Mamin mussukat: "Este"hyppelyt ja ukkonen

Maastossa

Perjantai-illalla laitoin estepenkin ja pyllynpehmusteen Paten selkään, ajatuksena totutella taas istumaan siinä rauhallisella kävelylenkillä maastossa. Niin kuin niitä puomi-miniestetreenejä ajatellen.
No Pate on seissyt tarhassa vahtimassa Omppua ja syönyt. Se siitä rauhallisesta. Mä olin ihan väsynyt tallirempasta ja menin vaan ton reilu seitsemän kilometriä, minkä etukäteen olin suunnitellut. Olisi pitänyt tuplata lenkki. Annoin laukata reippaasti pätkät ja keventelin kiltisti. Käynti oli taas ärsyttävän kiireistä, oli suunta mihin hyvänsä. Jarrut toimii kyllä nykyään ihan hyvin.

Omppu loosissaan ja Pate vahtii

Esteitä

Lauantaina jätin suosiolla estepenkin kotiin, mutta lyhensin jalustimia pari reikää ja mentiin kentälle Paten kanssa pomppimaan reiluksi tunniksi. Päästelemään vähän höyryjä. Sinnepäin hiihdettiin taas sata lasissa, mutta kotiin käveltiinkin jo ihan rauhallisesti...

Mies uhrautui taas kameran kanssa mukaan siirtelemään ja nostelemaan puomeja.

Ja en todellakaan ole mikään esteratsastaja! Muksuna tuli kokeiltua kaverin ponilla, joka koskaan ei ylittänyt estettä kanssani, vaan ylitin sen aina yksinäni... Jäi kyllä traumat esteisiin. Joten keikun lähinnä kyydissä. Nykyään silmät pysyvät jo auki ja satunnaisesti ratsastan jopa esteen jälkeenkin, enkä vain huokaise helpotuksesta ;)
Paten kanssa olen hypännyt hiukan, koska luotan, että se menee yli. Tai ainakin ohi =) Mutta ei lennätä minua esteen toiselle puolelle.

Pate ei meille tullessaan tykännyt hypätä lainkaan. Minä, kun olen niin arka, hyppäsin silloin tällöin jonkun maahan kaivetun puomin ja kehuin ylenpalttisesti. Siinähän kävi niin, että Paten mielestä esteet muuttuivat ihaniksi. Nykyään se kuumuu niillä välillä ihan hirveästi. Viime kesänä, kun se pääsi hyppäämään enemmän, oli se jo rauhallisempi. Sillä pystyi kivasti mummolaukassa ottamaan este sinne, toinen tänne =). "Tarkkuushyppelyä". Pate mielellään liioittelee ja kolmenkymmenen sentin ristikko tuntuu helposti kuudeltakymmeneltä sentiltä. Paljon se ei kyllä pudottele ja ainut vaikea este on ollut vesi. Monen esteen sarjat tuottavat vielä päänvaivaa, se ei meinaa ymmärtää, miten sinne väliin mahtuu. Mutta eipä niitä ole harjoiteltukkaan.
Marru on hypännyt Patella kasikymppistä ja joitain vaikeampia tehtäviä, viime ja edellisvuonna. Toinen kaverini Katriina on myös uhrautunut. Itse olen mennyt jonkin isomman ja jonkun näköstä pikku rataa viime kesänä.

Pate ja Katriina 20.7.2012 Tässä ylitetään puomeja... Ei pudonnu kasasta yhtään ;)

Pate on hypännyt viime kesän jälkeen yhden ainokaisen kerran mun kanssa mummoesteitä, joten jatkettiin samaa linjaa.

Mentiin ensin kavaletteja muutaman kerran käynnissä ja sitten ravissa. Ne olivatkin nyt yllättävän vaikeita, kun olivat maasta irti. Vähennettiin alkuperäinen neljä kolmeen näin aluksi. Ettei raasu mene nenulleen ravissa.

12.7.14

Ravissa

Joutuu nostelemaan jalkoja...

Vaihdettiin ravipuomit yhden laukan laukkapuomeiksi ja mentiin niitä hiukan molempiin suuntiin. Oikea oli aluksi vähän vaikea. Pate innostui tietysti ihan hirveästi ja viiletti menemään ihan tosissaan. Se oli menossa esteille ihan joka kulmasta... Hyvin ne kuitenkin meni. Vasemmassa laukassa alkoi taas kaatamaan, kun kurvasi esteille. *huoh*

Oikeassa laukassa tein miniristikkoa, mikä siirrettiin toisen puomin tilalle, jotta sain sen mentyä vasemmassakin "sarjan" toisena. Tuli joku ajatuskatko, kun laitoin sen. Ei vasemmassa jäänyt kummastakaan suunnasta tilaa kääntää siihen kauniisti.

