Ihme toimintaa

 Mitä ihmettä ratsutäti vaan kärryillä kökkii? No ratsutäti ei ole aina ollut ihan puhdas ratsutäti ja itse asiassa tykkää istua ihan hevosen kärryillä välillä (ponin kyyti ei ole läheskään sama asia...), Pateakin on pitänyt ajaa vaihtelun vuoksi jo pidemmän aikaa (siis vuosia) ja nyt oli melkein pakko. Ei viitsinyt vaivata ketään pääsiäisen pyhinä Patea ratsastamaan ja minä, niin kuin kunnon työntekijän kuuluukin, olin melko kipeä, vapaata kun oli. Suunnitellut pääsiäisravit jäivät väliin ja kuume veti olon niin flaatiksi, etten viitsinyt yrittää edes ratsastaa. Ja nythän meillä oli kärreissä ne uudet jousetkin....

26.3.16 Aurinko paistaa, ei lunta ja Pate <3

 Nakitin Julian mukaan ja sainpa yhdelle kierrokselle messiin myös mieheni. Jouset toimi hyvin ja Patella oli joku tilapäinen mielenhäiriö! Siis se vaan jolkotteli menemään, myös kotoa poispäin, käskemättä, eikä se tyssännyt! Tasaista hölkkää, alamäet, ylämäet ja mutkat. Tää ei varmaan toistu... Näin jos sujuis, vois sitä ajaa ihan itsekseenkin.

 Eli hieman historiaa: Pate stoppaili mulle tullessaan miten halusi ja mihin halusi. Eikä todellakaan katsomaan jotain hetkeksi, vaan totaalistop. Kaikki, jotka ovat nähneet sen jumittavan, tietävät kyllä mistä puhun.
 Minähän sitä tokotin pohkeilla ja kannuksilla, läiskin raipalla ja ohjasperillä, maanittelin ja kiljuin kurkku suorana ja lopulta peruutin. Peruutin joka kerta, kun se tyssäsi ja menin sen lenkin minkä olin aikonutkin. Kopukka kyllästyi lopulta ehkä peruuttamaan (saattoi hieman kipeytyäkin moisesta joskus...) ja alkoi joka tapauksessa ratsain kulkea eteenpäin. Se on edelleen jumitellut silloin tällöin uuden kaverin kanssa, mutta en ole kertaakaan antanut periksi. Vaikka joskus on kyllä kieltämättä keittänyt...
 Edelliskesänä ajettiin Pate vihdoin meillä ystäväni Riian kanssa ( Riian blogi ). Riia on kunnon ravitäti, sen kanssa uskalsin lähteä. Jännäähän homma oli, koska  eihän me tiedetty yhtään millainen Pate on ajaa ja mitä se keksii. Mokoma kuumakalle. Mä kyllä tiesin, että Pate tyssää johonkin, joten kun niin kävi, nakkasi Riia mut Paten selkään. Mullahan oli varusteetkin tätä varten ;) Se riitti kopukalle, joka tarpoi sitten kiltisti eteen päin toinen eukko selässä ja toinen kärryillä. Ja tosiaan kotiin päin matkustelin ihan kärryissä.

 Liekö nyt kyseessä siis tilapäinen mielenhäiriö, vai onko se vihdoin oikeasti oppinut menemään mun käskyistä eteen? Vaikka en istu selässä? Kun käytiin kotipihallakin vaihtamassa matkustaja kyytiin ja silti matka jatkui. Voi ku sais kerran viikossa ajaa Paten, se olis sille hyvää vaihtelua! Kärryiltä kun katsoo sen selän liikettä, ei voi olla miettimättä, pystyykö se käyttämään selkäänsä yhtä tehokkaasti silloin kun joku täti kököttää siellä? Ainakin se tuntui nyt nauttivan kärryjen kiskomisesta täysin siemauksin. Ja ehkä mä pääsen jo mönkimään sinne selkään ihan itsekkin. Mä oon reenannu.

26.3.16 Metsän siimeksessä täysi talvi.

Sunnuntai-aamulla paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta, ei kun Omppu valjaisiin ja ponin kanssa lenkille!

 Ihme toiminta jatkui kun ilmoitin Tangon mätsäriin. Tarkoitus oli alkaa heti hieman harjoitella, mutta tuuli oli todella kova. En sitten raahannut varsaa ensimmäistä kertaa kentälle saamaan käpyjä ja risuja persiiseensä, vaikka totuttava niihinkin on. Jäätikkö on siis vihdoin sulanut kentältä ja ennen kaikkea tieltä, mistä sinne kuljetaan! Me päästään reenaamaan =) Meidän "takatiellä" on edelleen oja, joka tehtiin viime syksynä. Siihen pitäisi laittaa putki ja peittää sitten monttu tietty. Sieltä olisikin päässyt ilman kenkiä jo aikaa sitten. Tosin kenttä oli vielä edellispäivänä jäässä.

 Tuulinen keli sen sijaan on oivallinen heppojen hoitoilma näin keväisin. Kuorisin siis koko lauman irtokarvoista ja tomuista, selvitin hännät ja harjat, pesin tietysti taas Tangon hännän, leikkasin harjoihin uudet "kolot" päävehkeitä varten ja jätin kiiltävän kolmikon tuulessa hulmuavine harjoineen tarhaan, kun me lähdettiin mummilaan syömään. Onneksi mun kiiltävät kaunokaiset on niin kermapyllyjä, ettei ne pyöri missään muualla kun karsinassa, joten mua odotti kotona puhtaat hepat =) Heppojen hoitaminen on kyllä niin terapeuttista ja ihanaa, kun edes joskus on aikaa ihan rauhassa häärätä pihalla ja aurinko paistaa.
 Hopsuilla on nyt vapaa pääsy kaikkiin tarhoihin, vaikka osa on hieman kurassa. Pääasia, että liikkuvat ja heillä on parissa tarhassa menossa raivausprojekti koivikossa =) Eivätpähän syö maata. Telkeän ne kyllä haketarhaan, mikäli jokin vedenpaisumus iskee.

 Tango pääsi sitten pimeällä pihalle hieman tassuttelemaan, eikä siinä ole enää mitään jännää, edes kovassa tuulessa. Eikä neidillä ollut kiire takaisin talliin, vaikka muut olivat jo siellä ja Pate vielä hörisi perään useaan otteeseen. Tango odotteli myös jo yksinään rauhallisesti tallissa, kun hain vettä hännän pesuun. Ei hirnumista tai muuta levottomuutta, vaikkei muita näkynyt eikä kuulunut. Hänestä alkaa tulla jo iso tyttö.

27.3.16 Tie juoksukunnossa!

 Sunnuntaina teki myös mieli jo kiipustaa hepan selkään. Rento tunnin, ei niin kovin tavoitteellinen treeni, maastoilua ja kentällä pyörimistä. Ravattiin pitkän aikaa ja kyllä oli hauskaa. Kaarteissa kentällä kyydissä pysyminen on huomattavasti vaikeampaa, kuin maastossa suoralla jumputtaminen. Samalla kun pitäisi pyytää hevoseltakin sitä ja tätä. Kikatutshan siitä tulee. Kesä ja kisat tulossa, toiset vaan åkailee ilman satulaa ja päämäärää. Ihme toimintaa.
 Jos huomenna tehtäisiin hieman puomeja ja otettais vaikka ihan satula messiin vaihteeks =)

27.3.16

27.3.16

27.3.16