Takaisin kuosiin

 Ja Paten kanssa tehtiin maanantaina sitten hieman niitä puomeja niin kuin pitikin. Satula selkään, kunnon treeni, kunnon temmossa. Kunnon maasto päälle ja tyytyväinen kaksikko.

Kuvat: Petri Luotonen

28.3.16

 Alku oli surkea. Ratsastaja otti itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyi, johan alkoi sujua. Eli en aluksi tahtonut pysyä rytmissä, hävitin tuntuman ja jätin Paten itsekseen loikkimaan puominen yli. Kun aloin ratsastaa puomit, ne myös sujuivat.
 Pate innostui puomeista, sitä sai välillä vähän jarrutellakin ja se viuhtoi kivasti ja keskittyneesti menemään. Varmasti mukavaa vaihtelua ja saatiin taas roipeloihin hieman liikettä.

28.3.16 Tulossa maastoverkasta.

28.3.16

28.3.16

28.3.16 Välillä selvittiin ihan keskeltä yli.

28.3.16 Lepo kierros välillä väliin.

28.3.16

28.3.16

 Laukata porhallettiin vielä muutama kierros ennen loppuraveja.

28.3.16

28.3.16

28.3.16

28.3.16

28.3.16 Meidän uusi "suora". Ihan kuin olis ennen ollut :P

28.3.16 Onkohan mun jalat liian lyhyet tohon satulaan? Takatuki tökkää koiven aika eteen, jollen liimaa itseäni satulaan. Tosin se ei haittaa tasapainoa. Ainakaan mun, hepasta sitten tiedä... Enkä mä kyllä tarvii pohkeita sanan varsinaisessa merkityksessä.

28.3.16 Kilometrin mittaset ohjat ja kunnon vauhti kulmaan =)

28.3.16 Sit maastoon! Enks mä ollutki hieno, kysyy Pate?

 Ja just kun tallin edusta alkoi hieman kuivua, alkoi ripsuttaa vettä :( Kaikki auringon kuvat hävisivät sääennusteista kuin taikaiskusta. Plääh. Ja sitten on turvelillua, heinänkortta, oksia ja katkenneita tolppia odottamassa maan sulamista. Ja kuraa... Yäk!

 Mutta on mulla aika hyvin asiat kuitenkin. Ihanat heppaset, pieni kentän lämpäre ja perhe, joka jaksaa kuvata ja auttaa. On se mukava, kun joku huolehtii automaattisesti hyvin eläimistä, kun itse on kipeä. Tänään oli heppojen katosta taas putsattu, se tyhjenee näköjään itsestään ;) Mut olis se aurinko ihan kiva, sais parempia kuviakin =)

Tytöt reenaa

 Ilo irti sulasta kentästä!

28.3.16  Paremmat puolet?

 Maanantaina sitten viiletettiin Tangon kanssa treenaamaan kentälle. Ei nyt vielä puettu suitsia enempää, kun tarkoitus oli tutustua vain paikkoihin.

 Muutaman kierroksen jälkeen sipsuteltiin jo uralla reunassa ja oikeakin kierros sujui jo paremmin. Ja vau, me osattiin jo hiukan mennä pienellä ympyrällä! Pitänee ottaa jotain tikkua mukaan, jotta on vähän kättä pidempää. Saa paremmin ohjattua.

 Saatiin suoritettua se mitä pitikin ja hiukan enemmänkin. Kentältä lähti rauhallisesti takaisin tallia kohti rento varsa.

28.3.16 Muutama ravi ja laukka-askelkin tuli. Jos jonkinmoista härpäkettä pöristi ohi pitäen pahaa ääntä. Tango singahti muutaman askeleen, mutta rauhottui heti.

