kuitenkin aika hyvin. Kuivaa se mutustaa kauemmin. Vaikka niissä sokereissa ei mitään vikaa ollutkaan. Varmuuden vuoksi.

Jatketaan tästä ruoka-aiheesta sitten joskus....

Viikon liikutukset

Maanantaina käytiin käppäilemässä Paten kanssa maastossa nafti tunti. Sitten saikin luvalla laiskottaa. Valkoista möhnää tuprutti taas taivaalta monena päivänä. Just sellaista tinttua, mikä jää kavioihin kiinni. Ja ne paakut kintuissa ottaa tietysti nivelten päälle. Tilsakumeja ei siis edessä ole. Pate keräsi siis räntää tarhassa loimi päällä loppuviikkon asti.

Nuppu kyllä liikkui, sai tippoja silmäänsä ja heillä oli keskiviikkona valmennuskin. Katriina raukka on juossut aamukuudesta alkaen meillä tiputtamassa tippoja.... Hyvä puoli on, että se alkaa sujua jo hienosti =)

Perjantaina lumet oli teiltä melkein sulaneet ja lähdin Paten kanssa ensin maastoon illalla kävelemään ja sitten kentälle hetkeksi pyörimään. Taivuttelin käynnissä kahdeksikolla ja sitten mentiin vaan ilmavaa ravia. Sitä ei tarvinnut pyytää... Muutenkin polle oli maastossakin kuin viilipytty, eikä hötkyillyt yhtään pimeässä, vaikka vapaalla oli ollutkin.

Ompun kävelyliikutus ei nyt onnistunut tällä viikolla. Suojalunta oli, tilsakumeja ei. Kävelytin ponia hetken tiistaina ja keräsin pallot kavioihin, mutta sitten se seisoikin lauantaihin saakka.
Lauantaina kävelytettiin kärryiltä Julian kanssa ponia kunnon lenkki aamupäivällä, aivan kaameessa tuulessa. Ponipa ei ollut moksiskaan. Oksaa tippu vähän puusta ja jotain pientä. Puita ei kuitenkaan kaatunut =) Pompula on heti tosi hyvän tuulinen, kun sen kanssa touhutaan. Hörisee jatkuvasti ja hakeutuu seuraan.

Omppu eli Osenta 7.3.15 Kylläpä näyttää ruppaselta karvan lähdön aikaan, vaikka harjattu onkin...

7.3.15 Hepat nukkuu päikkäreitä myrskyssä talon kulmalla. Metsä ja talo toimivat hyvin tuulensuojina, hiukan voi käpyjä putoilla peppuun...

Paten kanssa lähdin taas tekemään alkukäynnit maastoon ja nyt tuuli vielä enemmän. Pate koitti aluksi hiukan olla tomera ja sätkyillä, mutta tyytyi kuitenkin löntystelemään pitkin ohjin.
Pate vastaa ratsastajan rektioihin heti. Jos ratsastaja jännittyy, kun se sätkyilee, ohjia kiristetään tai muuta vastaavaa, on helposti alla tanssiva polle. Se tuntuu luottavan ihmiseen niin paljon, ettei reagoi, jollei itse reagoi.
Luulen, että sen maastovarmuuskin on tullut osittain minun välinpitämättömyydestäni. Olen ratsastanut tosi paljon maastossa, usein ravureilla, jotka ovat tosi maastovarmoja. En yksinkertaisesti ole kiinnittänyt liikeenteeseen paljon huomiota. Toki viuhdoin aluksi autoille, jotta hiljentävät hieman ja kiljuin kiukkuisena, kun Pate heitti uukkareita aluksi ja kerran jopa hyppäsi suureen ojaan =) Nykyään vastaan saa tulla täysperärekkakkin, ilman uukkaria.

Niin siis me mentiin sitten kentälle pyörimään kolmeksi vartiksi. Ilmavaa ravia, siirtymiä ravista käyntiin, seis ja asetuskin välillä. Ravi oli kyllä niin mahtavaa (vielä kun siellä pystyis istumaan...).
Ja sitten laukkaa molempiin suuntiin. Laukka olikin minun mielestäni vaihteeksi varsin kivaa, Pate hiukan väsyikin. Sain vasempaankin ihan mukavaa menoa, kun vaan tiukasti pyysin ja lakkasin pelkäämästä kaatumista. Taas oli taukoa tässä laukka hommelissa pohjien vuoksi ja sen kyllä huomaa heti. Samoin kun ravissakin. Joka treenissä pitää vasemmalle saada avut menemään läpi tai niitä saa oikeasti hetken hinkata..
Pate makaa heti kun tilaisuus tulee vasemmalle pohkeelle, vasempaan kierrokseen, jolloin myös ulkoavut jäävät tehottomiksi. Periaatteessa riittää, kun sisäpohkeen saa läpi ja sisäohjalla voi nostaa hepan ylös, vetämättä ohjasta. Sitä siis vain nostetaan. Jollei sisäpohje mene läpi itkemälläkään, auttaa neliön ratsastaminen laukassa ihmeesti ja ravissa väärälle jalalle kevennys. Joudun edelleen käyttämään molempia keinoja hetkellisesti silloin tällöin. Oikeaan kierrokseen Pate ei haluaisi edes asettua, eikä taipua. Se sujuu kuitenkin helpommin, koska on molemmille se helpompi puoli.
Julia kävi kameran kanssa kentällä, mutta valo ei riittänyt :(
Ja me mentiin myrskyyn myös loppukäynneille.

7.3.15 Näkyy sen verran, että heppa oli mukava ratsastaa. Rento ja korvatin löytyi.

7.3.15 Molemmat puuskuttaa =)

Sunnutaina Omppu pääsi taas kärryttelemään akkojen kanssa. Vautsi mikä kevätilma! Lumet hävisi ihan kohinalla metsästäkin. Poni kipitti ihan kiltisti menemään.

8.3.15 Prinsessaponi oli valmiiksi jo ihan puhdas.

8.3.15 Lenkillä auringossa

8.3.15 Omppu lenkin jälkeen. Neiti sai puhtaan riimunkin.

Paten kanssa lähdin taas ensin maastoon löntystelemään ja sitten kentälle hetkeksi pyörimään.
Ravailin ensin ja sitten tein siirtymän käyntiin aina samaan kohtaan ja siirryin uudelleen raviin aina samassa kohdassa. Näin siirtymät laukkaan ja laukasta käyntiin sujuivat ihan mallikkaasti, kun tein ne samoissa kohdissa. Ja loppukäynnit vielä laskevassa auringossa.