Kaviokuume ja jännitystä elämään

  Kaviokuume

Ja niin siinä kävi, että Ompun epäpuhtaus osoittautui kaviokuumeksi. Mies kävi laitumella ajamassa apilaa alas, mutta ei ehtinyt saada kaikkea. Koneesta hajosi hihnakin. Ja poni tietysti kiskoi sitä silmät kierossa. Ei paljon auta, vaikka ne hakee pois, jos parissa tunnissa kiskoo vuorokauden tarpeen. Enkä tietysti enää varonut niin paljon kuin aluksi, olivathan ne laiduntaneet samalla laitumella aiempinakin vuosina. Laidun on tietysti erilainen joka vuosi...

 Kengittäjä tuli maanantai-aamulla laittamaan Paten uuteen kenkään ja katsoi samalla Ompun kaviot paiseen tai vierasesineiden varalta. Omppu oli ihan könkkä koko etupäästään, haluton liikkumaan ja ontui edelleen vej. Se ei kuitenkaan ollut kovin kipeä, koska jalat sai edelleen nostaa rauhassa, samoin kengän irtiotto ja takaisin lyönti sujuivat ihan normaalisti. Tämä jalkojen aristamattomuus kyllä hämäsi minun kaviokuume-epäilyäni. Pulssi tuntui molemmissa etujaloissa.

 Eläinlääkäri tuli iltasella toteamaan kaviokuumeen ja antamaan tulehduskipulääkkeen suoneen. Kiskoin kengät edestä irti ja Omppu joutui karsinaan kökkimään. Kipulääke jatkuu ainakin viikon ja lepo kolmesta neljään viikkoa. Tämän jälkeen tehdään klinikkakeikka, jossa otetaan röntgenkuvat mahdollisista muutoksista. Ja kengitetään sitten sen mukaan. Voi mun poni rukka. Se oli illalla jo ihan kypsä ja huonon tuulinen.

 Me alettiin rakentamaan Ompulle laatikkoa ulos, jotta ei joudu seisomaan koko ajan sisällä. Tähän hiekkalaatikon rakentamiseen alkaa jo olla praktiikkaa... :(

Kipeä poni rukka

Lapsityövoimaa. Pate tarkkailee. Jätin langat maahan räksymään, jotta se pysyi tieltä pois "auttamasta".

Poika ja pullapolle

Tää crossi pitää ihan järkyttävää kapelia. Patea ei haittaa :) Hyvää siedätystä.

Ompun tilapäismajoitus.

 Siinä kun säädettiin Ompun kanssa unohdin otttaa Paten kavioista kuvat käytävällä. Kaviot ovat edelleen aika höttöä... Eikä niistä saanut paljon pois, vaikka miten on yritetty kasvatella. Paremmat niistä taas tuli kuitenkin.

Kaviot ennen

Kaviot jälkeen. Ei näy oikein hyvin kun ei seiso tasan.

 Pate piti maanantaina vapaapäivän. Oli kamalan kuuma edelleen illalla ja halusin sen jaksavan jotain tiistain valmennuksessa.

 Tiistai-aamulla laitoin viestiä varmuuden vuoksi, ettei meidän valmennuksessa ole mitään hellerajaa ja vastaukseksi tuli ettei ole.
 No kamat oli pakattuna ja Pate kopissa, jonne se taas nätisti käveli, niin eikös Marru soita, ettei valmennusta olekkaan. Liian kuuma. Ei ole säänhaltijat nyt meidän puolella, luulin pääseväni lomalla joka viikko :( No polle oli kopissa ja Marru menossa mukana, joten kurvattiin Paten kanssa kuitenkin sinne.

 Tein kentällä lyhyen treenin. Ensin käynnissä kahdeksikkoa pitäen koko ajan taivutuksen, sekä olin tarkkana vasemman pohkeen läpimenossa. Toi pyyhe satulan alla auttaa tätä ihan valtavasti. Sama ravissa, välillä tehden päätyyn pysähdyksen. Vasemmassa unohdin välillä pysähdyksen, kun keskityin taivutukseen. Laukassa vielä isolla ympyrällä pysähdyksen kautta suuntaa vaihtaen. Laukassa tein vielä molempiin suuntiin siirtymiä ravin ja laukan välillä. Ja kaikki sujui.
 Kyllä huonolla kelillä (räntä/lumi/vesisade kunnon tuulen kera, kauhea helle) on hyvä ratsastaa. Hevonen tekee kaiken kuin ajatuksesta ja oikeasti yrittää kaikkensa. Luultavasti siksi, että kun on oikein hyvä pääsee pois töistä =) Välillä kun heppa on oikein hyvä lopetan siihen. Menen maastoon hiukan tai otan enemmän seuraavana päivänä.
 Treeni siis meni tosi hyvin ja Pate toimi kun ajatus. Vasenta laukkaakin olisi voinut keinua iät ajat.
 Koppiinkin kipusi myös toisessa päässä edelleen suoraan.

 Lähdetiin vielä maastoon Marrun ja Terpan kanssa. Meillä menikin siellä hyvä tovi. Kierreltiin kaiken maailman peurapolkuja ja oli kivaa. Ihan kaikessa rauhassa, hiukan ravaten ja pikku laukkapätkää ottaen. Tämä kaksikko vierailee myös monessa edellisessä postauksessa.

 Omppu nököttää loosissaan ja syö heinää, mistä vähätkin sokerit on liotettu pois. Toisaalta hyvä, kun menee vettäkin samalla.