28.3.16 Hui, jotain härpäkkeitä!

28.3.16 Iik, lätäkkö!

28.3.16

28.3.16 Hui vieläkin! Mutta nyt voin jo mennä nätisti reunassa ohi.

28.3.16

28.3.16 Todettiin myös ettei puomeja voi syödä...

28.3.16 Hetkittäin onnistui ympyräkin vasempaan.

28.3.16 Hups, tätä ei pitänyt harjoitella. Tango katseli tätä kohtaa varsin kaihoisasti loppuajan....

28.3.16 Ylöskin päästiin ilman, että joku koipi olisi takertunut liinaan.

28.3.16 Aika rento varsa.

28.3.16 No kävellään sit ku se haluaa.

 Sitten lähti puoli perhettä iltakävelylle Ompun kanssa.
 Viedessäni Patea tarhaan, kipitti Omppu juoksujalkaa portille vastaan. Päiväheinistä ei kovin kauaa vielä ollut, nälkä tuskin, tuliko se kerjäämään herkkuja? Eilenhän sen juuri ajoin.
 Keräilin Ompun vermeet valmiiksi talliin, enkä päässyt portille asti, kun poni juoksi höristen vastaan. Seisoi harjatessakin ihan paikallaan, kun yleensä häärää jotain. Halusiko se, että sekin pääsee hommiin, kun muutkin olivat päässeet? Siltä se vaikutti. Ja kovin tyytyväiseltä löntystellessään mieheni, Julian ja Milla-koiran kanssa monen kilometrin lenkin. Toki porkkanaa saa palkaksi hyvin suoritetusta hommasta =)

28.3.16 Viime kerrasta viisastuneena otin nahkaiset ja lyhyet ohjat.

  Ompun ohjasajaminen on minulle tosi hyvää harjoitusta. Tangoahan pitäisi jossain kohtaa ohjasajaa. Olen reaktioissani aivan liian hidas, ohjat ovat jatkuvasti liian löysät ja poni ehtii moneen pusikkoon hakemaan evästä matkan aikana, sekä taaperran ihan ponin pyrstössä kiinni. Korkea aika harjoitella siis! Onneksi pompula ei potki, eikä juuri keksi muutakaan jäynää. Paitsi jos siihen liittyy ruokaa =)

28.3.16 Kaunis pieni töppöjalka.

28.3.16 Kiristetetään vyö ja lähdetään kävelylle!

 Lumen alta paljastuu kyllä kauheasti kaikkea roinaa :( Onneks kohta kasvaa ryteikkö taas =)

Ihme toimintaa

 Mitä ihmettä ratsutäti vaan kärryillä kökkii? No ratsutäti ei ole aina ollut ihan puhdas ratsutäti ja itse asiassa tykkää istua ihan hevosen kärryillä välillä (ponin kyyti ei ole läheskään sama asia...), Pateakin on pitänyt ajaa vaihtelun vuoksi jo pidemmän aikaa (siis vuosia) ja nyt oli melkein pakko. Ei viitsinyt vaivata ketään pääsiäisen pyhinä Patea ratsastamaan ja minä, niin kuin kunnon työntekijän kuuluukin, olin melko kipeä, vapaata kun oli. Suunnitellut pääsiäisravit jäivät väliin ja kuume veti olon niin flaatiksi, etten viitsinyt yrittää edes ratsastaa. Ja nythän meillä oli kärreissä ne uudet jousetkin....

26.3.16 Aurinko paistaa, ei lunta ja Pate <3

 Nakitin Julian mukaan ja sainpa yhdelle kierrokselle messiin myös mieheni. Jouset toimi hyvin ja Patella oli joku tilapäinen mielenhäiriö! Siis se vaan jolkotteli menemään, myös kotoa poispäin, käskemättä, eikä se tyssännyt! Tasaista hölkkää, alamäet, ylämäet ja mutkat. Tää ei varmaan toistu... Näin jos sujuis, vois sitä ajaa ihan itsekseenkin.

