Ohjelman harjoittelua

 Ihmettelin, miten kaikki keput voi olla hiekassa, selvisi sekin. Omppu neiti käy tarkistamassa kulkeeko langassa sähkö ja nenäkarvojen kihartuessa poukkoo tietysti laatikossaan... Onneksi viritin langat niin, että sähkö todella kulkee, se kun ei lankoja kunnioita niin kuin Pate. Otin laitumet irti paimenesta, joten siinä on kiinni nyt vain talvitarha. Tehoa siis riittää.

 Ompun ontumisesta ei ole tietoakaan ja tarhaan tosiaan mennään juosten. Ja se on huonontuulinen!

19.7.14 Pate aamuruoholla takapihalla

19.7.14 Pahantuulinen Omppu

19.7.14

 Koulutreeniä

Lauantaina lähdettiin Paten kanssa kentälle jo iltapäivän kuumuuteen, illaksi kun oli luvattu mahdollisia ukkoskuuroja. Vajaa tunti väännettiin kuumuudessa, eli matkoineen puolitoista.
 Täti kun huomasi, että ne koulukisathan on ihan kohta. Ja mitäs siellä ohjelmassa nyt olikaan... Et pitäskö ihan koittaa, onnistuuko yhtään mikään edes kotioloissa.

 Ratsastin siis ohjelman läpi. Ensin käynnissä, että itse muistan sen ja sitten "kunnolla". Just juu. Mä pompin satulassa edelleen ku kumipallo, voisin tietty koittaa pupeltaa muutaman Buranan ennen treeniä. Paten liike on aika mitätöntä sellaisessa pikkuravissa, missä mun on mukava istua. Nenä ei pysy ylhäällä varmaan edes köyttämällä ja matkustan vaan kyydissä, silloinkin, kun pitäisi ratsastaa. Niinku laukassa. Ohjat on aina liian pitkät. Muuten hyvä. Et jos se olis käyntiohjelma, menis se ihan siedettävästi... Mulla oli sen verran yleisöä, että sain palautetta tosta matkustamisesta =)

 Hyvä puoli oli, että heppa toimi ihan hyvin. Siirtymät ylöspäin oli mainiot ja alaspäinkin sujui pysähdyksiä myöten. Uusinnassa Pate kyllä tarjosi laukkaa muutaman kerran varmuuden vuoksi, että sillä ei varmaan koskaan laukata verkassa. Jos nyt koskaan kisataankaan.

 Jalustimien lyhennys auttaisi varmaan, samoin enemmän pehvan päällä istuminen, vaikka särkylääkkeiden kanssa (kokeilin kotimatkalla ja sujui aika hyvin). Lisäksi toi ohjelma on niin lyhyt, että jopa mun keskittymiskyvyllä pitäisi jaksaa.

 Kuvat uhrautui taas ottamaan Rony Mettälä.

Käynnissä diagonaalille

Käynnissä keskihalkaisijaa

Ravia keskihalkaisijalla. Melkein on pehva satulassa kii :( Kääk!

Vasen laukka ympyrällä

Vasen laukka diagonaalilla

Oikea laukka suoraan

Ympyrällä

Kevyttä ravia lävistäjällä

 Sunnuntaina kipitettiin ukkosen vihdoin loputtua kentälle jatkamaan harjoittelua. Hepat olikin jo iltapäivästä sisällä, ukkosti tuntitolkulla. En viitsi Omppua jättää laatikkoonsa ukkoseen, vaikkei ne jytinästä mitään välitäkkään.

 Treeni jäi tällä kertaa vähän huonoksi. Pystyin kyllä ratsastamaan harjoitukset, jotka olin suunnitellut, mutta tarkoista linjoista ei ollut tietoakaan. Poni oli hyppimässä esteitä ja sitä piti varoa, sen lisäksi, että esteet olivat osittain mun linjoilla. Enkä Paten kanssa halua ihan esteiden vierestä mennä, karaa vielä esteelle. Kyllä se muutaman kerran meinasikin, että varmaan tää oli estetreeni. Kiva tietysti, että esteillä on käyttöä, kun näin vaivaa raahatessani ne sinne.
 Laitoin lampaankarvaromaanin taas satulan alle, ihan vaan harjoitusravi-harjoittelu-pomppisen vuoksi. Nyt kun on käytetty pyyhettä, huomaan paljon paremmin satulan keikahtamisen. Ja pystyn tietysti korjaamaan sen. Ja tällä kertaa jätin pyyhkeen pois.

 Nyt alettiin tehdä pätkiä ohjelmasta. Ravistä käyntiin siirtymä olisi kiva olla yhtä pehmeä kuin siirtymä käynnistä raviin. Patella käyntiin siirtyminen on välillä vaikeaa, eikä todellakaan sulavaa, kun taas raviin ampaistaan. Näitä on väännetty ja väännetään edelleen...
Ravailin paljon, välillä keventäen, pyrkien pitämään temmon samana ja takajalat aktiivisina. Ympyröitä, puolikkaita ja koko kenttää. Harjoitusravi sujui lyhyemmillä jalustimilla paljon paremmin. Pätkiä avoa ravissa sinne tänne, pysähdyksiä, siirtymiä käyntiin ja takaisin raviin. Viimeksi mainitut sujuivat aluksi ihan hyvin, laukan jälkeen jaksettiin taas vähän koheltaa. Kaaret ja pysähdykset, samoin kuin laukan nostot menivät hyvin. Jokin siis sentään sujuikin =)
 Laukat nostin päädystä, tein keskelle ympyrän, lävistäjän ja suoraan. Oikeakin pysyi aika hyvin, kun ratsasti reippaasti eteen. On se selkeesti parantunut, kun aluksi ei tahtonut kasaamatta pysyä suoralla lainkaan. Kyllähän laukatkin ihan jes oli.

Kuuman, kostean ilman vaihtuessa ukkosen myötä viileään usvaan, hiipi kotimatkalla nenään jo loppukesän tuoksu...