Meillä oli varmaan silmämunatkin hiessä, vaikka olikin hiukan viileämpi päivä. Ei siis kolmeakymmentä astetta varjossa...

12.7.14 Ei pudonnut puomi kertaakaan ;)

Jäähdyttelyä

Ukkonen

Sunnuntaina Omppu ei aamulla enää ontunut juuri lainkaan. Muutaman päivän ajan se olikin jo kävellyt reippaammin. Viimeinen tulehduskipulääkekin meni illalla.
Oli kauhean kuuma, joten Pate piti vapaata. Illalla oli niin painostavaa, ettei mihinkään uskaltanut lähteäkkään.

Menin siis nukkumaan herätäkseni hetken päästä hirveisiin pamahduksiin ja sakemannin haukuntaan pihalla. Ukkonen aina lähtee pois, kun tarpeeksi haukkuu... Terassilla salamoita katsellessamme kuului pimeydestä tieltä kopinaa. Peuroja, hirviä? Mies lähti fillarilla katsomaan ja hetken kuluttua huusi: kolme naapurin hevosta! Ehti pysäyttää tulevan autonkin ennen mutkaa, jonka takana hepat tepsuttivat.
Niillä ei ole kenkiä, joten kopse ei ollut niin ilmiselvä ukkosen jylinässä.
Poika juoksi naapuriin, naapurin lapsi meille ja naapuritkin mieheni kanssa metsästämään hevosia alkavaan sateeseen salamoiden välähdellessä. Saivat kiinni ja talliin, vaikka yksi vähän vastaan hangoittelikin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, eikä mitään sattunut. Aika hulina oli ja jännää, yhdeltä yöllä =)
Aika pelottavia on kunnon ukkosmyräkät. Sanoisin, ettei mua saa tonne ulos pimeeseen kunnon ukonilmalla edes villit hevoset ;)

Koulutreeni

Maanantaina lähdettiin kentälle korjailemaan sitä laukkaa tiistain valmennusta varten. Olin kaverilla päivän kylässä ja hepoista riitti juttua, niin että ratsastus jäi iltaan.
Ja mitä mä opin tänään? Ei kannata syödä kahta ryynimakkaraa, puoltatoista perunaa ja vuorta salaattia ennen kuin lähtee ratsastamaan. Mutta kun oli niin myöhä jo ja hirvee nälkä!
Eikä myöskään kannata treenata montaa asiaa samalla kerralla, jos yksikin niistä on vaikea.

Patella oli taas virtaa, kun seisoskelee vaan tarhassa.
Tein ensin koko kentällä kevennellen ravin kohtuu pieneksi, temmoltaan aika hitaaksi ja hyvin aktiiviseksi takaa. Lisäsin pienet ympyrät aina pitkän sivun puoleen väliin. Tämä oli varsin mukavaa ja sujuvaa tänään.
Sitten tein ympyrän harjoitusravissa pitäen ravin pienenä, mutta suoralle tultaessa pyysin keventäen lisää tempoa. Viimeksi, kun tätä harjoiteltiin se ei sujunut, mutta nyt meni hienosti. Tempoa tuli todella lisää ihan ohjasta myötäämällä ja pienellä pohkeella. Hidastuskin sujui ihan hyvin ennen ympyrälle siirtymistä.

Laukkasin ovaalilla hidasten aina samalla puolella, pitkällä sivulla ja tein ympyrän edelleen. Ei ollut ongelmia, eikä yllätyksekseni kaatanut vasemmallekkaan juuri lainkaan.

Sitten otin vielä pääty-ympyrällä siirtymiä ravin ja laukan välillä. Tämä olisi saanut jäädä väliin. Siirtymät ovat Patelle alaspäin muutenkin vaikeita ja nyt olin koonnut ja pidentänyt koko treenin, joten se aluksi kokosi laukkaa melkein paikalleen siirtymättä raviin. Vaikka koitin olla selkeä. Saatiin me lopulta niitä siirtymiäkin, oikealle hyviä, vasemmalle jonkun näköisiä. Nyt pitää miettiä, ovatko avut varmasti tarpeeksi selkeät ja tehdä joko koontia, tai siirtymiä, vielä hetki. Priorisoin tällä hetkellä ihan perusratsastuksen, eli ne siirtymät. Hyvä treeni kuitenkin ja hauskaa oli.