 Eli hieman historiaa: Pate stoppaili mulle tullessaan miten halusi ja mihin halusi. Eikä todellakaan katsomaan jotain hetkeksi, vaan totaalistop. Kaikki, jotka ovat nähneet sen jumittavan, tietävät kyllä mistä puhun.
 Minähän sitä tokotin pohkeilla ja kannuksilla, läiskin raipalla ja ohjasperillä, maanittelin ja kiljuin kurkku suorana ja lopulta peruutin. Peruutin joka kerta, kun se tyssäsi ja menin sen lenkin minkä olin aikonutkin. Kopukka kyllästyi lopulta ehkä peruuttamaan (saattoi hieman kipeytyäkin moisesta joskus...) ja alkoi joka tapauksessa ratsain kulkea eteenpäin. Se on edelleen jumitellut silloin tällöin uuden kaverin kanssa, mutta en ole kertaakaan antanut periksi. Vaikka joskus on kyllä kieltämättä keittänyt...
 Edelliskesänä ajettiin Pate vihdoin meillä ystäväni Riian kanssa ( Riian blogi ). Riia on kunnon ravitäti, sen kanssa uskalsin lähteä. Jännäähän homma oli, koska  eihän me tiedetty yhtään millainen Pate on ajaa ja mitä se keksii. Mokoma kuumakalle. Mä kyllä tiesin, että Pate tyssää johonkin, joten kun niin kävi, nakkasi Riia mut Paten selkään. Mullahan oli varusteetkin tätä varten ;) Se riitti kopukalle, joka tarpoi sitten kiltisti eteen päin toinen eukko selässä ja toinen kärryillä. Ja tosiaan kotiin päin matkustelin ihan kärryissä.

 Liekö nyt kyseessä siis tilapäinen mielenhäiriö, vai onko se vihdoin oikeasti oppinut menemään mun käskyistä eteen? Vaikka en istu selässä? Kun käytiin kotipihallakin vaihtamassa matkustaja kyytiin ja silti matka jatkui. Voi ku sais kerran viikossa ajaa Paten, se olis sille hyvää vaihtelua! Kärryiltä kun katsoo sen selän liikettä, ei voi olla miettimättä, pystyykö se käyttämään selkäänsä yhtä tehokkaasti silloin kun joku täti kököttää siellä? Ainakin se tuntui nyt nauttivan kärryjen kiskomisesta täysin siemauksin. Ja ehkä mä pääsen jo mönkimään sinne selkään ihan itsekkin. Mä oon reenannu.

26.3.16 Metsän siimeksessä täysi talvi.

Sunnuntai-aamulla paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta, ei kun Omppu valjaisiin ja ponin kanssa lenkille!

 Ihme toiminta jatkui kun ilmoitin Tangon mätsäriin. Tarkoitus oli alkaa heti hieman harjoitella, mutta tuuli oli todella kova. En sitten raahannut varsaa ensimmäistä kertaa kentälle saamaan käpyjä ja risuja persiiseensä, vaikka totuttava niihinkin on. Jäätikkö on siis vihdoin sulanut kentältä ja ennen kaikkea tieltä, mistä sinne kuljetaan! Me päästään reenaamaan =) Meidän "takatiellä" on edelleen oja, joka tehtiin viime syksynä. Siihen pitäisi laittaa putki ja peittää sitten monttu tietty. Sieltä olisikin päässyt ilman kenkiä jo aikaa sitten. Tosin kenttä oli vielä edellispäivänä jäässä.

 Tuulinen keli sen sijaan on oivallinen heppojen hoitoilma näin keväisin. Kuorisin siis koko lauman irtokarvoista ja tomuista, selvitin hännät ja harjat, pesin tietysti taas Tangon hännän, leikkasin harjoihin uudet "kolot" päävehkeitä varten ja jätin kiiltävän kolmikon tuulessa hulmuavine harjoineen tarhaan, kun me lähdettiin mummilaan syömään. Onneksi mun kiiltävät kaunokaiset on niin kermapyllyjä, ettei ne pyöri missään muualla kun karsinassa, joten mua odotti kotona puhtaat hepat =) Heppojen hoitaminen on kyllä niin terapeuttista ja ihanaa, kun edes joskus on aikaa ihan rauhassa häärätä pihalla ja aurinko paistaa.
 Hopsuilla on nyt vapaa pääsy kaikkiin tarhoihin, vaikka osa on hieman kurassa. Pääasia, että liikkuvat ja heillä on parissa tarhassa menossa raivausprojekti koivikossa =) Eivätpähän syö maata. Telkeän ne kyllä haketarhaan, mikäli jokin vedenpaisumus iskee.

