sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Parisuhdeterapiaa

 Seuraava ongelma, ongelma numero 3 siis: Mun pullaponini on ihan jäykkä. Taitais siis olla jonkun sortin pilateksen tarpeessa joku muukin kuin täti. Onneksi tähän ongelmaan luultavasti tulee ratkaisu kevään myötä ihan itsekseen. Lisäksi näin muutama viikko sitten, kun Pate liukastui ja kaatui tarhassa riekkuessaan. Toki osa jäykkyydestä ja jostain ihme könkkäämisestä voi johtua tälläisistä. Mistä sitä tietää mitä ne päivisin tarhassa rumuaa? Me aloitettiin nyt kuitenkin jonkun sortin harjoittelu viikonloppuna.

 Pohjat ovat tosiaan olleet hyvät maastoiluun, kenttähommiin ei kunnolla ole päästy ikuisuuksiin. Ja sen kyllä huomaa. Heppa alkaa tyytyväisenä olemaan kohtuu vino ja ratsastaja saa urakoida toden teolla vasemman puolen kanssa. Tiellä taivuttelua pitäisi tehdä enemmän, eikä se sama kuitenkaan ole, kuin ympyrät ja voltit sen muun taivuttelun lisäksi.

 Viikolla mentiin kuun ja pilvien hävittyä, totaalipimeydessä parina iltana maastossa. Taisi olla uusi kuu, eivätkä kasvihuoneetkaan valaise selkeällä säällä.

 Lauantaina sitten pellolle väkertämään sitä dressagea. Kinttuihin jäävästä lumesta huolimatta koitin käynnissä vääntää volttejakin, avon ja vasta-avon lisäksi. Vasempaan kierrokseen ei meinattu millään jaksaa ottaa ravissa sisätakajalkaa hommiin. Vasen laukka sen sijaan oli mukavaa ja laukkojen jälkeen ravikin parani.
 Mulla on tosi levottomat kädet ja yritin oikein ajatuksella pitää kädet alhaalla rauhallisena, silikonipaikat tiukasti satulassa ja pyytää jaloilla sekä istunnalla. Kyllähän se toimii, muistais aina vaan...
 Oikea laukka pyöri aika huonosti, mutta nousi kuitenkin. Pate laukkasi tosi varovasti molempiin suuntiin, oli ilmeisesti senkin mielestä liukasta. Siirtymiä, pysähdyksiä, siinäpä peltohommat.

 Kuvat: Petri Luotonen.

5.3.16

5.3.16

5.3.16

5.3.16

5.3.16

5.3.16

5.3.16

5.3.16

5.3.16 Polle lämpesi mukavasti laukoista.

5.3.16 Lopuksi ravi vasempaankin tuntui ihan kivalta.
 Sitten vielä maastoon hölkkäilemään hiukan lisää hikeä pintaan ja kävelemään.

5.3.16
 Tango odottelee Patea lenkiltä.

5.3.16
 Omppu pääsi lauantaina metsälenkille. Nyt oli lunta vielä metsässä niin, että tehtiin rauhallinen lenkki. Naapurit ovat urakoineet puita traktorilla metsästä, joten tiellä oli tosi tasaiset ja leveät urat. Mutta eivät ihan tarpeeksi leveät kärryille. No ponin oli hyvä taapertaa ja toinen rengaskin kulki urassa välillä. Mullakin oli hommaa, kun pidin kärrit takaisinpäin tullessa samoissa urissa. Näin vaikutti tulevan kevyesti perässä. Eikä toi metsäpätkä onneksi pitkä ole. Käy sääliksi pienen ponin nivelet...

5.3.16 Uurastaja.
 Tangon passikin tuli viikolla =)



 Sunnuntaina lähdettiin mieheni kanssa hoitamaan parisuhdettamme kävelylenkille. Mä ohjasajoin Omppua ja mieheni talutti Millaa, joka siis on meidän collie-narttumme. Omppu ja Milla saivat samalla hoitaa omaa parisuhdettaan. Milla pelkää Omppua, koska mieheni astui kerran sen tassun päälle ollessamme lenkillä ponin ja koiran kanssa. Milla sitten yhdisti sen poniin, josta tuli hirviö. Yleensä Millaa ei pidetä metsässä edes kiinni, mutta ponin ollessa maisemissa se häipyy kyllä näköpiiristä vikkelään, eikä taatusti tuu, vaikka miten kiljut. Omppu taas ei koirista perusta. Jos ne tulee liian liki, se jaakaa ne pois. Kyllä se hurtta aluksi ärsytti taas ponia, kun siinä kintuissa kipitti. Loppumatkasta nämä jo tassuttivat joten kuten keskenään...

 Pate pääsikin sunnuntaina tielle laukka- ja taivutteluhommiin. Tästä muutama ajatus myöhemmin.

6.3.16

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti