Eli perjaintai-illalla poikkesin naapurini Marin kentälle tarkoituksena ottaaa pieni "piiperrystreeni". Suomeksi siis avoa, sulkua, voltteja, pysähdyksiä, askel sinne, toinen tänne, kootaan niin että takajalat ottaa etujalkoihin kiinni... Piiperrystä. Ja osittain toistoa tiistain valmennuksesta.
Marin piti ottaa Rauha siihen tekemään jotain meidän seurassa. Ja tekihän se, paljonkin. Ensinnäkin se oli irti. Kun se juoksi pukkilaukkaa kenttää ympäri mun pyytäessä Patea vaan seisomaan kävi mielessä, että Marin mielestä Pate olisi pitänyt nimetä Sodaksi. Pate siis majaili mulle tullessaan ensin Marilla hetken, Rauhan vieressä. Ja ne tuli niin hyvin toimeen, että Pate veti väliseinän säleiksi... No ratsasta siinä coolina vaan. Kyllä se Rauha siitä rauhottui ja antoi kiinnikkin, mutta meitä se ei enää auttanut.
Pate ainakin hermostui, eikä keskittynyt yhtään, vaikka ravasin, laukkasin, käänsin ja väänsin. Melkein pari tuntia. Sain pieniä onnistuneita pätkiä kuitenkin kaikissa askellajeissa ja jarrutkin toimi. Joten kuten. Mutta mä haluan, että kun keskityn hevoseen, ratsastan kunnolla, enkä juorua samalla kaverin kanssa tai näprää kännykkää, myös hevonen keskittyy tehtäväänsä, eikä kuikuile muualle.
En muista koska Pate olisi ollut noin hermostunut. Se on tottunut tekemään töitä yksin, samoin tämän lauman vieressä, jotka tarhaavat meidän kotisänkkärin ojan toisella puolella. Se ei hermostu, vaikka kaveri/ kaverit lähtevät pois kentältä meidän jäädessä sinne vielä vääntämään ihan yksinämme. Se on tottunut tekemään töitä ihan vieraidenkin hevosten kanssa samalla kentällä. Minäkin hermostun, kun mikään ei onnistu. Pitäisikö tälläisina päivinä tyytyä vähempään ja lähteä ensimmäisestä onnistuneesta yrityksestä maastoon tallustelemaan?
Kävin vielä hiukan maastossa kävelemässä, että rauhoituttiin, molemmat.
Asiasta kukkapurkkiin. On tämä kamalan pitkä prosessi, tämä kuntoutus. Puolessa vuodessa lihakset häviävät ja kunto samoin olemattomiin. Sitten ruvetaan liikkumaan pikku hiljaa ja tapellaan joka hetki siitä pikku hiljaa osiosta. Virtaa olisi vaikka muille jakaa. Sitten, kun vihdoin päästään liikkumaan kunnolla, pitää kuitenkin ottaa varovasti tai joku paikka rasittuu liikaa. Jatkuvasti on epäpuhtaan oloinen, milloin mikäkin kinttu tai sitten on vaan vino.
Nyt vihdoin ja viimein, tuntuu että mikään paikka ei krämppää kovemmastakaan treenistä. Eikä millään pohjalla. Eikä Pate ole ollut epäpuhdas pitkiin aikoihin. Mutta ei me täksi kesäksi kyllä kuntoon ehditä. Kumpikaan. Toivottavasti ei satu mitään, niin ollaan kunnossa kesällä 2015. =)
Lauantaina kesä vihdoin saapui. Villapidat sai pyykätä vihdoin.
Mitään en enää kuuraa... Paitsi traikun ja Paten koppikset.... Toisen puolen uskaltauduin tikkailta, eikä katto romahtanut.
 |
| Vanha edelleen, mutta paremman näköinen |
Koitin käydä metsätarhassa ottamassa kuvia hepojen touhuista. Nää kiipee vaan heti syliin kun huomaavat, että joku on paikalla. Ota siinä sitten kuvia.
 |
| Kato, äippä tuli! |
 |
| 5.7.14 |
Lauantaina maastoseura meni sivu suun, koska olin jälleen eri paikassa kuin puhelimeni, eli siellä traikussa roikkumassa. Lähdettiin sitten Paten kanssa kentälle ottamaan reilu tunnin treeni.