 Tango pääsi sitten pimeällä pihalle hieman tassuttelemaan, eikä siinä ole enää mitään jännää, edes kovassa tuulessa. Eikä neidillä ollut kiire takaisin talliin, vaikka muut olivat jo siellä ja Pate vielä hörisi perään useaan otteeseen. Tango odotteli myös jo yksinään rauhallisesti tallissa, kun hain vettä hännän pesuun. Ei hirnumista tai muuta levottomuutta, vaikkei muita näkynyt eikä kuulunut. Hänestä alkaa tulla jo iso tyttö.

27.3.16 Tie juoksukunnossa!

 Sunnuntaina teki myös mieli jo kiipustaa hepan selkään. Rento tunnin, ei niin kovin tavoitteellinen treeni, maastoilua ja kentällä pyörimistä. Ravattiin pitkän aikaa ja kyllä oli hauskaa. Kaarteissa kentällä kyydissä pysyminen on huomattavasti vaikeampaa, kuin maastossa suoralla jumputtaminen. Samalla kun pitäisi pyytää hevoseltakin sitä ja tätä. Kikatutshan siitä tulee. Kesä ja kisat tulossa, toiset vaan åkailee ilman satulaa ja päämäärää. Ihme toimintaa.
 Jos huomenna tehtäisiin hieman puomeja ja otettais vaikka ihan satula messiin vaihteeks =)

27.3.16

27.3.16

27.3.16

Sunnuntai

 Lauantaina olin töissä, joten sunnuntai oli todellinen ulkoilupäivä. Kaikki hepat ja koirat tulivat lenkitettyä ihan kivassa kelissä.

 Kuvat: Petri Luotonen

 Tangon kanssa treenattiin edelleen ihan pihalla.

20.3.16 Tango reenaa. Ja aurinko melkein paistaa.

 Pate pääsi hetkeksi jäiselle pellolle, sitten tielle ja maastoon. Ihan jäätävä viima kävi pellolla, hui!

20.3.16

 Ompun kanssa käytiin reilu viiden kilsan melko reipas lenkki. Tiet olivat osittain ihan mukavasti sulaneet, joten juoksemaankin pääsi. Pelto taas oli jäässä, joten siitä pääsi oikaisemaan lumisen metsätien pätkän.

20.3.16

 Pelto oli tosiaan niin jäässä etten viitsinyt juoksuttaa Patea siinä pitkään. Laukka kunnossa pelto siis ei ollut. Ravien jälkeen siirryttiin tielle tekemään hieman vastalaukkaharjoituksia.

20.3.16

 Mentiin Paten kanssa suoran pätkää edes takas ja kurvailtiin tien toisesta laidasta toiseen. Laukat pyöri tosi hyvin, oikeakin, ja saatiin kunnon mutkia aikaiseksi. 

 Lopetettiin ennen kuin tie alkoi muistuttaa kyntöpeltoa ja ennen kuin heppa väsyi. Laukat huononee sitten nopsaan. Lähdettiin vielä maastoon hurvittelemaan.

20.3.16 Pate tikkana. Tässä kohtaa saa jarrutella. Kohta nouseem laukka.

20.3.16 Ja taas mentiin.

Tästä kuvasarjasta näkyy jotakuinkin mitä tehtiin. Nostin laukan käynnistä tien toisesta reunasta toiseen kurvaten. Tein muutaman mutkan, pysähdyin, käännös ja sama toiseen suuntaan. Hauskaa oli. Patella oli tänään tosi hyvät jarrut ja se pysähtyi mäen alle mukisematta, vaikka laukattiinkin kotiin päin.

20.3.16 Ja taas mennään.

 Sitten hieman ravia loppuun.

20.3.16

 Me lähetään maastoon!

20.3.16

 Tango pääsi vihdoin taas pihalle taapertamaan. Nyt pihalla ei enää ollut jäätä kuin siellä täällä. Tehtiin taas pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Peruuteltiinkin pari askelta. Harjoiteltiin vasemman kierroksen lisäksi myös oikeaan kierrokseen, siinähän kuljen ulkopuolella. Se onkin hankalampaa ja jarrutella sai. Neiti rentoutui hommiin kyllä nopsaan ja nyt autotkin saa jo suhata ohi ilman mitään zempaloita.

20.3.16

20.3.16

20.3.16

20.3.16