8.7.14 Aamuheinät

8.7.14 Omppu loosissaan.

 Keskiviikkona helle jatkui. Omppu oli aamulla jo paremman oloinen.
 Lähdin hakemaan koppiksiin uusia jousihärpäkkeitä, vanhat kun olivat ihan entiset. Tietysti ostin ensimmäisellä kerralla väärät, joten sain istua autossa tuntitolkulla. No, oma vika, tomppeli... Lohdutukseksi löysin alennuksesta muutaman kivan jutun. Lami-Cellin kivan sinisen kouluhuovan, yhdet pintelit ja suojat eteen. Lankoja, tolppia ja muuta tilpehööriä tuli myös haettua samalla reissulla.
 Tietysti nämäkään iskarihärpäkkeet eivät sopineet suoraan paikalleen. Mies hiukan muotoili kiinnikkeitä, jotta saatiin kärrit ajokuntoon. Vieläkään ne eivät ole hyvät, mutta nyt paremmat kuitenkin.

Alelöydöt

Jännitystä elämään

 Torstaina tuli kaverini Riia kylään. Sellainen kaveri, että uskalsin ajatella hänen kanssaan laittavani Patelle vihdoin ne kärrit perään. Niin paljon kun niihin koppiksiin oli nyt uhrattu aikaakin. Ja ne on maanut pihalla yli vuoden keräämässä pölyä. Riian blogiin pääset tästä (Riian blogi) .

 Tiedän, että Patea on ajettu ja tietääkseni se on ollut työajossakin. Ja ihan itse päättelin, että se on oppinut sen paikalleen tyssäämisen kärryjen kanssa. Ratsastaen sain sen peruuttamalla lopettamaan moisen, mutta kärryillähän se ei onnistu. Ja vaatii todella aikaa istuskella kärryillä, jotta tälläisen saa kitkettyä pois... Pelkäsin, että se lähtee lujaa ensin, vaikkei hermostunutkaan kun kärryjä kokeilin. Kokemuksesta tiedän, että sitä aletaan tutisemaan täpinöissään jo, kun silat lyödään selkään. Mutta Patea ei kuitenkaan ole ajettu moneen vuoteen, jos vaikka pelkäisi kolinoita perässään.

 Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa Hesekuponkeja ja rahaa mukaan, ja sitten pysäyttää polle Ukin Hesen seinään :)
 Kupongit olivat vanhentuneet, joten siirryttiin suunitelmaan B.
 Eli Riia mukaan kameran kanssa kentälle ja Patesta enimmät höyryt ratsastamalla pois. Ihan varmuuden vuoksi. Ja mun mielenterveyden.

 Tein ensin päätyihin pysähdykset, siirtymä suoraan raviin, keskellä siirtymä käyntiin ja voltille. Ravailin myös koko kenttää ja ympyröitä, hiukan avoakin pitkällä sivulla.
 Sitten laukkaa ympyrällä välillä suuntaa vaihtaen. Siirtymiä laukka-ravi molempiin suuntiin. Oikea oli taas ihan hyvä, vasempaankin sujui pikku kohelluksen kera. Ja lopuksi vielä ravit hiukan pitkänä alas.
 Pate oli taas mukava ratsastaa, rento, vasenkin puoli taipui, eikä koheltanut kuin hetken. Siirtymät käyntiin alkaa olla tosi mukavia! Hiessä oltiin molemmat.

10.7.14

10.7.14

10.7.14

 Mua jännittu tämä niin paljon, etten voinut aamulla edes syödä!

Mitä nyt tapahtuu? 10.7.14

10.7.14 Ratsu sai kärrit perään

No eihän tää oo millänsäkään

Akat kyytiin sit

10.7.14 Sinne lähtivät taapertamaan

 Eli käytiin taapertamassa toi meidän pikku metsäpätkä, kolmisen kilometriä. Ja niinhän siinä kävi, että Pate tyssäsi siihen ojan kohdalle, minne vuosia sitten ratsastaenkin. Eikä millään eteen päin. Vain mun perässä. Raippakin kotona, muttakokemuksesta tiedän, ettei se mitään hyödytä. Mutta Riia heitti mut selkään, eikä siinä muuta tarvittu, niin taas mentiin =) Kun selässä on joku, mennään eteenpäin. Onneks se ei tajunnut, etten voi peruuttaa niiden kärryjen kanssa... Oikeestaan siellä oli mukava istuskella. Takasin käännyttäessä siirryin kärriin ja sain ajaa omaa heppaa kotiin, vitsi ku kivaa!

10.7.14 Käyhän se näinkin

Ilman ratsastajaa :)

 Pate ei ollut tietääkseenkään kolinoista eikä ratinoista, kääntyi hyvin ja totteli herkästi ohjaa. Kyllä nyt uskallan sitä ajaa. Tekisi sen selälle hyvää saada kävellä oikein kunnolla. Selässä istuessa sitä käyntiä tulee aina hiukan koottua, ottaa muuten ton pepun päälle niin kovasti... Se kävelee meinaan jäätävän lujaa. Mies on joskus kellottanut 9km/h mittareineen.
 Jos koittas tossa tiellä edes takas, laitsalla ja syksyllä vois mennä sänkkärillä. Tai sit mies vetoavuksi fillareineen ;)
 Riialle iso kiitos aikansa uhraamisesta ja kuvaamisesta. Heinäntekoaikaan olisi muutakin tekemistä varmasti. Yksin en olisi kyllä uskaltanut ja luultavasti hermostuksissani olisin jättänyt puolet remmeistäkin auki, eli Riia onneksi laittoi ne. Pysyi kärrit kiinni!

 Mies sanoi , että Omppu on jo paljon parempi, kun iltapäivällä taluttelin sitä takaisin ulos laatikkoonsa =)

 Hain vielä heiniäkin, nyt menee taas enemmän, kun laiduntaminen loppui. Mä en tykkää enää koko laitumesta. Joka vuosi tulee jotain ongelmaa siellä :(