Kentän vieressä tarhasi oripoika ruuna-veljensä kanssa ja mua kyllä hermostutti kun orhi kipitti vieressä höristen langan toisella puolen. Mutta Pate ei ollut moksiskaan, ei vaikka mä hermostuin. Rauhottui pojatkin, kun hetki oli siinä pyöritty.
Tehtiin ensin päätyyn pysähdys, väistö uralle, pätkä avoa, siitä voltti, uralla taas pätkä avoa ja päätyyn pysähdys taas. Välillä tietysti suuntaa vaihtaen. Tää meni hyvin heti ja tein tämän vain käynnissä.
Sitten toistin tiistain valmennusta osittain. Tein käynnissä ja ravissa koko rata leikkaa selkeästi tulosuunnan taivuksessa ja keskityin kulmassa taivutuksen vaihtoon. Tämäkin sujui kuin tanssi.
Sitten tein päädystä pysähdyksestä suoraan siirtymän raviin keskihalkaisijalle, siirtymä käyntiin ennen puolta väliä ja voltti menosuuntaan. Pysähdys, siirtymä raviin ja pysähdys taas päätyyn. Vasemmalle kohelsi hiukan edelleen, mutta pysähdys auttoi tähänkin.
Laukassa tein ainoastaan siirtymiä raviin ja takaisin laukkaan ympyrällä. Oikea sujui edelleen hyvin, vasempaan kohellettiin hieman, mutta sain onnistuneita kuitenkin jo. Joudun vielä löysäämään ruhtinaallisesti ja kehumaan, jotta saan ravin pysymään. Vasempaan sekään ei aina auta, vaan nostaa ilosena uudestaan laukan omia aikojaan. Kiva siinä on, että vauhti pysyy samana silti ja nosto on hyvä sekä tasapainoinen. Laukka oli kivaa molempiin suuntiin ja annoin tässä tehtävässä laukata vapaasti melko rauhallisessa temmossa.
Tää korvas edellisen vitipää treenin. Pate keskittyi, taipui ja oli rento.
 |
| Kappas. Peikot on muuttanut muualle =) |
 |
| 5.7.14 |
 |
| 5.7.14 |
Hepat pääsee nyt sisälle yöksi, kun kaikki maailman ötykät ovat heränneet. Olipa tallissa ihanaa illalla. Viileää ja ainoastaan heinien rouskutus kuului. Ei surinan surinaa. Puhdas talli ei houkuttele ötököitä =)
Sunnuntaina lähdettiin aamupäivällä Elias-ruunan kanssa taas maastoon seurana Viivi-tamma ja Jackie-poni. Mentiin reilu tunnin reipas hölkkälenkki ötökät seurana ja kylläpä oli jo kuuma kun tultiin kotiin!
 |
| 6.7.14 Nämä korvat taas, Elias |
Olisi tehnyt heti mieli mennä kokeilemaan puomeja, mutta Paten kilisevä takakenkä ei ollut hyppykunnossa. Laitoin sitten vaan päävehkeet, mönkisin selkään ja lähdettiin nurkkiin pyörimään puoleksi tunniksi. Pyrstö ei kestä paljon kauempaa kerralla.
Paten mielestä mäet laukataan, oli satula tai ei ja kyllä me hiukan hölköteltiinkin. Kyydissä pysyin ja tämä tekee mun vinoudelle tosi hyvää. Ja oli hauskaa. Jo siinä kohtaa kun kiipustin selkään. Mut pääsin ihan itse. Ja on mulla hyvä polle. Mihinkään ei oo lähdössä enää, kun kiipeän kyytiin. Miltä puolelta vaan, ja millä tyylillä vaan =)
 |
| Möngi möngi. Pate ihmettelee mitä se hihittää. |
 |
| Asettelu... Huomaa vaaleanpunaiset puutarhakäsineet. Ei jaksanut hakea kunnon käsineitä :) |
 |
| 6.7.14 Ilta-aurinkoon. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti